Toimiiko Raamatun korinttilaiskirje avioeron näkökulmasta?

Toimiiko Raamatun korinttilaiskirje avioeron näkökulmasta?

Avioliittoon siunattaessa moni naimisiinmenevä pohtii, että mikä oli se kaunis Raamatun ”rakkausruno”, jonka pappi lukee alttarilla monissa häissä. Korinttilaiskirjehän se on. Kaunis ja monivivahteinen. Paljon merkityksiä, joita on hyvä pohtia naimisiin mentäessä. Mutta myös erotessa. Jos kuitenkin googlasit itsesi tähän artikkeliin vain tsekataksesi Korinttilaiskirjeen oikeinkirjoituksen, niin suosittelen sinua lukemaan Kielikellon hyvän perustelun sille, miksi Raamatun Korinttilaiskirje ei ole Korinttolaiskirje, vaikka kyseessä oli kreikkalainen kaupunki nimeltään Korinthos. Sieltä löydät myös vastauksen sille, kirjoitetaanko Korinttilaiskirje isolla vai pienellä alkukirjaimella – vai onko sillä edes väliä? 

Tässä artikkelissa pohditaan, toimiiko Raamatun Korinttilaiskirje avioeron näkökulmasta ja mitä korinttilaiskirjeen kauniista sanoista voisi oivaltaa parisuhteen vaikeimpaan vaiheeseen – avioeroon – ja eron jälkeiseen ystävyyteen.

Eroa pohtiessaan moni hakee synninpäästöä, vaikka ei kristinuskon muihin termeihin niin uskoisikaan. Moraalikäsityksemme on kulttuurisidonnainen, ja uskonnot muokkaavat kulttuurin lisäksi yhteiskunnallisia rakenteita ja odotuksia. Moraalikäsitykset eivät muutu kovin nopeasti muun maailman tahdissa. Myös avioero on yhä edelleen joillekin tabu, vaikka sen käy läpi noin puolet avioliiton solmineista miehistä ja naisista. Raamatun korinttilaiskirjettä luetaan useimmiten avioliittoa kristillisin menoin solmittaessa, mutta mitä Raamatun korinttilaiskirje voisi tarkoittaa avioeron näkökulmasta?

Raamatun korinttilaiskirje korostaa, miten tärkeää rakkaus on läpi elämän.

Raamatun korinttilaiskirje (ei: korinttolaiskirje) korostaa aluksi rakkauden merkityksellisyyttä:

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Edellä siteerattu Raamatun teksti korinttilaiskirjeestä voi kuvastaa sekä avioliittoon että avioeroon liittyviä asioita:

  • Jos olen avioliitossa, jossa on kulissit kunnossa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, kokisin sisäistä tyhjyyttä.
  • Vaikka hukuttaisin rakkaussuruni uralla etenemiseen, uusiin työ- ja vapaa-ajan projekteihin tai intohimoiseen urheiluun, mutta minulta puuttuisi rakkaus, niin mitä minulla olisi?
  • Vaikka naamioisin läheisyydenkaipuuni aktiiviseen hyväntekeväisyyteen ja laupeudentöihin, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Kaunis Korinttilaiskirje kertoo, mitä rakkaus on Raamatun mukaan

Raamatun korinttilaiskirjeen (korinttolaiskirje) mukaan ”rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.”

Korinttilaiskirjeestä monet liittävät avioliittoon käskyn olla kärsivällinen, jopa kaiken kärsivä ja kestävä, eikä huonossakaan liitossa saisi katkeroitua tai muistella kärsimäänsä pahaa. Mutta entä jos riitelevät tai toisiaan hiljaisesti halveksivat puolisot kuitenkin osoittavat käytöksellään siten rakkautensa ihan Raamatunkin mukaan olevan vähintäänkin kyseenalaista?

Korinttilaiskirjeen mukaan toisiaan aidosti rakastaessaan puolisot eivät etsi omaa etuaan, eivät kersku tai pöyhkeile paremmuudellaan, eivät ilku tai ivaa, eivätkä valehtele tai käyttäydy sopimattomasti. Miksi sitten työpaikkojen kahvipöydissä tai kaveriporukan illanvietoissa saa kuunnella negatiivista puhetta puolisoista, välillä suoranaista puolisoiden haukkumista ja pidetään normaalina, että avioliittoihin nyt vaan kuuluu sellainen kurjuus?

Onko tavanomainen aina normaalia ja onko muille pariskunnille normaalit ilmiöt hyväksyttävä myös omassa suhteessa? Millainen puhe ja käytös sinun mielestäsi kertoo siitä, että te puolisoina yhä rakastatte tai ette enää rakasta toisianne? Mitä Raamatun Korinttilaiskirje ohjeistaisi tilanteessasi nyt?

Annatko itsellesi synninpäästön helpommin puolisosi kaltoin kohtelemisesta kuin avioerosta?

Korinttilaiskirjeen mukaan rakkaus ei koskaan katoa, vaikka muut asiat muuttuvat elämän aikana.

Raamatun Korinttilaiskirje (tai korinttolaiskirje…) muistuttaa rakkauden pysyvyydestä näin: ”Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.

Korinttilaiskirje kuvailee, miten ajatuksemme – myös rakkaudesta – muuttavat muotoaan vuosien vieriessä: ”Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.

Kuten korinttilaiskirjeessäkin todetaan, lapsena meillä kaikilla on erilaiset ajatukset ja käsitykset, joiden mukaan on kumppaninsa aikoinaan nuorena valinnut, mutta iän karttuessa mieli muuttuu kokemusten myötä ja jätämme taaksemme menneisyyteen kuuluvia asioita.

Koska olemme ihmisiä, saamme jättää taaksemme myös aikaisemman mielemme mukaisen kumppanin. Uudenlainen elämä ei välttämättä pysty enää kannattelemaan vanhaa parisuhdetta, jonka on aika jäädä taakse, jotta molemmilla puolisoilla on mahdollisuus elää mieleistään elämää ja rakastaa uudella tavalla. Exää tärkeänä lähimmäisenä, ja kenties jotain uutta henkilöä romanttisessa mielessä.

Raamatun Korinttilaiskirje päättyy legendaarisiin sanoihin, ja tätä klassista loppua on siteerattu monissa elokuvissa: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Jos pitää kiinni uskosta ja toivosta aitoon rakkauteen, rakkaus tulee varmasti mukana – niinhän ne kolme pysyvät yhdessä. Päästämällä irti vanhasta parisuhteessa, jossa ei aitoa rakkautta enää ole, saa jälleen toivoa tulevaisuuteen uskomalla uuden parisuhteen ja rakkauden löytymiseen. Usko, toivo, rakkaus – ja suurin niistä on rakkaus.

Korinttilaiskirjeen henki pätee avioerossakin

Rakkaus ei siis lopu vain siksi, että parisuhde muuttaa muotoaan ystävyyssuhteeksi tai rakkaudeksi lähimmäistä – exää – kohtaan. Aito rakkaus ei katoa, vaan sallii rakkauden muodonmuutoksen molempia entisiä puolisoita kunnioittavalla tavalla.

Raamatun korinttilaiskirje sisältää kauniita ajatuksia myös avioeron hetkelle. Vai miten itse kuulet korinttilaiskirjeen (ei: korinttolaiskirje) sanoman?

Lue täältä lisää siitä, mitä rakkaus on eri ihmissuhteissa ja niiden eri vaiheissa: