Itsensä unohtaminen, kadottaminen ja vihdoin näkyväksi tuleminen

Kun elämä ei tunnu enää miltään, tai ei ainakaan hyvältä, moni syyttää ulkoisia tekijöitä – tilanteita, tapahtumia, muita ihmisiä. Vaikka todellisuudessa kyseessä on harvoin muiden ihmisten alunperin aiheuttamat hankaluudet.

Yleensä juurisyy on siinä, että itsensä unohtaminen, oman minän kadottaminen on käynyt kuin varkain vuosien saatossa.

Usein ongelmavyyhdit, ihmissuhteissakin, lähtevät kehkeytymään ympärillemme, kun olemme jo ehtineet hukata itsemme emmekä enää tunne totuuttamme, sisäistä kompassiamme.

Lapsuuden oikeudenmukainen totuutemme, sisäinen valomme on paennut piilopaikkaansa, koska todellista itseään esiintuodessaan on joutunut vastaanottamaan jo liian monta iskua vyön alle.

Henkisiä tai fyysisiä rajaloukkauksia, käskytystä, moitteita ja ylikontrollointia, joilta on yrittänyt parhaan kykynsä tapaan suojautua: vaikenemalla, piiloutumalla, leikkimällä kuollutta.

Omassa elämässään. Itseltäänkin.

Kun kipu kasvaa tarpeeksi suureksi ja mustelmille asti koeteltua minuutta on jo tarpeeksi laastaroinut, voi taistelunsa loppusuoralla parhaimmillaan havahtua totuuteen:

Miten ikinä voin tuoda maailmalle koko hyvyyttäni, jos jatkan totuuteni piilottelua pelon vuoksi, sisäisten tai ulkoisten konfliktien mukavälttämiseksi?

Miten ikinä voin kontribuoida omana uniikkina itsenäni, ellen itse ensin lunasta valoani?

Moni suomalainen taapertaa harmaassa, mitäänsanomattomassa arjessaan vain siksi, että on jättänyt oman itsensä pimentoon jo vuosia sitten. Joka koettelemuksen kohdalla tehnyt valintoja, tai jättänyt tekemättä niitä.

Itse on luikkinut luolaansa pakoon, luullen, että koko maailma olisi täynnä vain niitä energiansyöjiä, kuluttajia. Niitä, jotka ovat jo oman valonsa kuluttaneet omassa onnettomuudessaan, ja jotka siksi repivät valoa sisuksiinsa sinusta.

Kliininen hypnoterapeutti, NLP-valmentaja, Tietokirjailija Kati Niemi

Ajanvaraus

Coaching-, hypnoterapia- ja NLP-valmennus-ajanvaraus etänä ja kasvotusten tällä sivulla. Tervetuloa voimaantumaan! ”Kiitos kaikesta tuestasi tämän vuoden aikana!🤗 Sinä koppasit minut turvaverkkoon, kun olin putoamassa; en

Aivan kuin tarttuen viimeiseen valonsäteeseen.

Aivan kuin törmäillen pimeällä merellä majakkaan, joka on kaukana heidän omasta rannastaan.

Valitsetko suojautua heiltä yhä uudelleen pakenemalla vai valitsetko vihdoin seistä totuutesi takana?

Millä hinnalla vielä kerran itseäsi myyt voidaksesi saavuttaa sen kuvittelemasi arvon heidän silmissään?

Tuollaiset energiasyöpöt saattavat elää ympärilläsi tai ehkä vain mielesi sisäisessä maailmassa. He ovat ne jotkut, jotka kritisoivat valintojasi tai moittivat sinua, jos sittenkin antaisit valosi tulla näkyviin kokonaisena. Joskus heidän äänensä on jo voinut muuttua omaksesi niin, että luulet heidän ajatuksiaan sinusta ja mahdottomuuksistasi jo tosiksi.

Onneksi on yhä kuitenkin myös niitä valonpilkahduksia – muissa ihmisissä, aivan kuten sinussakin.

Ne ovat niitä valoja pimeyksien laidalla, kuten lauloi monimerkityksellisiä sanoituksia taiteileva Apulantakin:

Muista että ne kaikki suurimmat kauhut
On sun toiveittes peilikuvat, käännä ne
Ja kädestäs löydät niihin avaimet
Ja että on helpompi antaa muille anteeksi
Kuin jäädä kaunaan kiinni

Kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys
Kaikki ruoskivat toiveet
Kaikki päättämättömyys
Ovat lopulta tarkoituksen palasia
Osa arvoitusta ja osa totuutta
Valot pimeyksien reunoilla
Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa
Sulla on sisälläs valtameren kokoinen voima
Jonka sä voit oppaaksesi valjastaa

Tää on pelkkä tyhjä kuori
Joka sun pitää täyttää
Tää on valoista kirkkain tää on loputon yö
Tää on sydämen lyönti tää on ajattomuus
Valot pimeyksien reunoilla…

Jos itsensä unohtaminen, oman aidon minän hylkääminen on sinulle tuttua…

Näin keskikesän valon juhlien kynnyksellä kysynkin nyt sinulta: miten kirkkaan valon olet valmis päästämään elämääsi, maailmaasi, sinusta itsestäsi? ⁠