Kunpa kaupoissa ei olisi ”luomu”-merkittyjä ruokia enää tulevaisuudessa, vaan olisi vihdoin ymmärretty, että terveellinen ruokavalio on muutakin kuin kaloreiden kalkulaatiota ja somen ruokakeskusteluissa herättäisiin käymään muuta kuin sitä iänikuista hiilari/rasvasotaa. Ruokavaikuttajien ja kansanterveydestä tai -taloudesta kirjoittavien poliitikkojen somekeskustelun tulisi keskittyä siihen, mikä henkilökohtaisesta ruokavaliosta riippumatta sotkee jokaikisen ihmisen suoliston ja sitä kautta koko hermoston ja psykofyysisen elimistön eli elämämme yhteiskunnallisessa mittakaavassa asti: Ruoan kemikaalit.
Tässä ensialkuun pari pääpointtia, jotka ainakin tulisi laittaa kuntoon:
- "Normaaliksi" ruoaksi tulee kutsua luomu-ruokaa. Ei sitä "ruokaa", jota kauppojen hyllyillä pääosin on tarjolla. Puhe ohjaa mieltä ja tunnetilaa - ja sitä myöten ostokäyttäytymistä.
- Luomu-merkkejä tulisi olla eri tasoisia, aivan kuten firmojenkin luottoluokituksia on. Näin myös pientila, joka on "puoliksi luomu" (esim. ei käytä mitään kemiallisia torjunta-aineita, mutta käyttää kemiallisia lannoitteita), saisi viestittyä kuluttajille olevansa ainakin pitkälti parempi valinta kuin ne tuotteet, joihin on suihkutettu kaikki mahdolliset kemikaalit ylt'ympäri.
- Lainsäädännön tulee olla reilusti tiukempi erityisesti kemiallisten torjunta-aineiden osalta. Suomen on vaikutettava EU-tasolla voimakkaasti eikä taivuttava kemikaalilobbareiden rahapussien alle. Lue tämän blogin teksti + vilkaise kuvat + googlaa lisää tarvittaessa, jotta oivallat ongelmamme suuruuden.
- Missä ovat luomumerkkien lisäksi VAARA-merkit? Esimerkiksi jauhelihakauppiaathan osaavat jo mainostaa esim. "Ei antibiootteja", mutta entäpäs viljan, kasvisten, marjojen ja hedelmien viljelijät? Esim. "Meidän vehnäjauhoamme ei ole kylvetetty glyfosaatissa" voisi tepsiä tehokkaasti, vai mitä mieltä olet: vaikuttaisivatko VAARA-listaukset sinunkin ostokäyttäytymiseen ja sitä myöten maatalouteen?
- Maataloustuet on suunnattava Terveys ensin -logiikalla.
- Kuluttajat ohjaavat yritysten tarjontaa. Me kuluttajat voimme saada muutoksen aikaiseksi myös ilman lainsäädäntöä. Laitetaan yhdessä hyvä kiertämään!
Tästä blogijutusta saatu palaute toivottavasti saa sinutkin lukemaan tämän artikkelini ajatuksella. Laitetaan yhdessä hyvä kiertoon!
"NO NYT!!💥 Mä rakastan, kun ihana Coach Kati Niemi nappaa aina niin uskomattoman laajasti ja kattavasti tulenarkoja aiheita käsittelyyn.😍🤩🔥🫶❤️🔥 Tekstiä lukiessa mulla nousi valtavan voimakas liikutus luonnon puolesta💔😭🥹 surua ja kiitollisuutta. Vuosia jo olen intohimoisesti jakanut ja puhunut luonnon puolesta ja puhtaan ruoan merkityksestä ja siitä, miten iso vaikutus sillä on meidän hyvinvointiin ja terveyteen.🍀💚 KIITOS Kati tästä blogista!! Niin tärkeää asiaa ja aivan ihanaa, kun meitä tämän aiheen puolesta puhujia riittää ja löytyy koko ajan lisää.🙏 Pyydän kauniisti laittamaan tämän JAKOON!!🙏 💯💯💯💯💯💯💯"
Ruoka on lääkkeemme ja lääkkeemme olkoon ruokamme, sanotaan Hippokrateen todenneen perusohjenuoranaan. Lääkäreiden esikuvana on pidetty Hippokratesta, mutta mihin tämä perustavanlaatuinen oppi on kadonnut?
Siihenkö, että Hippokrates ei ollut ennustaja eikä tuolloin taannoin hiffannut, mihin kemikaalikaaokseen hopealautasilla ja iloisen kiiltävissä paketeissa pahaa-aavistamattomille ihmisille tarjoiltu ”ruoka” sotketaan, kun kemikaalifirmojen raha puuttuu peliin nimeltä elämä. Ja sitten kemikaalisaastutetun ruoan aiheuttamat luonnolliset oireet eli epämukavat kutinat, vatsaoireet, säryt ym vaivat vaiennetaan kemikaalikorporaatioiden pilleripurkeilla. Miljardirahalla kehitetyt kemikaalipillerit vievät kyllä oireet eli jatkuvan kemikaalikuorman alla kärsivän kehon ainoat hätähuudot hyvällä tuurilla pois, tosin tilalle voi tulla niitä pikkupräntillä listattuja sivuoireita. Kemiaa kaikki tyynni.
Luonto on luonut jokaisen ihmisen elämän, täysin luonnon mukaisesti. Luonto osaa luoda myös meille tarvitsemamme terveellisen luomu-ruoan, jos emme itse sössi sitä.
Kun luonnonmukaisuus on nykypäivänä vain vähemmistön villitys ja massat menevät markkinavoimien mukana, niin tarvitseeko ihmetellä, miksi suomalaisten elämässä on nykyään niin monia psykofyysisiä häiriöitä?
Ei riitä enää perusterveydenhuolto ja KELA-korvatut pillerireseptit, kun kansa on yhä sairaampi henkisesti ja fyysisesti. Emme elä terveesti, kun emme elä meidät luoneesta luonnosta käsin, luonnollisesti.
Olemme häirinneet meidät synnyttäneen ja maaduttavan luonnon voimia perustavanlaatuisesti, vaikka joka päivä voimme ympärillämme nähdä tuon elinympäristömme eli elämämme raamien rapistuvan.
Olemme luoneet luonnottoman ympäristön sekä ulkopuolellemme että sisällemme, suolistoomme ja koko orkesteriamme johtavaan hermostoon. Leikimme kohtalokkaasti luonnon, oman henkemme kustannuksella ja kemikaaliteollisuus käärii voitot. Vaikka lopulta se luonto maaduttaa myös rikkaimpien ruumiit, elleivät ne ole kemikaaleilla balsamoituja ja siten myös hautausmaan matosille ja bakteereille kelpaamatonta ihmisjätettä.
Jos kysyisit sinut luoneelta luonnolta, niin mitä luonto vastaisi epäluonnollisten, keinotekoisten kemikaalien kannatettavuuteen? Muista, että se lopullinen päätösvalta sinunkin kehosta on luonnolla. Me ihmiset voimme leikkiä täällä aina välillä näitä kukkalan kuninkaita ja kemikaalikeisareita, jotka heidätkin luonto sulattaa vielä sisuksiinsa. Ainoa mikä kestää, on luonto. Jos tuhoamme luonnon, me ihmiset kuolemme sukupuuttoon paljon ennemmin.
On selvää, että meidän ihmisten tehtävä on ymmärtää luontoa, luonnonlakeja ja elää sovussa luonnon kanssa eli luonnonmukaisesti. Luonnonmukaisuus on normalisoitava eikä pidettävä sitä enää minään special hyveenä. Jokaisella ihmisellä on ihmisoikeus turvalliseen, terveelliseen ruokaan.
Koko kansan terveys on jo pahasti uhattuna, ja se myös maksaa maltaita meille kaikille.
Emme maksa pelkästään sitä psykofyysistä hintaa kemikaaliseikkailuistamme, vaan maksamme ihan konkreettisia veroeuroja sairauksien hoidosta samalla, kun kemikaalifirmat käärivät rahat kaikkien kauppojen ei-luomu-hyllyiltä.
Jokaisessa ei-luomu-”ruoassa” on ei-luonnonmukaista eli luonnon vastaista kemikaalia jossain prosessivaiheessa.
Ei olisi yhtään ”luomu”-merkintää yhdessäkään tuotteessa, ellei joku viisas olisi jo alkumetreillä saanut läpi edes tämän merkintätavan. On ymmärrettävää, että heidän vaikutusvalta ei riittänyt torppaamaan yhä uusia ”innovaatioita” kehittäviä kemikaalikorporaatioita kuolettamasta peltojamme jopa vuosikymmeniksi. Onneksi luomu-ruokaa kannattaneet saivat kuitenkin taisteltua läpi edes tuon luomu-merkinnän. Mutta kuinka paljon nuo kaukaa viisaat saivat niskaansa pilkkaa luomu-hifistelystään aivan kuten ne 90-luvun ”kettutytötkin”?
Todella surullista katsoa historiaamme, jolloin minäkään en ollut hereillä. Nyt jopa minä olen herännyt tätä todellisuuteen, ja toivottavasti sinäkin siellä. Yhdessä voimme vaikuttaa.
Onneksi tuolloin taannoin oli kauas tulevaisuuteen syy-seuraussuhteita näkeviä ihmisiä, vaikkakin liian harvoja. Nyt vain pari vuosikymmentä myöhemmin ei enää tarvitse osata ennustaa tulevaisuutta, kun voi katsoa ihan jo toteutuneitakin eko- ja terveyskatastrofeja ympärillään tai niissä kasvavissa hoitojonoissa vuoroaan odottavien kirjavia psykofyysisiä sairauksia.
Sairaudet ovat kemiaa, jolloin niitä hoidetaan kemialla. Loogista siinä sairauden hetkellä, kun on tosi kyseessä ja lääkepurkki lähellä. Mutta mikä muu kuin epäluonnollinen kemia pystyi pistämään ihmisen evoluution aikana hienosti kehittyneen luonnollisen kemian sekaisin? Kierrämme kehää kemianteollisuuden talutusnuorassa.
Kun huomaat, miten vähän lähikaupassasi on luomu-ruokaa, tajuat, miten paljon on luonnon eli luonnon mukaisen elämän vastaista ”ruoaksi” nimettyä viritelmää. Joskus kaupassa ei ole yhtään luomuruokaa, joskus kaikki luomukasvikset on kerätty yhdelle pienelle hyllylle, vaikka muuten ei-luomu-kasviksia eli luonnon vastaisesti kasvatettuja tai pikakypsytettyjä on kokonainen hevi-osasto.
Tietysti on hyvä, että edes luomuruoassa on luomu-merkintä, jotta tietoinen kuluttaja osaa bongata ne.
Mutta suurin osa kuluttajista on autuaan tietämättömiä siitä, miten ne kokojyvääkin hehkuttavat viljapellot ovat imeneet itseensä kemikaalisuihkuja tai miten vaikkapa ei-luomu-mansikat on pikakypsytetty tarvittaessa nopeammin. Kun ostat ”tavallisia” viljoja ja ”normaaleja” marjoja, joita ruokasuosituksissakin kehotetaan syömään, niin missä kohdin kuluttajalla soisi kemikaalikello? Kunhan hiilarit, protskut ja rasvat on kondiksessa ja vitamiinit saa tarvittaessa purkista, niin no problem?
That’s the problem, johon ruokavaikuttajien tulisi puuttua. Jos he haluavat vaikuttaa eivätkä vain mainostaa niitä ruokatuotteita ilman luonnonmukaisuus- / kemikaali-näkökulmaa.
Miksi Suomen lainsäädäntö sallii luonnottoman ”ruoan” syöttämisen ja kemikaalimoskan mainonnan kansalaistensa mielen manipuloimiseksi kemikaalikorporaatioiden kassan kasvattamiseksi?
Kemikaalikorporaatiot pesevät kätensä vastuustaan, koska heidän lakimiesliutansa osaa kyllä ohjeistaa markkinointikoneistoaan, kuinka mm. normiviljelijöille myytävien kemikaalien mainoksissa kannattaa korostaa sitä kiistämätöntä faktaa, että kemikaalikorporaation myymä ”markkinoiden tehokkain” tuote ”hävittää kaiken vihreän kasvuston”.
Netistä löytyy nopeasti googlaamalla pilvin pimein mainoksia, joissa kemikaalikauppiaat kehuvat, kuinka heidän myrkkynsä on markkinoiden tehokkain eli suurimman tuhovoiman tarjoava kemikaali luonnon saastuttamiseksi.
He osaavat taivutella sanoja niin, että he myyjinä eivät olisi vastuussa. He sysäävät kaiken vastuun ostajalle eli sille viljan tai kasvisten, hedelmien ja marjojen viljelijälle, viljapossun ja -kanan kasvattajalle sekä tietysti loppuviimein meille: kuluttajille.
Me olemme niitä hyödyllisiä idiootteja kemianteollisuudelle aivan kuten jotkut pelaavat Venäjän pussiin maailmanpolitiikan tasolla.
Tämä jo pitkään käynnissä ollut sota käydään kemiallisilla aseilla sekä Suomen että sinun jokaisen solun sisällä tälläkin sadasosasekunnilla, kun kemikaalivirrassa muhiva suolistosi hermosto tykyttää hormoni- ja aivotoiminnan sekoittavaa signaalia kaikkialle kehosi ja mielesi lisästressikuormaksi.
Esimerkiksi Hankkija myy kaikenlaisia ”erikoistuotteita” ja sysää vastuun ostajalle ”muistathan”-tyyppisellä toteamuksella näin kevein mielin:
Valtiontukiaisia nostava tavallinen suomalainen viljelijä ostaa tietysti tehokasta kemikaalia, jotta saisi edes kemikaalikuorrutetun oman leipänsä pöytään.
Valtion maataloustuet tulisi ohjata luomu-tiloille, jotka eivät laita vahinkoa kiertämään koko kansakunnalle pelaamalla kemikaalipuljujen pussiin.
Ja valtion rahaa tarvitaan myös riippumattomiin tutkimuksiin vastavoimaksi kemikaaliteollisuuden rahoittamille ”tutkimuksille” ja niiden mediakampanjoille: ”Kemikaalirintamalla kaikki hyvin, nukkukaa yönne rauhassa, Suomen kansa!”
Edelleen pelloilta löytyy yli puoli vuosisataa sitten käytettyjä kemikaaleja, jotka sittemmin kiellettiin. Kun mietit kuinka moni kemikaali-”innovaatio” on lopulta kielletty vaarallisena aineena, niin montakohan kemikaalia sinunkin syömässä viljassa, kasviksissa, hedelmissä, marjoissa, lihassa, kanassa, kananmunassa ja kalassa on, vaikka et söisikään ultraprosessoitua ruokaa? Kuinka moni noista kemikaaleista tullaan ”yllättäen” kieltämään 10-50 vuoden päästä, kun pitkäaikaiskäytössä havaittiinkin haittoja.
Ei tarvita näkijän lahjoja nähdäkseen jo otsaluulla mitä tuleman pitää. Hyvällä tuurilla sisälläsi ei kuitenkaan juuri nyt ole jo kytemässä peruuttamatonta sairautta näistä johtuen, toisin kuin monissa aiemmissa kemikaalicaseissa on ollut. Vasta syövät, mutaatiot ym ovat herättäneet ihmisiä toimimaan ja lopulta sentään edes perikunta on ehkä saanut pienen korvauksen.
Kuinka moni noista kemikaalifirmoista oikeasti joutui sellaiseen vastuuseen, että sen kustannuksella olisi kynnetty heidän saasteensa jokaikiseltä pellolta? Ei toki, oikeudenkäynnissä annetaan miljoonasakot ja firma tiedottaa vastuullisuusviestinnässään kuinka se antaa tukea luonnonsuojelun mukaiseen työhön.
Missä ovat kemikaalikonsernien korvausrahat viljelijöille ja kuluttajille? Ne pysyvät visusti kemikaalikonsernien kassoissa, jotta jatkossakin on varmasti varaa lobata ja mainostaa lisää. Heidän leveä elämänsä ehtii päättyä ennen kuin jäävät kiinni tutkimustuloksista, joita pimittivät. Aivan kuten aiemmissa caseissa, ja siksi poliitikotkin painavat villaisella – onhan heillä omakin lehmä ojassa.
Me suomalaiset kuluttajat maksamme omissa nahoissamme sen hinnan, jonka kemikaalifirmat käärivät taskuihinsa.
Sillä rahalla on millä mällätä, joten heillä on varaa laittaa entistäkin enemmän maatalous- ja ruokapoliitikasta päättävien ihmisten lobbaamiseen sekä perheen ruokapolitiikasta päättäville kohdistettuun mainontaan. Monissa perheissä lapsi päättää perheen ruoan ryhtymällä ”yök, en syö!”-kapinaan, jonka taklaamiseen ei sen työssään uupuneen ja omaa kemikaalikuormaansa kannattelevan vanhemman voimat läheskään aina riitä.
On hetkessä helpompaa antaa lastensarjoissa ym. tv-ohjelmissa toistettaville mainoksille periksi, jolloin kotiin kannetaan ”terveellistä” jugurttia, ”kuitupitoista” kokojyväleipää, ”perinteisen perhetilan” broileria ja tietysti niitä iloisen värisiä muroja ja karkkeja.
Mitä useammin näemme jopa täysin totuuden vastaisen sanoman esim. tv-mainoksessa, alamme uskoa jopa totaalivalheeseen. Firmat maksavat mainonnasta, jotta saavat tehokkaimmin rahamme tehotuotantonsa pyörittämiseen. Tehotuotanto on tuotantofirmalle halpaa eli tuottoisaa, meille kuluttajille hemmetin kallista ja tuhoisaa.
Kun kansat ovat selvästi yhä sairaampia, luomu-ruoka ei saisi enää olla jotain ihmeellistä spessua, johon vain asiaan perehtyneet terveystietoiset satsaavat vähät rahansa. Hippokrateen ohjeen mukaisesti meidän tulee palauttaa ruoka takaisin turvalliseksi ja terveelliseksi eli luonnonmukaiseksi.
Googlaukseni nyt tammikuussa 2025 nosti ensimmäisiin hakutuloksiin esille YLEn vuoden 2019 uutisen Saksan nimettöminä (ymmärrettävästi!) pysytelleiden viranomaisten paljastuksen siitä, että glyfosaatin kieltoa haaveiltiin Saksassa 2023. Kyllähän sitä haaveiltiin EU:ssakin juurikin vuonna 2023, mutta arvaapa menikö se tietenkään läpi?
EU-virkamiehiin ja EU-edustajiin suunnattu lobbauskoneisto jyräsi, joten tämänkin kemikaalin käytölle tuli jatkoa vielä 10 vuotta.
Jos tämä kemikaali olisi tosiaan niin turvallista kuin kemikaalikorporaatioiden taitavat ”tutkijat”, juristit, markkinoijat ja lobbarit oman palkkansa ja positionsa pitimiksi tietysti vakuuttelivat, niin miksei ihmeessä annettu ikuista käyttöoikeutta? Jos tuote kerran on niin turvallinen ja mainio, niin miksi homman ei anneta jatkua ikuisesti? Jos kerran mitään ongelmaa ei tästäkään kemikaalista tietenkään ole, niin miksi turhanpäiten nämä kemikaalihumppajatkot rajattiin ”vain” 10 vuoteen eikä vaikkapa 50 tai 100 vuoteen? Eikö edes kemikaalikehittäjien oma pokka riittänyt vaatimaan ikuista tai edes 100 vuoden jatkoaikaa heidän upealle innovaatiolleen, joka ei ole ”pitävästi todettu” olevan vaarallinen.
Rahalla saa ja hevosella pääsee, ja kansaa vedetään perässä kuin pässiä narussa.
Jos puhumme ”luomu-ruoka” ja ”tavallinen ruoka”, tuo tavallinen kuulostaa alitajuisesti tutulta eli turvalliselta, ja ”luomu” jotenkin vähän vinolta peruslinjaan verrattuna.
Mitä assosiaatioita ”luomu” herättää sinussa alitajuisesti? Liitätkö siihen muita asioita kuin kemikaalivapauden? Karsi rippeet ydinajatuksesi ympärillä, jotta kemikaalivapaata ruokaa ei vähätellä luomumeiningin muihin ilmenemismuotoihin. Puhutaan nyt vain puhtaasta luomu-ruoasta, jotta puheemme johtaisi tekoihin asti.
Ihminen on laumaeläin, jota puhe ohjaa. Ulkoisesta puheesta ammennetaan sisäiseksi puheeksi – ja päinvastoin. Sekä sisäisen että ulkoisen puheen sanoilla on merkitystä. Ajatusten sanavalinnat ohjaavat tunnetilaa yllättävän voimakkaasti, ja kaikki jo tietävät, miten alitajunnan ja tiedostamattoman mielen tasolla majailevat tunteet, toiveet, unet, unelmat, pelot ja ennakkoluulot. Sanat kumpuavat tuosta mielen massasta. Voimme sanoilla vaikuttaa mieleen ja tunteiden kehoon, joiden kautta toiminta starttaa tai tyssää.
Kun ymmärrät luonnonmukaisuuden valtavan merkityksen, kannatat luomua. Silti tuon luomun tulisi muotoutua mielessäsi jo normaaliksi ruoaksi – ei erikoisruoaksi. Muuten sinunkin puheesi muille ihmisille korostaa ”normaalin” ja ”luomun” eroa, vaikka tosiasiassa luomu on 100% normaalia ja kaikki siitä vinossa oleva on 1-100 prosenttisesti epänormaalia, luonnon eli itsemme vastaista.
Puheellasi on merkitystä mm. niille suomalaisille, jotka eivät ole vielä hiffanneet mm. kemikaalien tuhoisuutta koko perheensä – koko Suomen kansan – koko ihmiskunnan terveydelle.
Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa sanavalintojesi kautta eli 100% ilmaiseksi!
Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva – elleivät kehosi kemikaalit estä maatumistasi.
Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva. Sinä synnyt ja elät maasta, maan antimilla, kasveilla ja eläimillä. Sairaudetkaan eivät tipahtele taivaasta, ne ryömivät maasta käsin sisuksiisi salakavalasti jokaisen nielemäsi suupalan myötä. Hitaasti ja hiljaa syttyy se ”hiljainen” tulehduskin, jolle ”ei löydä selitystä”. Oireet toki saadaan maskattua muilla kemikaaleilla, olivatpa ne sitten närästyksen tai pääkivun kaltaisia.
Kunpa vihdoin viisaat lääkärit sanoisivat sen mitä heidän teoreettinen esikuvansa Hippokrates: Katso mitä pistät suuhusi ja hae terveyden tekijöitä terveellisemmästä ruoasta. Kehosi koostaa solusi syömäsi ruoan kemikaaleista. Luomu-ruoka tarjoaa nuo luonnolliset kemikaalit, jotta sisäisen kemikaalitehtaasi ei menisi sekaisin.
Kun syöt luonnon vastaisesti kohdellun maan ja sen synnyttämien ei-luomu-kasvien tai ei-luomu-eläinten antimia herkkupöydässäsi, syöt luonnon eli myös itsesi vastaisesti. Sairastutat itsesi ruoalla, joka ei ole luonnon ja eläinten eli sinunkaan luonnollisten toimintojen mukaisia.
Meidänhän tulisi kulkea ja kasvaa linjassa luonnon kanssa – olemmehan itse eläimiä eli 100% osa luontoa. Jos emme eläiminä elä elinympäristömme kanssa järkevästi eli luontoyhteydessä luonnon mukaisesti, elämme itseämme vastaan. Eiköhän tämä ala nyt olla jo kaikille päivänselvää, kun seuraa fyysisten ”oireyhtymien” (=selittämättömät sopat) ja mielenterveyshaasteiden kasvua. Tarttis tehrä jotain! Nopeasti.
Pelkkä luomu-fokus harhauttaa meidät siitä mikä vaatii rutkasti enemmän jokaisen suomalaisen fokusta: kemikaalikuorman kutistaminen nopeasti.
Ei riitä, että kauppoihin saadaan lisää ”Luomua”, johon vain harvalla on varaa. Pitää saada kemikaaliviljellyt, kemikaalikasvatetut, kemikaaliprosessoidut ja kemikaalisäilötyt roskat pois, JA samalla tietysti tilalle runsaasti sitä 100% normaalia ruokaa eli ihmiseläimen luonnon mukaista ruokaa.
Luomun ei pidä olla vain jokin harvojen ja valittujen kikka kolmonen, vaan koko kansan terveellisen ruoan perusta. Muuten tämä kansanterveydellinen tuhotrendi pahenee pirunmoiseksi, eikä tarvitse enää ihmetellä, miksi ihmisillä on niin paljon kaikenlaista jaksamisongelmaa ja psykofyysistä kremppaa. Me sairastutamme itse itsemme, ja Hippokrateen sanoin niin terveyden kuin sairauksien ytimessä on ruoka.
Kunpa ruoantuotanto ja esim. lapsille syötetty kouluruoka olisi edes kehon ja hormonien perusrakennuspalikoiden eli proteiinien ja rasvojen (mm. kananmunien, kalan, maitotuotteiden, lihan) osalta luomua eikä kemikaalikasvatettua tehotuotantoa.
Sokeasti ylistetty tuotantoyhteiskunnan tehokkuus on todellisuudessa tehokasta korkeintaan enää siinä vaiheessa, kun se liha vielä omilla jaloillaan kulkee – ellei ole pakotettu paikoilleen karsinansa kaltereiden väliin. Ihmiskunta, joka niitä karjojaan ja kanojaan kasvattaa, tulisi miettiä myös sitä todellista arvoa antavaa tehokkuutta ja turvallisuutta ihmisen kehon sisällä.
Moni ei arjen valintojaan tehdessään välitä luonnosta ja eläimistä pätkän vertaa, mutta oma napa saletisti kiinnostaa.
Siksi luomu-lobbauksessakin on lisättävä ”oma napa ensin”-ajattelua, vaikka se nurinkuriselta strategialta kuulostaakin. Vähissä voimissa oleva, kemikaalikuormansa kanssa kärvistelevä kansalainen ei jaksa kerätä voimiaan eläinten oikeuksien eteen taistelemiseksi, mutta saattaisi edes sen verran jaksaa tehdä, että kävisi antamassa äänensä vaaleissa, joissa näihin asioihin vaikutetaan.
Jos normikuluttaja on oivaltanut, että luomu-ruoka on hänelle itselleen oikeasti tarpeen eikä vain sen iänikuisen tylsän ”luonnonsuojelun” vuoksi. Suurin osa ihmisistä ajattelee omaa hengissäpysymistään, ei läheisiään, ei eläimiä saati muuta luontoa. Joten luomuruoan lobbauskanavia on muutettava kuulijakunnan mukaiseksi – aivan kuten kemikaalikonsernitkin tekevät.
Kun luomu-ruoka saadaan kunniaan ja täysin normalisoitua ainoaksi todellisesti terveelliseksi ruoaksi, kulutustottumukset muuttuvat jopa heti seuraavasta ostosreissusta lähtien. Kysyntä määrää tarjonnan. Ja lopulta suolistomme ja hermostomme lisäksi se luontokin kiittää. Myös ne eläimet, joiden suojeluun ei useimmilla ihmisillä riittänyt rahkeet.
Kasvava kemikaalikuorma, jota osaltaan mm. glyfosaatti- ym. kemikaalikasvatetuilla viljoilla ruokituista, näennäisterveellisiltä kuulostavista ”viljapossuista” ym. tehotuotetusta tai ultraprosessoidusta ruoasta meihin kumuloituu, on olennainen syy mm. psykofyysisiin hermostohäiriöihin, lisääntyneisiin mielenterveyshäiriöihin ja ”selittämättömiin” kansanterveydellisiin epidemioihin.
Ei-luomu-ruokaa syövien ihmisten elämänmittaisten ja koko hermostovyyhdin laajuisten syy-seuraussuhteiden detaljitason todistamisen vaikeus pelaa kemikaalikauppiaiden pussiin.
Syömme ruokaa, jonka viljelyssä tai kasvatuksessa on käytetty kemikaaleja, joiden myyjätkin rehellisesti toteavat eli samalla pesevät itsensä irti vastuusta: ”tappaa kaiken elävän”.
Suoliston mikrobit ovat pikkuriikkisiä eläviä olentoja, joten niiden tappamiseen ei tarvita tonnikaupalla mm. glyfosaattia, vaan pikkiriikkinen kemikaalijäämä on jo riittävä kuolinisku. Kun mikrobiomisi häiriintyy, häiriintyy sinun kehosi ja mielesi – ja dominoefektinä elämäsi.
Kun tiedetään miten vähän valtioilla on varaa riippumattomiin tutkimuksiin, tutkimusraha kerätään yrityksiltä. Lääke- ym kemikaalifirmat lobbaavat ja tuottavat kaikkia muita paitsi kemikaalivapaan eli luonnonmukaisen luomu-ruoan tutkimuksia sangen ahkerasti.
Yksikään voittoa tavoitteleva yritys ei huvikseen eikä pelkkää ylevää hyväntekeväisyyttään tuhlaa miljardejaan mihinkään, josta ne eivät itse hyödy nyt tai myöhemmin. He investoivat tietysti osan massiivisista voitoistaan joihinkin lähiympäristön vastuullisiin kampanjoihin, jotta viherpesuohjelma tulee pyöräytettyä läpi asiaankuuluvalla tavalla ja firman hallituksen jäsenet voivat taputtaa toisiaan olalle.
Kun sitten lopulta siinä kemikaalialan yritysten rahoittamassa tutkimuksessa todetaan, että vaikkapa glyfosaatin ”oikean” käytön ei ”todettu” aiheuttavan ”merkittävää” haittaa ihmisen terveydelle, niin kyseessähän on silloin ilmiselvän onnistunut, luotettava tutkimus, jonka tuloksien julkaisua samat firmat lobbaavat medialle ja päättäjille.
Joten eipä sitten muuta kuin pelloille lisää saastesumua vaan! Vaikka aluskasvien ja mehiläisten ym. hyvää tekevien hyönteisten päivät on luetut…
Laajojen ja pitkävaikutteisten syy-seuraussuhteiden penkomista ei jaksa tehdä kuin ne kukkahattutädit, jotka on jo julkisesti poltettu roviolla niin monta kertaa, että niistä aktivisteista ei ole haittaa isossa mittakaavassa. Ellei kansa sittenkin ala kuunnella edes hitusen tarkemmalla korvalla, että olisikohan tuolla kukka- tai foliohattuisella sitten jotain totuuden siemeniä jaettavana minullekin?
Massat kuuntelevat sitä tahoa, jolla on massia markkinoida. Ja kovapalkkaisia juristejakin niissä kemikaalipuljuissa piisaa tietysti osastokaupalla, koska koko kuvion hiffannut hallituksen jäsen tai johtoryhmän edustaja on todennut tarvitsevansa puolelleen liudan lakimiehiä sen mahdollisen pahan päivän varalle. Just in case, koska eihän tässä mitään hätää ole, kunhan kansa ei nouse kansanvallaksi ja ala äänestämään ostoskasseillaan.
Mutta sitä kemikaalisaastuttajille pahaa eli meidän luonnon ihmiseläimillekin hyvää päivää ei ole vielä koittanut. Eikö olisi jo aika avata koko kansan silmät? Omalta osaltasi voit varmistaa edes sen, että avaat kukkarosi vain kemikaalivapaille tuotteille, mm. luomu-ruoalle. Kiitos myös, kun jaat tämän blogin somessasi ja kavereillesi WhatsApp-linkkinä!
Isotkin oikeudenkäyntikorvaukset ovat pennosia big pharmalle kemikaalikumppaneineen, joten kaikenmoinen ”tehokkuutta” korostava kemikaalihumppa jatkuu EU:ssa ja myös meillä Suomessa. USAssa saattaa nyt alkaa tapahtua jopa maailmaa mullistavia muutoksia tälläkin saralla, mutta nähtäväksi jää mitkä vaalilupauksista toteutuvat ja millä tavalla / aikataululla.
Olet sitä mitä syöt, kuten on se glyfosaattijyviä popsinut viljapossukin, jota poskeesi pistelet.
”Ihminen on sitä mitä hän syö”, muistutti koko kansaamme Juicekin joulukinkkubiisissään Sika, vaikka ei ollut kemikaali- tai terveystieteiden guru eikä ruokapolitiikan päättäjä, joiden tulee olla paljon enemmän kartalla ruokavalion terveellisyyteen ja sitä myöten sekä fyysiseen että psyykkiseen kansanterveyteen eli myös valtion budjettiin vaikuttavista tekijöistä.
Ruoka on tekijä, joka vaikuttaa erittäin laaja-alaisesti jokaisen suomalaisen psykofyysiseen terveyteen ja sosiaaliseen tasapainoon niin työ- kuin yksityiselämässä.
Muuten hassaamme valtion kirstumme viimeisiä roposia (joita siellä ei enää ole) vinoutuneen ruokapolitiikan surullisten seurausten pakkolaastarointiin samalla, kun päät pyörällä ihmettelemme, että miksiköhän ne kaikki ”mystiset” oireyhtymät, ”hiljaiset” tulehdukset, ”selittämättömät” syyhyt tai ”oudosti” lisääntyneet keskittymiskyky- ym. mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet kemikaalikuorman kumuloituessa kehoihimme.
Kehoihin, joita edes mikrobit eivät enää osaa sulattaa hautakuoppaan päätyessämmekään. Niin sairaasti myrkytettyjä olemme, että emme kelpaa rehuksi edes maan matosille. Lopulta Luonto voittaa aina, muistathan?
Haluammeko oikeasti sen myrkkysumutetun ”täydellisen” vadelman, jota mato ei ole nakertanut?
Jos vattu ei ole kelvannut edes ötökän ateriaksi, miten sen pitäisi kelvata meidän kehon ja mielen ravinnoksi?
Olemme ihmiseläimiä, muistathan. Onko syömäsi sapuska saastutettu niin, että ”tuholaiset” kiertävät sellaisen sadon kaukaa? Ehkä sinunkin kannattaisi?
”Luomu” ilmestyi kauppoihin valistuneimpien ihmisten toimesta silloin, kun tämä normaali eli luonnonmukainen terveysjärki alkoi uhkaavasti kadota kuluttajilta ja sitä myöten tietysti kauppiailtakin. Viranomaisten tehtävä on valistaa kuluttajia, mutta miljardiyrityksillä on enemmän lobbauseuroja käytettävänään kuin lähitilan luomu-ruoan tuottajalla harvoine kollegoineen.
Entäpä jos robotit voisivat palauttaa vaikkapa mekaanisen aurauksen tai tekoäly järkeilisi luonnonmukaisempia maanviljelyskeinoja, jotka olisivat silti tehokkaita? Kunpa esim. Keski-Euroopassa glyfosaatilla jo tapetut pellot saataisiin vielä voimiinsa, ja luomu-ruoasta tulisikin jälleen ihan normiruokaa kaikille.
Esimerkiksi ihan tavallinen ”täysjyvävilja” kuulostaa superterveelliseltä ainakin verrattuna valkoiseen höttöön, mutta mitäs kaikkea nuo viljan eri osat ovatkaan ehtineet imeä itseensä ennen kuin se päätyi ihanan rapeaksi ”rustiikkiseksi maalaisleiväksi” lautasellesi? Herkulliselta ja jopa perinteikkäältä kuulostava eli näennäisen terveellisenä tarjoiltu normiruoka ei välttämättä olekaan niin terveellistä kuin olet kuvitellut.
Kuten tästä blogijutusta luit, terveellinen ruokavalio ei tarkoita vain sitä, että protskut, kuidut ja muut hiilarit tai ne paljon pelätyt rasvat ovat energia-aineina tasapainossa. Mistä nuo kehomme ja mielemme rakennuspalikat ovat todellisuudessa rakentuneet?
Entä onko tuotantoprosessin matkan varrelta tarttunut mukaan muutakin kuin ajattelet ostavasi?
Jos ostat luomu-ruokaa, siinä ei ainakaan ole ylimääräisiä kemikaaleja esim. rikkaruohontorjunta-aineiden muodossa.
Suolistosi koko matkalta haju- ja makureseptorit osaisivat mahdollisesti sinullekin kertoa syötäväksi kelpaavan ja vältettävän vatun, jos kemikaalit (ja siksi käytetyt ”arominvahventeet” yms lisäaineet) eivät olisi jo häirinneet tätä luonnollista kehollista kompassiasi.
Rationaalisen selkeällä Input/Output-prosessikaaviolla katsottuna voisi ainakin näin maalaisjärjellä olettaa, että jos röörin loppupäästä ulostulevat seuraukset ovat yhä moninaisempia fyysisiä ja psyykkisiä häiriöitä (joista lopulta se kovalla rahalla paniikkihoidettava sairauskin syntyy), niin jokin on vikana prosessin alkupäässä. Jos syöt muuta kuin luonnonmukaista luomu-ruokaa, jokin saattaa sotkea kehomielesi prosessikaaviot ennemmin tai myöhemmin.
Evoluutio on kyllä tasantarkkaan varmistanut, että keho hoitaa hommansa, jos me emme mene sössimään sitä suoltamalla sekundaa suolistollemme. Keho ei halua eikä osaa käsitellä ylimääräisiä kemikaaleja, joita tehotuotettu ruokamme sisältää.
Luonnonmukainen luomu-ruokavalio on terveellinen kokonaisuus, joka tukee jaksamistasi, mielen selkeyttä sekä jokaikisen hormonisi ja kehosi solujen optimaalista toimintaa.
Syömäsi ruoka joko ruokkii tai tuhoaa mikrobiomisi – ei pelkästään suolistossasi vaan ihan joka puolella kehoasi, silmämunia ja varpaiden välejäsi myöten.
Olipa sinulla mikä tahansa hetkellinen tai krooninen kutina tai röhinä päällä, immuniteettisi niin ihon pinnassa kuin sisuskaluissasi on mikrobien perustehtävä.
Jos ruoka, jota syöt, ei ole hyvis- vaan pahismikrobien sapuskaa, on vain ajan kysymys, mikä tauti tai salamyhkäisempi oire iskee päälle. Bakteerit rakastavat luonnonmukaista, puhdasta ja terveellistä luomu-ruokaa ja karttavat kemikaaleilla kyllästettyjä pikatuotantoja.
Terveellinen ruokavalio on paljon enemmän kuin yksittäisiä ruoka-aineita tai trendejä, joita näet sosiaalisessa mediassa. Virallisten ruokavaliosuositusten vuoksi on noustu jopa barrikadeille eikä ihme:
Olet opettanut suolistossasi asustavat mikrobit huutamaan oman pöperönsä perään voimakkaammin kuin minkä sananvallan (vielä) terveet solusi saavat.
Suolistossamme asustaa bakteereja ynnä muuta pikkuväkeä jopa 10-100 kertaa enemmän kuin mitä meillä on suolistosoluja. Karrikoiden voisi ajatella, että ensin ruokimme mikrobit, jotka sitten huolehtivat meistä. Terveellinen ruokavalio on yksilöllinen, mutta perusprinsiipit mikrobien ruokinnassa pätee kehosta kolmanteen.
Tästä syystä ruokasuosituksissa nostettiin kasvisten määrä päivässä 500 grammasta 800 grammaan, vaikka jo tuo puoli kiloa päivässä -kasvisten tarve ei useimmilla täyttynyt. Hyvä jos edes viikon tasolla saivat kasviksia syötyä sen verran.
Kyseessä ei ole somessa palstatilaa saavat hiilari/keto-ristivedot, koska hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat ovat ”vain” niitä ravintoaineita, joista keho rakentuu tai joita se käyttää energianaan.
Terveyttä edistävä ruokavalio ei siis tarkoita alkuunkaan kalorien laskentaa tai pelkästään hiilari-protsku-rasva-tasapainoa, vaikka näin tuntuu olevan, jos tietonsa perustaa vain niin somesotiin, joita ruoka ruokkii. Hyvä ruokavalio koostuu luonnonmukaisesta, kemikaalivapaasta, puhtaasta luomu-ruoasta, joka on perhanan kallista verrattuna niihin tehotuotettuihin paketteihin, joita kauppojen hyllyt notkuvat.
Joissain kaupoissa joutuu jopa etsimään myyjän, jotta voisi löytää luonnonmukaista, kemikaaleilta puhdasta ruokaa. Tähän haluan muutoksen: luomu-ruoan tulee olla normi, ei jokin ihmeellinen poikkeus.
Mutta jos mikrobit eivät saa luomu-ruokaansa just niin kuin tarvitsevat (tai edes sinnepäin), silloin suolisto ei ensinkään pääse pilkkomaan kunnolla kaikkea nieltyä tavaraa ja alkaa ”ihmeelliset” suolistovaivat.
Ja jokainen tietää suoliston olevan ne ”toiset aivot”, ja vaikuttavan ihan kaikkeen käytännössä myös aivotoiminnan puolella.
Jos siis haluat varmistaa, että hormonisi, välittäjäaineesi ja ylipäätään pääkoppasi pelaa etkä ole hormonihirviö etkä tunteidesi mukana jatkuvasti aaltoileva: varmista, että syöt mikrobeille tarpeellista ja terveellistä luomu-ruokaa.
Kun ymmärrät, miten terveyttä edistävä ruokavalio vaikuttaa sinuun sekä fyysisesti että henkisesti, teet parempia valintoja – ei pakosta, vaan siksi, että haluat voida kokonaisvaltaisesti paremmin. Luomu-ruoka auttaa tässä tavoitteessasi, kun ainakin turhat ja haitalliset kemikaalit karsiutuvat yksi hyvä valinta kerrallaan.
Pyrin omalta osaltani vaikuttamaan siihen, että yhteiskuntamme edes jonain päivänä vielä ymmärtäisi puhtaan ruoan merkityksen. Kunpa ”luomua” ei enää tulevaisuudessa tarvittaisi – se olisi normaalia ruokaa eikä nykyistä ”normiruokaa” kehtaisi kukaan kaupata. Pikemminkin kemikaalikyllästetyn ruoan paketteihin pitäisi saada ”tupakointi tappaa”-tyyppisiä varoituskuvia – ellei kemikaaleilla tehotuotettua ”ruokaa” saada kokonaan pois kuluttajien silmistä.
Uhkarohkeaa idealismia kenties, mutta kemikaaleille ylireagointia? Ei todellakaan.
Harvoin medianäkyvyyttä saava kemikaalikuorma ei synny vain ilmasta, jota hengität tai niistä halpisvoidepurnukoista, joilla fossiilisen öljynjalostuksen ”sivuvirtoja” levittelet ihollesi. Ruoka, jota syöt, ei todennäköisesti sinunkaan lautasella ole puhdasta luomu-ravintoa.
Firmojen luottoluokitustasojen kaltaisesti tarvitsemme myös erilaisia luomu-merkkien tasoja, jotta esimerkiksi ”puoliksi luomu” tomaatti erottuisi ”täysin myrkytetystä” kilpailijastaan.
Me kuluttajat emme lähtökohtaisesti ymmärrä mitä ostamme. Tomaatti kuin tomaatti näyttää pintapuolisesti samalta, joten hinta ratkaisee. Torjunta-aineilla suihkutettujen tomaattien VAARA-merkintöjen lisäksi olisi hyödyllistä, kun meillä olisi eritasoisesti Luomu-merkinnät.
Jos ”VAARA”-merkityn tuotteen kilohinta on esimerkiksi 3 euroa/kg ja ”100% LUOMU”-merkitty tuote maksaa 15 euroa/kg, useimmat valitsevat tuon halvemman (varsinkin kun siinä ei lue VAARA). Mutta jos olisi edes puolivälimalli, jonka hintakin olisi ehkäpä jossain puolivälissä, niin useampi söisi edes osittain terveellisempää ruokaa. Se olisi kansanterveydellisestikin tärkeää.
Esimerkiksi suomalainen pientila, jossa ei käytetä mitään kemiallisia torjunta-aineita, mutta kuitenkin käytetään lannoitteita, niin he eivät saa LUOMU-merkkiä. Heidän ”epätäydellinen” tuote on kuitenkin rutkasti parempi kuin heidän kilpailijallaan, joka tehotuottaa vaikkapa ne tomaattinsa, kurkkunsa ja salaattinsa kaikilla mahdollisilla kemikaaleilla kyllästettynä.
Kuluttaja, joka näkisi kaupassa esimerkiksi nämä 3 erilaista tasoa, todennäköisemmin valitsisi tuon ”puoliksi luomun”, jos rahat ei riitä 100% luomuun kuitenkaan.
Tämän myötä kuluttajien tietoisuus erilaisista kemikaaleista lisääntyisi, kun ne tuotaisiin näkyviksi. Keinoja olisi varmasti monenlaisia, kunhan tämä terveellisemmän ruoan tärkeys ymmärrettäisiin mm. politiikassa laajasti.
Kuten yrityksillä on luottoluokitukset, niin yhtä lailla ruoan tuotannossa olisi hyödyllistä olla ns. ”Parasta A-ryhmää” ja ”Ö-luokan tekele” -termit ja jotain siltä väliltäkin, vai mitä mieltä olet, valitsisitko sinä tietoisesti aina Ö-luokan kemikaalikylvetettyä ”ruokaa”, jos tietäisit eri tuotteiden erot?
Jep, veikkaan, että ostokäyttäytyminen alkaisi suuntautua terveellisempään suuntaan yllättävänkin helposti, vaikka kukkarosta kirpaisisikin. Luomu (tai edes se fifty-sixty luomu) maksaa itsensä kuitenkin takaisin terveytenä.
Kunpa kaupoissa ei olisi ”luomu”-merkittyjä ruokia enää tulevaisuudessa.
”Looginen” tehokkuusajattelija selittää kemikaalibuustien tarvetta sillä, että se on järkevää ja halpaa. Halpuutusta tarvitaan, jotta maapallolla olisi kantokykyä 8 miljardin ihmisen ruokkimiseksi edes suht rauhassa ja välttäisimme edes ne ruokasodat.
Kuitenkin kun kokonaistaloudellista järkevyyttä tarkastellaan sen alkulähteen eli aivojen ja suoliston prosessikaavioiden kautta aidosti loogisjärkevästi, paska ruoka on paskaa, joka ennen ulostuloaan ehtii sotkea systeemimme jokaikisen kemikaalin molekyylin osasen voimalla.
Halvalla ei saa hyvää, sanotaan. Luomu on sekä maultaan että terveydellemme hyvää eli kallista. Halpisruoan tuotantokoneistossa vallitseva lyhytnäköinen tehokkuusajattelu ei ota huomioon koko elinkaaren eli ihmisen elämänmittaisia vaikutuksia.
Me rakennumme ruoasta aivojamme myöten ja suolistomikrobiemme saama ruoka käytännössä ohjaa aivotoimintaammekin. Monipuolinen terveellinen luomu-ruoka ei ole siis vain makuasia, vaan todellinen edellytys hyvälle elämälle.
Jos et syö monipuolisesti ja terveellisen tasapainoisesti luomu-ruokaa, miten luonnollista hyvinvointia ja terveen tasapainoisen elämän oletat luovasi?
Toivottavasti kuolinvuoteellani lopulta maatessani (ellen kaadu saappaat jalassa) olisin saanut nähdä, että maailmassa ei olisi itseasiassa enää lainkaan luomu-merkittyä ruokaa, koska kaikki olisi luomua eli 100% normaalia, terveellistä, luonnonmukaista ruokaa.
Ei olisi justeerattu makuja keinotekoisesti siksi, että ei-luomu-ruoka ei maistu yhtä hyvältä kuin puhdas, luonnonmukainen ruoka. Jokainen ”luonnonmukainen” aromi ei välttämättä ole lainkaan aidosti sinun kehosi sisäisen mikrobiomin mukainen.
Kunpa jonain päivänä ei olisi kemikaaleilla kyllästettyä ruokaa siksi, että viimeinen käyttöpäivä saadaan keinotekoisesti venytettyä kuukaudella, jopa vuodella eteenpäin, ja näin jättimarkettien logistiikkakeskukset voisivat tehokkaimmin eli omistajilleen halvimmin optimoida niiden varastonkiertoa.
Ja kunpa ei olisi kasvintorjunta-aineita sumutettu pitkin poikin peltoja niin, että kuningatarmehiläisenkin suuntavaisto sekoittuu ja lopulta ei ole enää minkään kasvien pölyttäjiä. Ja sitä myöten nälänhätä ei olisi vain nykyisissä köyhissä maissa vaan meillä Euroopassakin ja koti-Suomessa, kun viljavat pellot olisi umpitäyteen tankattu kemikaaleilla normaalit, luonnonmukaiset maanmuokkaukset ja vuoroviljelyt unohtaen.
Mutta ennen kuin nuo unelmani toteutuvat, minäkin puhun luomu-ruoan puolesta. Ja lisäksi sitä holtitonta kemikaalihumppaa vastaan. En täydellisesti enkä jatkuvasti, mutta kannan korteni kekoon.
Kenties robotiikka ja tekoäly auttaisivat meitä ennen kuin on liian myöhäistä?
Vai olisivatko kaikki tavalliset suomalaiset nyt vihdoin sen verran viisaita, että eivät ulkoistaisi nykyhetken suurongelmaa tulevaisuuden tekoälyratkaisuille, vaan äänestäisivät jaloillaan eli ostoskoreillaan heti tänään?
Kysyisivät käytävillä ei-luomu-ruokaa hyllyihin latovilta työntekijöiltä ja kauppiailta: ”Anteeksi, missä täällä on luonnonmukainen ruoka?”
Viimeksi viikko sitten Espoon Leppävaaran Sellon Prismassa kysyin eräältä myyjältä sekä suomeksi että englanniksi käyttäen yksittäisiä termejä ja yksinkertaisia lauseita, mutta hän ei ymmärtänyt. Oliko kyseessä tosiaan vain kielimuuri vai olemmeko oikeasti ajautuneet niin kauas luonnonmukaisesta ruoasta, että kohta sitä ei nuori väki enää edes ymmärrä, mitä se oikein on.
Ja kun löydät lopulta sen luomu-ruokasi, se jää ehkä sinultakin hyllyyn hintansa vuoksi.
Minkälaista ruokatuotantoa haluamme valtiomme tai EU:n tukevan? Kansanedustajat ja EU-edustajat ajavat meitä suuntaan, joka varmistaa heidän valituksi tulemisen seuraavallekin kaudelle – ellei lobbausfirma maksa tarvittaessa tuntuvaa sopeutusrahaa.
Entäpä jos kansalaiset sankoin joukoin äänestäisivät todellisen terveyden konkreettisten tekojen puolesta eivätkä vain mielikuvien perässä? Mielikuvalobbaukseen ei riitä tavallisen ehdokkaan rahkeet, joten kemikaalifirmoilla on usein helppo tehtävä edistää agendaansa lobbaamalla.
Kun yhä sairaampi kansa kantaa yhä heikompaa kortta kekoon, niin mistä löytyisi aidosti hyvää tekevä tutkimus-, lobbaus- ja tiedottamisraha, jolla ”normaalin” ruoan kemikaalikuormittuminen saadaan stoppaamaan?
Haluammeko tukea elämää eli terveyttä edistävää luonnonmukaista maataloutta vai syytää jatkossakin rahaa ei-luomu-maataloudelle tukiaisina, jotta tuolla suurella ja luonnollisuudesta jo pahasti vinoon kasvaneella teollisuudenalalla eli kaikilla niillä ei-luomu-viljelijöillä, luonnon vastaisilla lihankasvattajilla tai luonnottomien kanaloiden munakauppiailla olisi varaa maksaa kaikki tarvitsemansa kemikaalit globaaleille kemikaalikorporaatioille?
Raha sanoo aina viimeisen sanan. Sinun raha sekä lähikaupan kassalla että veroeurojesi kautta.
Raha on energian vaihdon väline. Minkälaisesta elämänenergiasta olet todella valmis maksamaan? Tee tämä omalle ja perheesi elämälle ensisijainen valinta tietoisesti harkiten, ja tiedosta kemikaalikuorman valtavat ja siten vaikeasti hahmotettavat ongelmat, joista maksamme jo todella kovaa hintaa.
On aika kääntää bruttokansantuotteenkin kannalta relevantti kansanterveydellinen kurssi kestävämpää kehitystä kohti: Kemikaalit veks ruokapöydästä nyt!
Ja kun tämäkään muutosmissio ei tosiaankaan ole helppo, kivuton ja nopea, niin vastustajia tietysti löytyy. Sekä niitä, jotka oman aiemman virheen myöntämisen ja korjaamisen sijaan, keskittyvät huutelemaan: ”Ei me olla edes se pahin saastuttaja! Katsokaa noita pyykinpesuaineita! Nehän ne vasta myrkkyä kehollenne on – ei meidän maatalous! Laittakaa ensin ruotuun muu kemianteollisuus!”
Se on kuin koulukiusaajien lauma, jossa kiinni jäätyään pikkupahikset yrittävät vetäytyä vastuustaan hiljaa takavasemmalle ja keskittyvät vain korostamaan, kuinka se jengin johtaja oli se kaikista pahin tyyppi. Mutta niistä rikkaruohoistakin on helpointa kiskoa irti ne, jotka eivät ole tiukimman väännön takana. Ja lihakset kasvavat jokaisen pienenkin taistelun voiton myötä, eikös?
Aloittaisitko sinä muutoksen tänä iltana oman perheesi ruokapöydässä? Edes puhumalla perheenjäsenillesi? Se ei maksa mitään, ja antaa enemmän kuin ottaa.
Laitetaan yhdessä hyvä kiertämään!
Luonnolliseen kehomielen kokonaisterveyteen motivoiden,
Coach Kati Niemi
P.S. Tässä alla onlyhyt piirrosvideo luomu-merkinnästä ja luomun hyvistä puolista ympäristöllekin eikä pelkästään meidän ihmisten omalle navalle, vaikka se useimpien pääkriteeri ruokaostoksilla onkin.
