“Tunnen puolisoni kaikki oikut. Tiedän, mistä hän suuttuu ja miten hän silloin kohtelee mua. Ne ikävät jutut eivät tule yllätyksinä enää, joten ei se huono kohtelu enää pelota mua. Paljon enemmän mua pelottaisi eron jälkeinen elämä, koska sehän olisi täynnä yllätyksiä enkä tiedä, minkälaisia ne olisivat. Haluaisin kyllä erota, mutta eroaminen pelottaa. Huonossa parisuhteessa tunnen elämäni olevan tasaisempaa ja turvallisempaa, vaikka en voikaan hyvin.”
“Kaikilla muillakin on vaikeaa parisuhteessa – onhan…?”
“En voi hyvin tässä huonossa parisuhteessa, mutta en voi erota ennen kuin lapset ovat edes aloittaneet koulun. Pikkulapsiajanhan sanotaan olevan vaikeaa kaikissa parisuhteissa, joten tämä kuuluu vaan asiaan. Minulle on tärkeintä olla hyvä vanhempi, eikä kunnon isä eikä hyvä äiti eroa ainakaan pikkulapsiaikana. Niin se vaan on. Onhan?”
“Mä en enää tunne oikein mitään tuota mun puolisoa kohtaan. Ollaan kuin sisko ja veli, tai kämppikset. Kyllä mä sitä tavallaan vielä rakastankin, mutta en mä oikeasti sitä enää tänä päivänä valitsisi puolisokseni, jos voisin valita. Mutta en mä voi pyörtää päätöksiäni, joita olen nuorempana tehnyt ja meidän häissäkin oli koko suku ja kaikki yhteiset kaverit kuulemassa, kun mä vannoin tahtovani rakastaa. Nyt mennään sillä tahdonvoimalla sitten vaikka väkisin.”
“Asuntolainojen korotkin just nousivat eikä me varmaan saataisi tästä meidän asunnosta enää omiamme takaisin, joten ei mulla ole varaa erota, vaikka tienaankin yli tuplasti muihin normisuomalaisiin verrattuna. Haluaisin kyllä erota, mutta toisaalta puolison kanssa on kohta taas kiva lomamatka tulossa ja siellä mä saan levätä itsekseni rauhassa, kun puolisolla on siellä välillä omia menojaan ja lomalla se ei ole niin rasittava kuin kotona. Siksi me käytetäänkin meidän rahat lomamatkoihin, jotta selvittäisiin sitten taas arjessa saman katon alla edes jotenkin taas seuraavaan vuoteen. Huonossa parisuhteessa eläminen kahden aikuisen rahoilla on kuitenkin halvempaa kuin lähteminen ja oman asunnon kustantaminen yksin.”
“Haaveilen kyllä erosta, mutta en mä sitä varmaan koskaan kykene toteuttamaan oikeasti. Murehdin kyllä myös sitä, että miten jaksaa huonossa parisuhteessa, jos loppuelämäni on tosiaan tällaista enkä saa enää tuntea olevani haluttu, hyväksytty, himoittu, rakastettu?”
“En ansaitse parempaa, joten minun on parempi pysyä tässä huonossa parisuhteessa.”
“Olen kohdellut puolisoani niin huonosti ja olen pettänyt häntä, joten tunnen olevani kiitollisuudenvelassa hänelle, että hän silti on mun puoliso. Vittuilee tietysti välillä, mutta mä olen ansainnut sen huonon kohtelun. En mä ansaitse parempaa. En mä ansaitse hyvää kohtelua, kun olen itse kohdellut häntä huonosti. Me sillä tavalla tavallaan kuulutaan toisillemme. En usko saavani enää rakkautta tässä elämässä, joten tyydyn tähän huonoon parisuhteeseen.”
“Eroaisin, mutta aina kun edes yritän ottaa asian puheeksi puolisoni kanssa, hän alkaa uhkailla mua lasten huoltajuuden viemisellä. Lapset ovat mulle kaikki kaikessa, koska eihän mulla tässä huonossa parisuhteessa jumittamisen vuoksi ole ollut aikaa eikä energiaa (eikä puolison lupaa) myöskään kavereiden kanssa olemiselle. Koska pelkään huoltajuuden menettämistä erossa enemmän kuin tätä henkistä riutumistani tässä huonossa parisuhteessa, lykkään eroa vielä vuodella. Ehkä sitten kun lapset ovat isompia, niin sitten…”
“Eroaminen ja kaikki ne eron mukanaan tuomat muutokset kuluttaisivat vaan energiaani aivan turhaan. Ja kaikki voimavarani ovat jo menneet tässä huonossa parisuhteessa sinnittelyyn, joten mistä edes löytäisin voimia eroamiseen tässä stressin keskellä? Eikös sitä sanota, että aika parantaa haavat ja kultaa muistot, joten uskon, että jossain vaiheessa minulla on sitten taas energiaa enemmän, vaikka en mitään muutoksia teekään elämääni. Jostain tulen vielä saamaan lisäenergiaa myös eroamiseen – ainakin toivon niin.”
“Pysyn tässä huonossa parisuhteessa, kunnes eroan sitku…”
“Olin ajatellut eroavani, kunhan saan lapset kouluikäisiksi, mutta toisella lapsella on nyt erilaisia vaikeuksia ja eroaminen tässä vaiheessa olisi väärin lastamme kohtaan. Eroan sitten, kun hän on teini-ikäinen. Tai jos teini-iässäkin on vaikeaa vielä, niin eroan sitten, kun lapset muuttaa pois kotoa. Toivottavasti hän muuttaisi pois jo ennen kuin on täysi-ikäinen, koska en tiedä, miten selviän sinne asti muuten täysissä järjissäni. Jokainen kuukausi vain kuluttaa mun voimavaroja entisestään.”
“Tunnen, että tämä minun nykyinen parisuhde on huono, mutta en todellakaan aio erota. Ainakaan vielä. Vaikka en ole onnellinen puolisoni kanssa, se ei niin enää haittaa minua. Olen jo tottunut tähän – ollaanhan me oltu jo yli 10 vuotta yhdessä ja tätä tää on ollut eli mä ainakin tiedän, mitä mun arki on eikä tule yllätyksiä.”
“Eroaminen olisi niin noloa just nyt, kun kolmas lapsi on tuloillaan, enkä edes jaksaisi erota, kun nuoremmatkin lapset pitävät öisin hereillä. En eroa ainakaan just nyt, vaikka tiedän, että ero on tulossa jonain päivänä. Sisimmässäni olen kyllä aavistanut eroavani puolisostani jo ennen kuin ensimmäinen lapsi edes syntyi, mutta halusin ne lapset ja mieluiten yhden kumppanin kanssa. Mutta nyt yritän olla edes ajattelematta koko asiaa.”
“Olin päättänyt erota jo monta kertaa ennen kuin me mentiin naimisiin. Huono parisuhde tämä on, tiedän kyllä, ja kaikki kaverinikin ovat sanoneet niin jo monta kertaa. Mutta olen jo tässä huonossa parisuhteessa jumittanut näin kauan ja kestänyt sen kaiken henkisen kaltoinkohtelun, joten eivät kaverinikaan enää jaksa kuunnella näitä mun parisuhdemurheita eivätkä he varmasti jaksaisi minua enää tukea erossakaan. Eivät he usko minun koskaan eroavan, enkä jaksa siihen enää uskoa itsekään. Olen yksin tässä huonossa parisuhteessa, mutta niin olisin yksin vaikka eroaisinkin. En enää löytäisi uusiakaan kavereita, ja vanhat kaveritkin ovat hyljänneet.”
“Keskityn nyt muihin asioihin kuin tähän parisuhteeseeni.”
“Jos eroaisin, jäisin yksin loppuiäkseni. Mä en halua deittailla enkä usko, että enää kelpaan kenellekään hyvään parisuhteeseen. Yhden yön suhteet ovat turvallisempia, koska seksiin mä kyllä selvästikin kelpaan monillekin – paitsi puolisolleni ehkä kerran vuodessa eikä se silloinkaan ole kuin pakollinen tekninen suoritus. Tavallaan tällainen tunneköyhä elämä kuitenkin riittää mulle. Mua ei ole luotu hyvään parisuhteeseen. En ole aidon rakkauden ja hyväksynnän arvoinen.“
“Tiedän, että eroan kyllä jonain päivänä. Mutta en jaksa laittaa koko elämääni uusiksi. Mä keskityn nyt muihin asioihin kuin tähän huonoon parisuhteeseeni, eli keskityn esimerkiksi töihin, lastenhoitoon ja harrastuksiin.”
“Olen jo liian vanha eroamaan ja löytämään uutta kumppania. Elämäni vaan nyt sitten menee tämän kumppanin kanssa, vaikka sisimmässäni kaipaisin paljon enemmän. Olen pettynyt itseeni, mutta eroaminen olisi epäonnistuminen, jolloin pettyisin itseeni vielä enemmän. Mitä ne muutkin ihmiset oikein sanoisivat, jos tässä iässä menisin eroamaan?”
“Tunnen, että olen turvassa tässä huonossa parisuhteessa, jossa tiedän miten pärjään päivästä toiseen, kun taas lähteminen olisi paljon riskimpää. Uusi oma elämä ilman tätä huono parisuhdetta – en tiedä, millaista se edes voisi olla, joten miten voisin sellaisesta haaveillakaan niin vahvasti, että uskaltaisin myös toteuttaa tuon haaveeni?”
“Jättäisin kyllä pettäjäpuolisoni, mutta hän aina lupaa parantaa tapansa. Nyt hän on pettänyt minua vasta ehkä kolme, neljä kertaa, joten eihän se ole vielä niin paha juttu.”
“Satunnaisista yhden yön jutuista ja välillä pidemmistä salasuhteista mä saan voimaa jatkaa. Kyllä mä vielä eroan tästä kuivasta avioliitosta – sitku toi puoliso hakee eroa, jos jään kiinni vielä tarpeeksi monta kertaa näistä seikkailuistani. Sitten mä olen vihdoin oikeasti vapaa!”
Jos kirjoittaisit auki kaikki ne sinun toivoman eron esteenä olevat alitajuiset uskomukset ylös (joita tietoinen mielesi ei halua tiedostaa) – minkälaisen tositarinan saisimme lukea sinun kertomana?
Osa ihmisistä on kokenut nuo edellä listatut ajatukset niin hyödyllisiksi, että noiden ajatusten voimin he ovat pystyneet elämään huonossa parisuhteessa yleensä vuosia sen orastavan ensioivalluksen jälkeen, kun he aavistivat, että tuo suhde ei ole heille hyväksi.
Mutta ihmisen mieli on vahva, ja siksi osaamme uskotella itsellemme myös monia hyviä syitä, joiden varassa huonokaan parisuhde ei vaikuttaisi niin huonolta kuin se oikeasti sisimmässämme tuntuu.
Mutta tiesitkö, että jokaiseen alitajuiseen uskomukseesi sinun ei tarvitse enää uskoa, ellet niin todella, todella, todella halua?
Saat valita ajatukset, jotka luovat sinulle esimerkiksi epävarmuutta tai muuta lannistavaa tunnetilaa. Ja yhtälailla voit oppia valitsemaan itseäsi kannustavia ajatuksia.
Saat valita ajatukset, joilla ohjaat itseäsi toimintaa tai toimimattomuutta kohti. Ja voit oppia ohjaamaan itseäsi aidosti, kestävällä tavalla onnellisempaa rakkauselämää kohti.
Jos haluat selittää huonossa parisuhteessa sinnittelysi itsellesi parhainpäin suojellaksesi huonossa parisuhteessa kokemasi vähättelyn, välinpitämättömyyden tai muun kaltoinkohtelun heikentämää minäkuvaasi, lue vielä tämä.
Ajatuksella ja armollisuudella itseäsi kohtaan.
Saat nimittäin osoittaa armollisuutta, myötätuntoa ja hyväksyntää itseäsi kohtaan, vaikka et olisi niitä saanut tuntea puolisosi taholta ehkä aikoihin – jos koskaan. Aidosti.
Kun haluat voimaantua eroa kohti ajatus kerrallaan konkretiaa kohti, tule mukaan Vapaaksi!-verkkovalmennukseeni.
Rakkaudella,
valmentajasi Kati
Kliininen hypnoterapeutti, NLP Trainer-valmentaja
[email protected]
