Tänään 4.5. vietetään kansainvälistä sateenkaariperheiden päivää, minkä vuoksi ajattelin tänään blogissani kirjoittaa, mikä on sateenkaariperhe ja miten voisimme oppia näkemään sateenkaariperheen ”erilaiset” (=oikeasti ihan tavalliset) tarpeet? Tosiasiassahan he ovat ihan tavallinen perhe, vaikka monilla on vaikeuksia nähdä heitä ”normaalina”. Ja lähtökohtaisestihan ihminen pelkää kaikkea epänormaalia – kunnes tämäkin asia normalisoidaan.
Sateenkaariperhe on tietysti yhtä arvokas kuin mikä tahansa perhe ja heillä on myös ”normiperheen” tavallisia tarpeita, toiveita ja ongelmia.
Lähtökohtaisesti pyrin aina minimoimaan kaikki luokittelut, ja tavallaanhan myös sateenkaariperhe-termin käyttäminen on jo osaltaan eriyttämistä ”normaalista”.
Tässä on hieman samaa vivahdetta kuin siinä, miksi minua ihmetyttää, että niin monilla on tarvetta korostaa ”eroperheitä” ja ”erolapsia” vs ”ydinperhe” jne. Koska kuitenkin ”sateenkaariväki” usein (ei aina) haluaa itse käyttää tätä sateenkaari-etuliitettä (mm. tullakseen vihdoin näkyväksi eikä ohikatsotuksi yhteiskunnassa), niin luonnollisesti minäkin tätä termiä nyt sitten käytän ja hieman avaan sitä, mitä ainakin katsotaan sateenkaareviksi perheiksi, vanhemmiksi ja lapsiksi.
Sateenkaariperhe on perhe ihan siinä missä muutkin. Se rakentuu rakkaudesta, vastuusta ja sitoutumisesta, ei vanhempien sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä, vaikka niihin moni fokusoikin ajatellessaan ylipäätään mitään sateenkaarevuuteen liittyvää.
Jokainen lapsi tarvitsee rakkautta, turvaa ja hyväksyntää kasvaakseen hyvinvoivaksi aikuiseksi. Koska sateenkaari-ihmisiä kuitenkin edelleen nykypäivänäkin syrjitään tai vähintään ohikatsotaan ikäänkuin heitä ei olisi olemassa (vaikka on ollut iät ja ajat tosiasiassa, tietysti!), niin on tärkeää puhua heidän erityisestä tilanteestaan ja heidän havaitsemista epäkohdista heidän kohtelussaan yhteiskunnankin taholta.
Kansainvälistä sateenkaariperheiden päivää vietetään vuosittain toukokuun 4. päivänä, ja se on mielestäni tärkeä muistutus siitä, että tasantarkkaan ihan kaikki perheet, vanhemmat ja lapset ansaitsevat tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdelluksi tasa-arvoisesti.
Mitä sateenkaariperhe tarkoittaa?
Sateenkaariperhe on kattotermi, joka viittaa pääsääntöisesti perheisiin, joissa vähintään yksi vanhemmista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Sateenkaariperheitä voivat olla esimerkiksi:
-
- ”ydinperhe”, jossa esim. toinen vanhempi kuuluu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön
-
- samaa sukupuolta (tai sukupuolettomuutta) olevien puolisoiden muodostamat perheet omine tai otto- ja bonus-lapsineen
-
- yksinhuoltajavanhempi, joka kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön
-
- monimuotoiset perhemuodot, kuten useamman aikuisen vanhemmuutta jakavat yhteisölliset perheet (esim. ”apilaperhe”, kumppanuusvanhemmuus)
-
- polyamorinen perhe (”polyperhe”)
-
- transihmisten, intersukupuolisten tai ei-binääristen vanhempien muodostamat perheet
-
- uusperheet, joissa sateenkaari-identiteetti on osa perheen elämää jonkun vanhemman tai bonusvanhemman kautta
Sateenkaariperheiden ongelmien ratkaisu estyy, jos häpeä saa lakaisemaan ne maton alle.
Sateenkaariperheiden kirjo on yhtä moninainen kuin yhteiskuntamme muukin väestö. Ulkopuolinen ei voi määritellä asiaa, kukin määritelköön perhemuotonsa ja siitä käyttämänsä termit itse. Kuitenkin yhteistä ihan kaikille perheille on kuitenkin perustarve rakastaa ja pitää huolta toisistaan, ja tietysti ihmisoikeus tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Sateenkaariperheissä on myös ihan samoja tavallisia ongelmia kuin missä tahansa muussakin perheessä.
Mutta jos esim. sateenkaarivanhempi kärsii vaikkapa puolisonsa alkoholismista tai pohtii eroa tai yksinhuoltajuutta, niin saako hän satavarmasti jokaiselta viranomaiselta tai terapeutilta täysin avarakatseista kohtaamista?
Valitettavasti ei.
Ja tämä voi aiheuttaa sekä vanhemmille että lapsille ongelmia, joita ns. normiperheissä saadaan ratkaistua edes hitusen pienemmällä häpeällä.
"Kiitos, olet auttanut minua niin paljon ja parantanut elämänlaatuani. Olet saanut minulle valoa ja iloa elämään. En olisi tässä tilanteessa missä nyt olen, ilman sinua."
Miksi sateenkaariperheiden asema on tärkeää turvata Suomessa?
Maailmalla vähemmistöjen oikeudet ovat koetuksella nykyisin jo länsimaissa, ei pelkästään autoritäärisissä sortovaltioissa kuten Venäjällä ja arabimaissa. Mutta myös Suomessa sateenkaariperheet kohtaavat edelleen rakenteellista eriarvoisuutta niin lainsäädännössä, sosiaalipalveluissa kuin neuvoloissa ja kouluissa.
Sateenkaariperhe kohtaa ongelmia vauvasta vaariin, eli esim. vanhainkodeissa varsinkaan vanhempi sote-väki ei välttämättä lainkaan ymmärrä sateenkaarevaa monimuotoisuutta ja vanhus saattaa joutua vetäytyä takaisin ”kaappiin”. Ihan järkyttävää sortoa Suomessakin, eikö? Ei-sateenkaarevien on vaikeaa ymmärtää sateenkaariperheiden elämää ja ongelmia koko eliniän ajalta, ellei näitä nosteta esiin.
Esimerkiksi vanhemmuuden juridinen tunnustaminen ei ole kaikille automaattista. Monessa tilanteessa toinen vanhempi joutuu erikseen adoptoimaan oman lapsensa, vaikka olisi ollut mukana lapsen elämässä alusta saakka. Tämä aiheuttaa paitsi turvattomuutta perheessä, myös viestin siitä, että perhe ei olisi yhtä arvokas kuin muut.
Mietipä, miltä tällainen jatkuva eriarvostaminen tuntuisi omalla kohdallasi? Tai pienestä lapsesta tai teinistä, joka joutuu itsekin olemaan ”kaapissa” oman rakkaan perheensä muodon vuoksi? Se on yksiselitteisesti väärin.
Yhteiskunnallisesti sateenkaariperheiden tukeminen liittyy vahvasti lasten oikeuksien toteutumiseen, syrjimättömyyteen ja inhimilliseen arvostukseen. Lasten hyvinvointi ei riipu siitä, millainen on perherakenne tai hänen vanhempiensa sukupuoli tai seksuaalinen suuntaus, vaan siitä, miten perhe toimii ja miten yhteiskunta tukee kaikkia perheitä.
Moni kansanedustaja toitottaa paremman lisääntyvyyden tärkeyttä SUomessa, mutta unohtaa sateenkaariperheiden oikeudet tai sen, että heitä on ylipäätään olemassa.
Miten voimme tukea sateenkaariperheitä?
Jokaisella perheellä on oikeus tulla kohdatuksi arvokkaana osana yhteisöä: naapurustoa, päiväkotia, koulua, kylää, kaupunkia, Suomea, Eurooppaa, maailmaa.
Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että esimerkiksi kouluissa, päiväkodeissa ja neuvoloissa tunnistetaan perheiden monimuotoisuus ja vältetään heteronormatiivista oletusta perherakenteesta.
Vaikka lähtökohtaisesti haluan, että kaikenmaailman lomakebyrokratia kutistettaisiin ihan minimiin ja mielestäni on 100% turhaa kysellä kaavakkeilla esim. ”eronnut”-statusta (eikö pelkkä sinkku tms riittäisi, kun eihän menneellä suhteella pitäisi olla mitään merkitystä tämänhetkisille tilastoille?), niin esimerkiksi sateenkaariperheiden omana toiveena usein on, että virnaomaisten kaavakkeissa käytettäisiin äiti/isä-luokittelun sijaan simppelimmin neutraaleja termejä kuten ”huoltaja 1” ja ”huoltaja 2”.
Ja ei, tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö lapsilla saa olla äiti ja isä. Eikä lomakkeiden neutraalimpi muotoilu ole keneltäkään ”normiperheen” äidiltä ja isältä pois. Itse olen äiti, mutta ei minulle ole mikään ongelma se, jos lomakkeilta poistetaan sana äiti ja tilalle tulee esim. huoltaja.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee kouluttaa ammattilaisia ymmärtämään sateenkaariperheiden erityiskysymyksiä. Ei siksi, että he olisivat ”ongelmatapauksia”, vaan siksi, että jokainen ansaitsee tulla kohdatuksi ymmärryksellä ja sensitiivisesti. Tutkimusten mukaan sateenkaariperheet kokevat, että ilmeisesti varsinkin vanhemmat sote-työntekijät eivät läheskään aina osaa suhtautua heihin oikein eli inhimillisesti, ihan kuten ketä tahansa muutakin ”normiperhettä” he kohtelisivat.
Sateenkaariperheiden näkyvyys ja normalisointi edistää koko yhteiskunnan suurempaa vapautta ja sitä myöten myös mm. taloudellista hyvinvointia.
Miksi sateenkaariperhe on ahdistava edes ajatuksena niin monelle? Moni suomalainen kokee sateenkaariperheet uhkana normiperheille, vaikka eiväthän he pyydä normiperheitä muuttamaan omaa olemistaan vaan ainoastaan luvan saada olla omia itseään, tulla näkyviksi.
Tässä on kyse vapaudesta olla oma itsensä. Ja tätä vapauden tunnetta tarvitaan Suomeen rutkasti enemmän. Tässä ei ole kyse ”vain” ihmisoikeuksista ja inhimillisestä hyvinvoinnista, vaan vapaus ruokkii myös niinkin ”kovia” arvoja kuin taloudellista hyvinvointia.
Jos esim. kansanedustaja on siis aidosti pätkääkään kiinnostunut vaikkapa bruttokansantuotteen kasvattamisesta eikä sosialismiin kuuluvasta ”vain sallittujen rajojen” sisään änkemisestä, hän kannattaa myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen vapautta ja oikeuksia eli antaa tukensa myös sateenkaariperheille.
Sillä kestävä talouskasvu ei lähde rajoittamisesta ja säätelystä, vaan vapaudesta. Sitähän vapaa markkinatalous kirjaimellisestikin tarkoittaa. Ei voi olla vapaata markkinatalouttakaan, elleivät nuo markkinat eli kaikki kuluttajat ja yrittäjät ole aidosti vapaita. Vapaus ei ole valikoivaa: tässä asiassa sallin vapauden, tässä asiassa en salli vapautta.
Vapaus olla oma itsensä on suuri elämänvoima, joka myös ruokkii luovia innovaatioita ja yritysideoita. Tästä inhimillisen ja taloudellisen vapauden symbioosista ja niiden edistämisen keinoista voit lukea tästä blogistani. Kun haluat seurata poliittista vaikuttamistyötäni, ota seurantaan sometilini mm. Instagramissa (katiniemicom) ja Facebookissa (Coach Kati Niemi). Näistä yhteiskunnallisemmista asioista (myös sateenkaariväen näkökulmia esille nostaen) bloggaan sivustollani katiniemi.com. Laitetaan yhdessä hyvä kiertämään!
Kaikenlaiset monimuotoiset perheet edistävät vapaata demokratiaa rikkomalla vanhoja kaavoja ja muistuttamalla meistä jokaista siitä, että yksikään ydinperhekään ei ole muotti, johon ihmisiä asetellaan, vaan elävä, muotoutuva kokonaisuus (ja ydinperheestäkin saa erota!)
Sateenkaariperheiden näkyväksi tekeminen (vaikkapa näin kansainvälisen sateenkaariperheiden päivän yhteydessä) lisää vapauden lisäksi empatiaa, vähentää ennakkoluuloja ja kasvattaa koko yhteiskuntaamme kohti tasa-arvoa, demokratiaa ja taloudellisestikin kestävää kasvua.
Kun puhumme erilaisista perheistä avoimesti, puhumme myös yhteiskunnan perusrakenteista todenmukaisemmin. Aito 100% yhdenvertaisuus perheiden välillä on merkki demokraattisen yhteiskunnan kypsyydestä. Lapsella, joka kasvaa sateenkaariperheessä, on oikeus siihen, ettei häntä määritellä vanhempien identiteetin kautta. Hänellä on 100% oikeus kasvaa rakastettuna ja turvassa myös silloin, kun hän kertoo vaikkapa asumisestaan ns. erilaisten vanhempien kanssa.
Tosiasiassa sateenkaariperhe ei ole mikään poikkeus tai erikoisuus, vaikka ne ovatkin vähemmistössä, sillä jokainen perhe on 100% luonnollinen osa tätä todellisuuttamme, jossa meidän tulee kyetä toimia.
On aivan turhaa energianhaaskuuta yrittää kieltää todellisuus tai vaatia sateenkaariperheitä piiloutumaan, jotta itsellä olisi jotenkin näennäisesti helpompaa. Jos sinä et kykene heitä kohtaamaan ja kohtelemaan tismalleen yhtä arvokkaina kuin omaakin perhettäsi tai ystäväsi perhettä, niin Sinun tulee haastaa omaa sisäistä maailmankuvaasi.
Niin kauan kuin rajoitat omaa sisintäsi näkemättä ulkoista todellisuutta sellaisena kuin se oikeasti kuitenkin on, sinä rajoitat omaa henkilökohtaista toimintakykyäsi tässä maailmassa. On sanomattakin selvää, että silloin et näe ratkaisuja ja mahdollisuuksia myöskään vaikkapa siellä bisneksissäsi, vaan näet ongelmia, esteitä ja uhkia silloinkin kun niitä ei ole tai ne voitaisiin ratkaista.
Sateenkaariperhe ei ole mikään outo tai vaihtoehtoinen perhemuoto. Se on ihan vaan perhe. Rakkaus, turvallisuus ja yhteisöllisyys eivät katso sukupuolta, suuntautumista tai perhemallia. Kun yhteiskunta ymmärtää tämän ja tukee kaikkia perheitä yhdenvertaisesti, olemme aidosti matkalla kohti tasa-arvoisempaa, hyvinvoivempaa tulevaisuutta.
Ja muistathan: ei ole mitään kasvotonta ”yhteiskuntaa” tai ”valtiota”, jonka pitäisi hoitaa nämä asiat kuntoon. Sinä ja minä muodostamme tuon yhteiskunnan ja valtion. Kun haluat muutosta maailmaasi ja maailmankuvaasi, sinun on tehtävä tuo muutos itsessäsi ensin.
Täällä olen Sinua varten.
Rakkaudella uusiin oivalluksiin ja antoisampaan arkeen voimaannuttaen,
