Holokaustin muistopäivä 27.1. on juuri tänään muutakin kuin synkän natsihistorian ja uudessa Klaus Härön elokuvassakin (’Ei koskaan yksin’) kuvattujen karmaisevien Suomi-tapahtumien muistamista. Sekä Suomen että Euroopan avainmaiden menneisyys velvoittaa meistä jokaista toimimaan myös tänään mm. uskonnon ja sananvapauden puolesta viime vuosina kärjistyneen suomalaisten keskinäisen polarisaation ja osittain sen myötä kasvaneen Venäjä-uhan korjaamiseksi.
1970-luvulta alkaen länsimaissa vakiintunut holokausti-termi on peräisin kreikankielisestä sanasta polttouhrille. Opetushallitus kuitenkin tässä kohdin korostaa, että holokaustista käytetty hepreankielinen ”shoah” tarkoittaa ’katastrofia’ tai ’tuhoa’. Ja sitä se tosiaankin oli, myös moraalin ja demokratian tuho. Eikä pelkästään natsien vaan kaikkien hiljaisten sivustaseuraajien voimalla. Tärkeää tietoa saat Holokaustin uhrien muisto ry:n nettisivuilta.
Minkälaista maailmanmenoa Sinä seuraat hiljaa vaikenemalla?
Holokaustin muistopäivä muistuttaa syrjinnän vastaisen taistelun ja aidon demokratian puolustamisen tärkeydestä. Ei vain muita ihmisryhmiä vastaan taistellen, vaan yhteisen ihmiskunnan hyvän puolesta työskennellen.
Se edellyttää muidenkin ryhmien eli myös sen vastapuolesi näkökulmien kuuntelemista, konkreettista empatiaa. Se, jos mikä, on vaikeaa tänä päivänä.
Empatia tarkoittaa eriävien näkökulmien neutraalia kuuntelemista ja edes yritystä ymmärtää oudoltakin kuulostavia näkemyksiä – ei toisen ihmisen näkökulman tai uskomusten omaksumista omaksi ohjenuorakseen sellaisenaan.
Usein empatia ja sympatia sekoitetaan keskenään. Kuvitellaan, että esim. poliittisessa keskustelussa ei parane osoittaa empatiaa, jotta ei vaan luultaisi samalla sympatiseeraavan jotain tahoa, jonka kanssa on napit vastakkain jostain yksittäisestä kiperästä asiasta.
Tämän perustavanlaatuisen väärinoletuksen vuoksi omissa nahoissaan peloissaan oleva ja normiarjessaan kärsivä ihminen haaskaa viimeisetkin vähät energiansa vaikkapa ”en halua uskoa kuten juutalaiset uskovat”-mouhaamiseen ja aggressiiviseen suunsoittoon sen sijaan, että olisi vilpittömästi kiinnostunut juutalaistenkin maailmankatsomuksesta, vaikka ei omaansa muuttaisikaan piirun vertaa.
Nykypäivän Suomessa tapetilla on muita vastakkainasettelun teemoja kuin juuri kristityt vs juutalaiset, mutta ymmärsit varmaan pointin.
Koko ajatusmaailmaansa ei tarvitse muuttaa, vaikka maailmankatsomustaan avartaisikin asteen verran vasempaan tai oikeaan.
Sinä saat olla ”oikeassa” omine ajatuksinesi. Silti on supertärkeää muistaa maapallon olevan pyöreä: 8 miljardia ihmistä näkevät tämän saman Telluksen aina kukin edes hitusen eri näkövinkkelistä.
Holokaustin muistopäivä muistuttaa, miten välinpitämättömyys ja hiljaisuus ovat vaaraksi demokratialle ja sitä kautta lopulta ihan jokaisen suomalaisenkin hyvinvoinnille.
Holokaustin muistopäivää vietetään näin tammikuun 27. päivänä, jolloin vuonna 1945 Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri vapautettiin. Nyt 27.1.2025 on siis kulunut tasan 80 vuotta tuosta tärkeästä päivästä. Holokaustin muistopäivä on omistettu kuuden miljoonan juutalaisen sekä muiden kansanmurhan uhrien muistolle.
Vaikka nuo karmivat mielipuolisuudet ihmisyyttä vastaan tapahtuivat yli 80 vuotta sitten, niiden merkitys ei ole hiipunut. Päinvastoin, ne ovat ajankohtaisempia kuin koskaan, kun katsomme tämän päivän maailmaa, jossa syrjintä, vihapuhe ja polarisaatio nostavat päätään yhä enemmän Suomessa, Euroopassa ja rapakon toisella puolen.
Sinisilmäisyyttä ei parane harjoittaa siinäkään pelossa, että ratkaisujen löytäminen edellyttää ongelmien kohtaamista käytännön valintojen tasolla.
Polarisaatio perustuu pelkoon. Yhä useampi Suomessa asuva pelkää niin maan perhanasti riippumatta kansalaisuudestaan, asuinkunnastaan / kaupungistaan, ammatistaan, koulutustasostaan, uskontokunnastaan, ihonväristään, sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, työtilanteestaan, varallisuudestaan tai palkkapussinsa suuruudestaan, ja vaikkapa ihmissuhteidensa tilanteestaan.
Kyllä, tietyt taustatekijät voivat tällä(kin) hetkellä aiheuttaa sen, että pelkoa tunnetaan tietyissä väestöryhmissä enemmän kuin toisissa, ja tilanteet vaihtelevat. Pelko on kuitenkin yleisinhimillinen ja silti yksilöllinen tunne, jota yhä useampi kokee kaikissa kuppikunnissa ja niissä ns. paremmissakin piireissä. Kuka kärsii koulussaan, ahdistuu työpaikallaan tai pelkää mennä paikalliseen ostoskeskukseen tai iltamyöhään juna-aseman tietämille.
Niin se valkoinen heteromies, musliminainen, kristinuskoaan julistava mummo kuin muunsukupuolinen teinikin. Jopa ruokavalioista saadaan somesota aikaiseksi. Pelko ei yhtäkään kansaa pelasta, vaan ainoastaan romuttaa sekä bruttokansantuotteen ja sen pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan.
Kun jokainen pelkää toistansa sen sijaan että kykenisivät katsomaan toisiaan silmiin lähimmäisenrakkaudella, luomme kotikaduillemme yhä vahvempaa pelon kulttuuria, jossa kukaan ei voi hyvin.
Ensisijainen vastuu on meillä jokaisella aikuisella ihmisellä. Kukaan ei voi ulkoistaa itseään tästä kansakunnan tasoisesta ongelmasta. Muuten et ole sen parempi kuin natsi-Saksan valtaan nostaneet hiljaiset lampaat. Heitä on helpompaa kritisoida kuin katsoa peiliin tässä ja nyt.
Kun kansa ei voi hyvin vaan sinnittelee puolivaloilla pelon ilmapiirissä, miten ihmeessä se kansantalouskaan voisi sen paremmin?
Ei sitä bruttokansantuotetta ja veroeuroja hyvinvointiyhteiskunnan luomiseen tipu taivaasta tai kasvottomilta yrityksiltä, vaan yrityksissä työskentelevien toimeliaiden IHMISTEN innovatiivisuudella ja ahkeruudella.
Jos voimat hukataan somesotiin jopa eduskunnan kansan ”edustajien” toimesta, kenellä enää riittää usko ja energia kantaa kortta kekoon tämän kansakunnan pelastamiseksi?
Yhtä lailla on turhaa mouhata kululeikkauksista, joilla nyt sentään viime hetkillä yritetään vielä varmistaa, että valtion kassa ei kuivu käsiin. Historia toistaa muuten itseään siltäkin osin, että aina on rikkaammat suurvallat anastaneet köyhien maiden mullat.
Kun haluat Suomen olevan nimenomaan demokraattinen hyvinvointivaltio, jolla on faktisesti varaa eikä pelkästään hyvää tahtoa huolehtia heikoimmista, ethän vaadi yhtäkään velkaeuron lisäystä enempää, vai mitä? Säästäminen on kurjaa kotitalouksissakin, ja kipeää se tekee kasvottomalle kansantaloudellekin. Säästöt pelottavat, ahdistavat ja stressaavat. Siitä ei ole epäilystäkään.
Rohkeutta on tehdä näitä pahimpia päätöksiä hetkellä, kun kansamme on kuilun partaalla ja itänaapuri jo napsii yhteyksiämme Eurooppaan vähintäänkin merenpohjia pitkin ja polarisaatioon + vastakkainasetteluun yllyttämällä trollitehtaidensa voimalla.
Pelko ei ole vain tunne, vaan myös talouskasvun estäjä. Ja vankka taloustaju on myös turvallisuuden tae, eikä ”vain” henkisen turvallisuuden vaan myös ihmisten fyysisen ja valtion turvallisuuden.
Niinhän ne natsitkin sen vallan aikoinaan saivat, kun kansalaiset olivat tyytymättömiä ja turvattomia.
Mitä holokaustin opetukset kertovat ihmisyydestä?
Holokausti paljasti ihmisluonnon ääripäät: sen, mihin julmuus voi johtaa, mutta myös sen, mihin rohkeus ja välittäminen voivat yltää.
Esimerkiksi saksalaisen liikemiehen Oskar Schindlerin (1908-1974) tai Klaus Härön vuoden 2025 elokuvassa esiin tuodun suomalaisen liikemiehen Abraham Stillerin (1885-1972) kaltaiset ihmiset osoittivat, että yksilön toiminnalla on valtava merkitys. Suosittelen katsomaan tuon uutuusleffan ja sitten keskustelemaan avoimemmin mielin, että mitä kaikkea voisimme oikeasti tehdä tämän maan ongelmien ratkaisemiseksi eikä vain lakaisemiseksi maton alle.
Schindlerin ja Stillerin kaltaiset esimerkit opettavat meille, että ihmisyyden puolustaminen ei vaadi sankarillisia lähtökohtia, vaan vilpitöntä halua tehdä oikein. Ja sitten tehdä se, pelosta huolimatta. Se tarkoitti toisen maailmansodan aikaan ja myös tänä päivänä mm. uskonnon ja sananvapauden puolustamista.
Toisen maailmansodan aikaan kirjaimellisesti henkeen ja vereen asti.
On helpompaa kantaa kortensa kekoon hyvän sään aikaan kuin vasta pakon edessä. Nyt on jo pakko.
Mikä olisi pienin hyvä tekosi tänään?
Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että kollektiivinen trauma – kuten holokausti ja kansanryhmien syrjintä – vaikuttaa sukupolvien ajan niin yksilöiden psyykkiseen hyvinvointiin kuin yhteiskunnan rakenteisiin.
Tulevan vauvan sanotaan olevan pilkkeenä isänsä silmäkulmassa, mutta yhtä lailla isien traumat kulkeutuvat siittiöiden mukana syntymättömän lapsen lähtölaukaukseksi.
Miten turvallisessa tai traumaattisessa ympäristössä nuoret miehemme (taustaan katsomatta) elävät nyt?
Entä tulevien lasten äidit?
Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, ja epigenetiikan lainalaisuuksien perusteella tulevaisuudessa korjaamme joko hyvää tai huonoa satoa sen perusteella, miten panostamme psyykkisten ongelmien ratkaisemiseen tänään.
Hymy ja halaus ovat ilmaisia keinoja kasvattaa myös hyvän olon hormonituotantoa, jonka voimalla jaksaa rankkoja duunejakin taas vääntää, muistathan?
Pelko taas ruokkii kortisoli-stressihormonia, joka sammuttaa valot niin työpaikoilta kuin makuukammarissakin.
Kuitenkaan pelkkä hymyily ja sormien läpi ongelmien sinisilmäinen silottelu ei enää tässä nykytilanteessa auta. On tullut sinun aikasi vaikuttaa äänestämällä kuntavaalissa.
Ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden vaalimisen vastuuta et voi ulkoistaa vieruskaverillesi.
Useimmat Suomessa tänä päivänä asuvat ihmiset ajattelevat onneksi, että ihmisten oikeuksia ei saa määrittää kansalaisuuden, etnisyyden, sukupuolen, henkilökohtaisen seksuaalisen suuntauksen, ihonvärin, uskonnon tai poliittisen näkemyksen ym. vakaumuksen perusteella.
Äänestämällä kaikissa vaaleissa aktiivisesti on keinosi varmistaa, että demokratia toteutuu Suomessa jatkossa. Kuka tahansa Suomessa 2 vuotta asunut saa äänestää kuntavaaleissa, vaikka hän ei olisi Suomen kansalainen.
Kuntavaaleissa ratkaistaan konkreettisesti kotikatujesi tai koulujen tilanne. Eivät ne natsi-Saksankaan porukat valtaansa anastaneet, vaan heidät äänestettiin valtaan.
Äänestämällä voit varmistaa, että holokaustin kaltainen minkäänlainen syrjintä tai väkivalta ei toistu Suomessa ketään kansanryhmää eikä yksilöä vastaan.
Ei syrjitä sitä valkoista heteromiestä, ei musliminaista, ei Raamattuaan rakastavaa naapurin mummoa eikä teiniä, olipa hänen sukupuolensa tai seksuaalinen suuntautumisensa ihan mikä tahansa.
Se, mitä kukin meistä rakastaa tehdä kotonaan, ei ole muiden ihmisten päätösagendalla. Jos et anna muille Suomessa asuville vapautta, miksi heidän pitäisi kunnioittaa sinun vapauttasi? Jokaisella on oikeus äänestää eli vaikuttaa siihen, miten demokratia pelaa tässä maassa seuraavan 4 vuoden kunnanvaltuustokauden aikana.
Väkivalta ja syrjintä ovat ihmisoikeuksien vastaisia. Jos jotkut yksilöt tai ihmisryhmät eivät kunnioita demokratiaa ja jokaisen yksilön synnynnäistä perusihmisarvoa, Sinun 100% velvollisuutesi on puuttua asiaan.
Ei älyvapaasti mouhaamalla ja ala-arvoisesti loukkaamalla takaisin, vaan näyttämällä esimerkkiä siitä, että Sinä sentään osaat kohdata jokaisen ihmisen ihmisenä etkä ääliönä.
Ja vaikka et joka sekunti onnistuisikaan pitämään tunteitasi aisoissa (olethan ihminen), osaat myös pyytää anteeksi tökeröä käytöstäsi, joka ehti jälleen ruokkia yleistä pelon ilmapiiriä poikkipuolisen sammakkosi verran.
Jos vanhempasi eivät opettaneet sinulle käytöstapoja, miksi vaadit käytöstapoja vastapuoleltasi?
Sinullakin on tietysti mielipiteen vapaus ja voit valita pitää toista ihmistä halutessasi vaikka umpitollona idioottina, kunhan pidät tuon kokemuksesi sopivasti sisälläsi ja aikuisena ihmisenä harjoittelet tasaveroista viestintää edistäessäsi arvojesi mukaista maailmaa.
Harjoittele hold your horses, niin vaikeaa kuin välillä onkin. Varsinkin kun olet jo kenties pidempään kokenut työstressiä tai yhteiskunnallista itsesi ilmaisun pelkoa mistä tahansa syystä.
Kun voimat on vähissä, niitä tarvitaan eniten. Näin on erityisesti rassaavien riitojen keskellä. Hermojesi resilienssiä kysytään nyt ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin elämäsi aikana.
Vai oletko sinä parisuhteessasikin se, joka lyö paistinpannulla päähän tai sanoillaan sivaltaa, kun keittiökiistanne kumppanisi onkin kanssasi eri mieltä siitä, saako hernekeitossa olla sianlihaa tai onko koko hernekeitto tai ainakin sen kasvisversio ihan syömäkelvotonta moskaa?
Tai pakotatko puolisosi väenväkisin syömään sinunlaisen soppasi ihan vain siksi, että itse rakastat lusikoida sitä kauha kaupalla?
Jos oman tökerön toimintasi vuoksi kumppanisi (toivottavasti) rohkenee äänestää jaloillaan ja siitä suivaantuneena päätät omalta osaltasi jalkauttaa saman soppastrategian tulevienkin (=todennäköisesti alati vaihtuvien) kumppaneidesi keittiönpöytiin, ajaudut elämässäsi todennäköisesti lopulta nurkkaan, josta näet kaikki kumppaniehdokkaat vaikeina ja väärässä olevina:
”Kaikki naiset on tommoisia!” ”Kaikki miehet on sellaisia!”
Tai yhteiskunnan tasolla:
”Kaikki juutalaiset / muslimit / kristityt ovat tommoisia!” ”Kaikki vassarit / persut ovat sellaisia!”
Vaikeinta on tunnistaa oma ääriajattelu ja hilautua siitä avaramman mielen taajuuksille.
Terve parisuhde rakentuu tasapainolle ja kaatuu poteroihin, kuten koko yhteiskuntakin.
Maailmankin mittakaavassa sodat alkavat usein pienestä pisarasta tai vääränlaisesta herneestä prinsessan tai prinssin patjan alla. Minkä herneen sinäkin kenties voisit ronkkia nenästäsi ennen kuin se ajaa sinut turhille tukkanuottasille toisella tontilla tallustelevan kanssa?
Holokaustin muistopäivä ei ole vain pahojen tapahtumien muistamisen päivä, vaan myös päivän peili siitä, miten kohtelemme toisiamme tänään somessa tai kotikaduilla.
Holokaustin muistaminen on toimintaa, ei pelkkää muistelua.
Holokaustin muistopäivän ydin ei ole pelkässä historian kauhujen muistelemisessa, vaan siinä, että muistaminen muuttuu toiminnaksi. Sinulla on valta vaikuttaa siihen, millainen maailma on tuleville sukupolville.
Tämä alkaa pienistä teoista: toisten kunnioittamisesta, empatian harjoittamisesta, vihapuheen poiskitkemisestä ja nollatoleranssista fyysiselle ja henkiselle väkivallalle kotona, kaduilla tai virtuaalimaailmoissa.
Holokaustin muistopäivä antaa meille myös mahdollisuuden puhua vaikeista aiheista myös lapsille ja nuorille. Kasvatus ja tietoisuus ovat avainasemassa siinä, että uusi sukupolvi oppii tunnistamaan ennakkoluulojen vaarat ja ymmärtämään, että jokaisella ihmisellä on oikeus elää turvassa ja kunnioitettuna.
Ja jokaisella suomalaisella on myös 100% vastuu Suomen turvallisuudesta esimerkiksi tasavallan taloudenpidon muodossa. Muuten sananvapauttamme ei tarvitse viedä sotimalla, kun meidän köyhän maan mullat voi ostaa rahallakin tässä globaalissa markkinataloudessa.
Miten voit torjua syrjintää ja edistää sananvapautta myös Holokaustin muistopäivän jälkeen?
- Tutustu tarinoihin. Lue tai kuuntele holokaustin uhrien ja selviytyjien kertomuksia. Yksittäiset tarinat tekevät historian tapahtumista koskettavia ja todellisia. Käy Holokaustin uhrien muisto ry:n nettisivuilla.
- Havaitse, mutta älä ylireagoi. Huomaa myös nykyuutisten keskellä trendit, jotka ovat johtamassa Suomea vaaralliseen suuntaan erilaisten tahojen vastakkainasettelun ja polarisaation muodossa. Toisaalta älä omalla ylireagoinnillasi ruoki pelon ilmapiiriä, ja anna pienet virheet vastapuolellekin anteeksi ilman älämölöä. Kyllä, rajanveto on vaikeaa.
- Levitä tietoisuutta. Jaa tietoa, älä ennakkoluuloja tai mis-/disinformaatiota sosiaalisessa mediassa sekä keskustele aiheesta ystävien ja perheen kanssa. Kommentoi omia näkemyksiäsi turvallisesti myös alla tässä artikkelissa. Muistathan, että vain korrektilla kielen käytöllä saat aidon suunvuoron – vihapuhe on oman aikasi ja muiden ihmisten energian hukkaa. Demokratian vastainen törky deletoidaan ilman sen suurempaa päänvaivaa. Ongelmista saa puhua, ei räyhätä.
- Tee hyvää omassa ympäristössäsi. Syrjinnän ja epäoikeudenmukaisuuden vastustaminen alkaa läheltä: työpaikalla, koulussa tai muussa omassa yhteisössäsi. Muistathan, että pelkkä vastustaminen ja kritisointi ei vie asioita parempaa kohti. Vain konkreettinen tekeminen uutta hyvää kohti vie meitä kaikkia ihmiskuntana eteenpäin. Tekeminen voi olla niinkin pientä kuin yhden hyvän somepostauksen rustaus eli myös aktiivinen viestintä aidon demokratian puolesta voi olla päivän hyvä työsi.
- Käytä äänioikeuttasi ja vaikuta ennen kuin on liian myöhäistä.
Holokaustin muistopäivä muistuttaa, että jokainen pienikin teko on askel kohti inhimillisempää maailmaa.
Vaikka et voisi muuttaa koko maailmaa vielä ensimmäisellä askeleellasi oikeaan suuntaan, voit jokaisen oman tekosi ja sanasi myötä vaikuttaa siihen, miten ihmiset ympärilläsi kokevat oikeudenmukaisuutta ja arvostusta. Sinun valintasi, myös ne sanavalintasi somessa, merkitsevät enemmän kuin arvaat.
Holokaustin muistopäivän viesti on kirkas: älä koskaan unohda, mutta älä myöskään jää pelkästään historiaan kuvitellen, että sama ei mukamas voisi toistua muodossa tai toisessa. Toimi oikeudenmukaisuuden, empatian ja ihmisarvon puolesta. Nämä arvot ovat ajattomia ja universaaleja: ”suurin niistä on rakkaus”, muistathan?
Sinä olet osa tätä tarinaa, ja sinun teoillasi on väliä. Toimitko tai jätätkö toimimatta?
Voit edistää tai estää sananvapautta Suomessa omilla konkreettisilla teoillasi ja äänestysoikeuttasi käyttämällä. Perehdy esimerkiksi kuntavaaliehdokkaisiin ja heidän todelliseen arvomaailmaan kunnolla, ja käytä Sinun omaa ääntäsi rohkeasti, vaikka aiempi kuplasi olisikin jostain asiasta eri mieltä kanssasi.
Kansalaisrohkeuteen kannustaen,
Coach Kati
