Tämän blogijutun ydinviestin voisi kiteyttää nuorisotermein laajakaista-metaforalla: hermosto lagaa, jos siellä on ylimääräistä tai haitallisesti toimivaa / toimimatonta refleksikuormaa päällä. Harva suomalainen aikuinen on vielä ymmärtänyt, mitä primitiivirefleksit ovat aikuisella tai miksi refleksejä pitää sammuttaa, aktivoida tai hoitaa. Monella ei ole oikeastaan juuri mitään tietoa reflekseistä tai olettaa niiden toimivan meillä kaikilla oikein tai ylipäätään.
Koska tälläkin sadasosasekunnilla sinunkin keho=mieli 100%, on jo maalaisjärjellä helposti ymmärrettävää, että hermoston olennainen automaatio eli primitiivi- ja spastiset refleksit eivät vaikuta pelkästään siihen, kuinka raajojen liikeradat sujuvat tai kuinka räjähtävästi juoksustartti tai nyrkkeilijän iskut ja lätkälaukaisut onnistuvat.
Keskushermoston (=aivot+selkäydin) kautta refleksit vaikuttavat mm. kognitiivisiin toimintoihin ja siten ihan jokapäiväiseen arkielämään meillä kaikilla tietotyöläisilläkin.
Miten refleksit toimivat hermostossa?
Jos nämä hermostoon liittyvät erilaiset toiminnallisen neurotieteen valmennukset ovat sinulle vielä hieman hepreaa, lähtisin purkamaan vyyhtiä tässä järjestyksessä (klikkaa lukeaksesi ko. aiheesta):
- Miten hermosto toimii käytännössä, mm. missä järjestyksessä hermostolliset viestit kulkevat? Lue tästä
- Testaa itse nopeasti mm. miten kännykkä vaikuttaa hermostosi vahvuuteen >> Lue tästä
- Mitä hermostokartoituksessa tehdään? Lue tästä
- Mitä kokonaisvaltaisempaan sensomotoriseen valmennukseen olennaisesti sisältyvä sensomotorinen hermostotyyppi, motorinen kuva, orientaatiotyyppi, hermostolliset vahvuudet ja tiedostamattomat sytykkeet ym. sensovalmennuksen termit tarkoittavat? Lue tästä
- Miten kehomielessä fyysiset seikat vaikuttavat myös psyykkiseen suorituskykyyyn ja hyvinvointiin niin, että sensomotorinen hermostotyyppi vastaa hyvin myös MBTI-persoonallisuustyyppiä? Lue tästä
- Miten primitiivirefleksit ja spastiset refleksit pahimmillaan häiritsevät hermostosi toimintaa ja sitä myöten psykofyysistä hyvinvointiasi? (+miksi oireita on vaikea itse havaita tai syy-seuraussuhteita ymmärtää) >> Lue tästä alta!
Hermostotietous on peruslähtökohta myös työhyvinvoinnin ja ihmissuhteiden parantamiseksi.
Myös kognitiivisiin toimintoihin vaikuttavassa ja esim. työelämän hyvään suorituskykyyn tähtäävässä mentaalivalmennuksessa ja esim. ihmissuhteiden antoisuuteen keskittyvässä ratkaisukeskeisessä terapiassa on olennaista tsekata tämä hermostopuoli kuntoon eikä tahkota pelkästään coaching-metodeilla, jos kehosi pistää hanttiin jo ihan näissä perusasioissa, vai mitä? 🙂 Sinä olet kokonaisuus, ja hyvä hermoston hyvinvointi vaikuttaa kaikkeen työ- ja yksityiselämäsi antoisuudessakin.
Toisaalta eihän tietenkään myöskään pelkästään se hyvä hermostovalmennus tai refleksihoito tee yksinään autuaaksi. Niiden avulla voidaan fyysisesti saada refleksit toimimaan ja hermosto putsautumaan turhista liikemalleista, mutta yhtä lailla on saatava vanhat haitalliset ajatus-, tunne- ja toimintamallit putsattua hermoston sisältökanavista. Sitten kehomieli-kokonaisuus alkaa palvella hyvinvointiasi ja tavoitteidesi saavuttamista.
Korkeatasoisessa kokonaisvaltaisessa henkilökohtaisessa valmennuksessa on kyse näiden eri näkökulmien kautta toteutettavista terapeuttisista lähestymistavoista. Etä- ja live-tapaamisissamme ikäänkuin kääntelemme rubiikinkuutiota eri tavoin, koska jokainen ihminen on yksilö ja samaankin tavoitteeseen jokainen meistä voi edetä hyvin eri tavoin.
Kun tavoitteen saavuttamista tukevat toimenpiteet näkee kokonaisuutena yksittäisten kikkakolmosten sijaan, on tehokkainta rakentaa yhteen valmennustapaamiseen juuri sen hetkisen tilanteen kannalta optimaalinen kombo. Yksi valmennustapaaminen voi siis olla hyvinkin eri sisältöinen eri asiakkaiden kohdalla, ja myös yhden asiakkaan eri hoitokerroilla.
Esimerkiksi sensomotorisen valmennuksen, refleksivalmennuksen, kliinisen hypnoterapian, NLP-valmennuksen ja ratkaisukeskeisen coachingin metodit täydentävät toisiaan erinomaisesti auttaen asiakasta saavuttamaan tavoitteensa – olipa se esimerkiksi vahvempaa päätöksenteko- tai keskittymiskykyä, mielenrauhaa ja merkityksellisen elämän rakentamiseen voimaantumista taikka fyysisen kehon suorituskyvyn tukemista.
Tämän artikkelin luettuasi saat selkeän kokonaiskuvan, mistä reflekseissä ja refleksivalmennuksessa on kyse, ja miksi ihan jokaisen suomalaisen tulisi tsekata + hoidattaa itseltään pois edes Moro-refleksi, joka useimmilla on yliaktivoineena stressikuorman vuoksi.
Refleksit kuntoon jokaiselta suomalaiselta, joka kokee stressiä, keskittymiskyky- tai muistihaasteita, särkyjä, lukihäiriötä, yms yms.
Suomessa refleksivalmennus on ollut viime vuosiin asti tuttua valitettavasti lähinnä urheilijoille, jotka haluavat parantaa fyysistä suoritustaan tai hoitaa jonkin vamman myötä aiheutuneet hermosto-ongelman.
Ihan jokaisen tavallisen ei-urheilijankin kannattaa käydä tsekkaamassa hermostokartoituksessa, haittaavatko primitiivirefleksit tavallista arkea fyysisten liikeratojen, särkyjen ym. fyysisten oireiden sijaan pikemminkin ajatus-, tunne- tai toimintatasolla vai onko hermosto 100% puhdas turhista reaktioista, kuten yleisimmästä yliaktivoituneesta Moro-refleksistä eli taistele-pakene-stressireaktiosta.
Esimerkiksi stressin lievitys voi onnistua hyvin pitkälti jo ”pelkällä” Moro-refleksihoidolla, ja siksi edes se nopea Moro-check kannattaisi jokaisen suomalaisen tehdä + hoidattaa tietysti pois päiväjärjestyksestä. Tosi monella Moro-refleksi on yliaktivoituneena, koska stressaava työelämä, hektiset ruuhkavuodet, energiasyöpöt ihmissuhteet, elämän merkityksettömyyden aiheuttama ahdistus, jne jne.
Toisaalta vaikka kehollisen stressiautomaation saakin purettua Moro-jumpalla, stressiä syntyy jatkossa taas lisää, jos ei samalla vahvista omia ajatus-, tunne- ja toimintamallejaan ja rakenna elämänsisältöään luontaisemmin itsensä näköiseksi eli hermostoaan kunnioittaen. Liian moni paahtaa suoritushermostolla ja on hukannut oman linjansa, jonka kanssa hermostokin voisi hyvin ihan luonnollisesti.
Hyvin toimivat, tarpeelliset refleksit ja haitallisten primitiivi- ym. refleksien poistaminen tai spastisten refleksien aktivoiminen mahdollistavat edes hermostollisesti sujuvan arjen, jossa meidän ei tarvitse tietoisesti ohjata jokaikistä fyysistä tai mentaalista muuviamme parhaalla tavalla, vaan kulloisessakin tilanteessa tarpeenmukaiset automaattiset reaktiot erilaisiin ulkoisen maailman ärsykkeisiin ja kehomme sisäisiin aistimuksiin sujuvat ihan itsestään ja ilman ylimääräisiä ”liikahduksia”.
Muistathan, että tunteetkin (emotion) ovat e-motion eli sisäistä energiaa liikkeessä. 😉 Siksi refleksit vaikuttavat myös aivotyöhön, tunne-elämään yms.
Koska reflekseissä on kyse niin pieniltä vaikuttavista (mutta tuikitärkeistä!) automaattireaktioista, me harvoin kiinnitämme reflekseihin tai ylipäätään hermoston hyvinvointiin huomiota.
Refleksijärjestelmä on supertärkeä osa hermostoamme, mutta sekin ottaa välillä osumaa täällä ”elämänkoulussa”.
Miten refleksit toimivat? Tai miksi ne eivät toimi optimaalisesti tai välttämättä ollenkaan aktivoidu kuten pitäisi? Käydään läpi muutamia perusfaktoja reflekseistä, niin ymmärrät refleksien ja sitä kautta kehomielen toimintalogiikkaa hermoston näkökulmasta!
Refleksijärjestelmä suojelee meitä äkillisiltä ja mahdollisesti vahingollisilta ympäristön muutoksilta, joihin aivojemme tietoinen prosessointi olisi liian hidas reagoimaan. On mahtavaa, että käsi singahtaa tulikuumasta pannusta ennen kuin edes tajusimme sähläystämme. Refleksit myös helpottavat kehomielen liikkeitä eli tekee sen huippu-urheilun lisäksi tavallisestakin arjesta sulavampaa fyysisesti, mentaalisesti, henkisesti ja sosiaalisesti.
Tehokkaasti toimivan, salamannopean suojelurefleksin lisäksi tietysti vähintään yhtä mahtavaa olisi, että kätemme tai mikään muukaan meidän ruumiinosa ei tekisi turhanpäiväisiä extra-reaktioita sattumanvaraisesti vain siksi, että keskus- ja ääreishermoston datakaapeleihin on tullut katkoksia tai ylimääräisiä solmukohtia.
Turhat liikemallit eli ylimääräiset primitiivirefleksit eivät ole kuitenkaan pelkästään mitään suuria ”pakkoliikkeitä” tai suupielien nykimistä, vaan voivat olla hyvin hienovaraista hermostoliikettä, jota ei välttämättä huomaa lainkaan. Ovathan refleksit ylläpitämässä kehon sisäistäkin tasapainoa, homeostaasia.
Esimerkiksi stressin tiedetään aiheuttavan paljon hermostohäikkää, ja yllätys-yllätys: aikuisten yleisin primitiivirefleksi onkin juuri Moro-refleksi eli taistele-pakene-refleksi. Hermostokartoituksessa oivallat oman hermostosi tilanteen ja saat hermostohoidon lisäksi kotihoito-ohjeet.
Refleksejä on joka lähtöön – ja osasta haluat vapautua!
Jotkut refleksit voivat olla synnynnäisiä (mm. polviheijaste) tai opittuja (mm. autolla ajaessa jarrutusheijaste).
Kehon ulkoisia ja sisäisiä tiloja aistivat sensoriset järjestelmät aktivoivat myös haitallisia refleksejä.
Refleksijärjestelmää voi kuvata yksinkertaistettuna hermoratana, refleksikaarena, jossa hermostodata kulkee afferentiaalisesta hermojärjestelmästä keskushermoston (=aivot+selkäydin) kautta motoriseen efferentiaaliseen hermojärjestelmään aina tässä järjestyksessä:
1. Afferentiaalinen hermojärjestelmä:
Aistireseptori tunnistaa ärsykkeen, kuten kuumuuden tai kivun, ja muuttaa sen hermoimpulssiksi.
Sensorinen neuroni kuljettaa hermoimpulssin aistireseptorilta selkäytimeen tai aivoihin.
HUOM! Myös kehon sisäinen tulehdus tai kipu, kuten vaikea tunne tai stressi, starttaavat tämän refleksiprosessin.
Esimerkiksi tunto-, näkö- tai tasapainoaisteja stimuloimalla voimme kartoittaa, minkälaisen refleksin ne aktivoivat (lue lisää psykofyysisestä sensomotorisesta hermostokartoituksesta).
Tätä refleksin syttymisen kotipesää eli koko hermoimpulssiprosessoinnin alkuvaihetta kutsutaan hermoston afferentiaaliseksi järjestelmäksi.
2. Integraatiokeskus:
Keskushermosto (=selkäydin+ aivot) vastaanottavat ja arvioivat saapuneen signaalin ”Onko tarvetta nostaa käsi kuumasta pannusta?”-tyyppisesti.
Ne lähettävät vastausviestin tarvittaville kehonosille, esim. ”Nosta käsi äkkiä pois kuumasta pannusta!” Aivojen antama toimintakäsky ei ole läheskään aina fyysinen, motorinen liike, vaan esim. käsky muille aivojen osille tai sisäelimille alkaa erittämään tarvittavaa hormonia (esim. adrenaliinia tai kortisolia stressitilanteessa).
Aivot eivät aina anna toimintakäskyä, mikä on joskus järkevää, jotta emme sätky kuin marionettiukot jokaisesta hermonarunvedosta. Varsinkaan silloin kun stressimoodissa ”hermot menee” ja toiminta on sen mukaista… 😉
Joskus aivot voivat varastoida hermoimpulssin muistiin: ”Tällä kerralla ehkäpä vielä sinnittelemme tässä piinapenkissä, mutta jos tämä toistuu toisen, kolmannen tai neljännen kerran, päästämme sammakot suustamme!”
Aivomme voivat tottua haitallisiinkin olosuhteisiin ja saatamme alkaa pitää erittäinkin epätervettä tilannetta normaalina: ”Kaikillahan on työstressiä ja lannistavia parisuhteita”.
Joissain yksinkertaisissa reflekseissä, kuten polviheijasteessa, integraatiokeskuksena toimii pelkästään selkäydin, jotta datan ei tarvitse kiertää aivojen kautta ja refleksireaktio sujuisi salamannopeasti.
3. Motorinen-efferentiaalinen järjestelmä:
Lopuksi motorinen-efferentiaalinen järjestelmä viimeistelee refleksiprosessin.
Motorinen neuroni kuljettaa keskushermoston (=selkäydin+aivot) kyvyn mukaisesti arvioidun, parhaan mahdollisen tulkinnan mukaisen vastaussignaalin esimerkiksi käden lihaksiin tai muuhun efektorielimeen.
Efektori: Lihaksisto tai muu elin suorittaa refleksin lopullisen toiminnon, kuten esimerkiksi sen käden vetäytymisen pois kivuliaasta ärsykkeestä.
Mutta kuinka usein oikeasti vetäydymme pois tuollaisesta ”kivuliaasta ärsykkeestä”? Aivan…
Vaikka esimerkiksi se meidän Moro-taistele-pakene-primitiivirefleksi käskisi meitä kymmeniä kertoja vetäytymään äkkiä takavasemmalle siitä turhauttavasta työpaikasta tai rasittavasta kumppanistamme, niin usein ”fiksu” tietoinen mielemme kuitenkin alkaa kalkuloida niitä plussia ja miinuksia vain näennäisrationaalisella tasolla ja ohitamme kehotuntemuksemme tyystin.
Saatamme tulla kuuromykkäsokeiksi omalle itsellemme, ja aikuisina toimistokuutioihin kasvettuamme kuvittelemme ”tunteiden” olevan vain niitä suuria mullistavia tuntemuksia: musertavaa surua, raivostuttavaa vihaa, lamaannuttavaa masennusta tai ylihehkeää rakastumisen iloa.
Mutta tosiasiassa kehomme todellisuudessa kaikkitietävät aistijärjestelmät tuottavat meille jatkuvasti hienovaraista metadataa siitä, mihin suuntaan meidän kannattaa itseämme ohjata ja mistä vetäytyä sinne takavasemmalle.
Tietoinen mielemme alkaa reagoida ongelmiin vasta, kun huomaamme hakkaavamme päätä seinään ja pyörivämme turhauttavissa työ- tai yksityiselämän tilanteissa uudelleen ja uudelleen. Kunnes opimme tämän ”elämänkoulun” tosiasiallisen läksymme.
Ja ei, tuo pään hakkaaminen seinään ei ollut kuvaus mistään refleksistä, jos sitä jäit miettimään tässä kohdin 😉
Automaattiset refleksit suojelevat tai satuttavat meitä salamannopeasti.
Refleksit ovat salamannopeita, tarkoituksella. Refleksitestien mukaan refleksissä hermoimpulssin nopeus vaihtelee suuresti hermosolujen tyypistä ja niiden mahdollisesta myeliinitupesta riippuen. Tietyntyyppisten hermosolujen ympärillä on eristävä kerros, myeliinituppi, joka nopeuttaa hermoimpulssien kulkua hermostossa. Myeliinitupella varustetuissa eli myelinisoituneissa hermosoluissa hermoimpulssi voi kulkea jopa 120 m/s -nopeudella (kyllä: 120 metriä sekunnissa!), kun taas ilman myeliinituppea hermosolu välittää impulssin eteenpäin paljon hitaammin, vain 0.5-2 m/s-nopeudella.
Monet kehon elintärkeät refleksit käyttävät nopeita myelinisoituja hermosoluja, jotta reaktio olisi mahdollisimman nopea. Esimerkiksi, kun kosketat kuumaa hellaa, kipuhermo (aistireseptori) tunnistaa nopeasti kuumuuden ja lähettää hermoimpulssin myelinisoitua sensorista neuronia pitkin selkäytimeen. Sieltä motorinen neuroni välittää impulssin nopeasti takaisin käteen, jolloin lihakset reagoivat välittömästi vetämällä käden pois kuumasta esineestä.
Aivot pystyvät vastaanottamaan hermostodataa jopa 3 miljardia kilobittiä sekunnissa (3.000.000.000 kbit/s), mutta aivojen tietoinen mieli pystyy prosessoida tietoa vain 50 kbit/s-nopeudella.
Tietoisen mielen hitauden ja rajallisen kapasiteetin vuoksi refleksit toimivat itsenäisesti. Ja toisinaan turhankin itsepäisesti, vaikka emme haluaisi.
Tarpeelliset, hyvät refleksit ylläpitävät elintärkeitä toimintoja, kuten hengitystä ja sydämen sykettä. Refleksit ovat myös tärkeitä kehon normaalissa motorisessa toiminnassa, esimerkiksi kävellessä, jolloin monet liikkeet tapahtuvat refleksinomaisesti ilman aktiivista miettimistä.
Terve refleksijärjestelmä osoittaa hermoston kyvyn prosessoida valtavia tietomääriä nopeasti ja tehokkaasti, varmistaen kehon välittömän reagoinnin ärsykkeisiin. Se on elintärkeä osa niin ihmisten kuin eläintenkin kykyä sopeutua ja selviytyä monenlaisissa ympäristöissä. Joskus vaan tuntuu siltä, että me ihmiset unohdamme olevamme myös eläimiä, ja siksi kehotietoisuuden harjoittelu on aloitettava uudelleen aikuisena.
”Perinteiset” heijasterefleksit, jotka ovat normaaleja ja hyödyllisiä myös aikuisilla:
-
- Polviheijaste (patellarefleksi): Tämä on se useimpien tunnistama refleksitesti, jossa napautetaan polvilumpion alapuolella olevaa jännettä, jolloin reisilihaksen refleksinomainen supistuminen aiheutta jalan nykäisyn.
-
- Silmänräpäysrefleksi: Automaattinen silmien räpyttäminen, kun esine lähestyy silmiä nopeasti tai kun silmää ärsytetään, esim. jos itikka lentää silmään tai ripsi menee silmään.
-
- Vetäytymisrefleksi: Kun esimerkiksi käsi koskettaa kuumaa pannua, se vetäytyy supernopeasti pois.
-
- Niistämisen ja aivastamisen refleksi: Nenän limakalvojen ärsytys johtaa automaattiseen reaktioon, joka poistaa ärsyttävät aineet nenästä tai kurkusta.
Primitiivirefleksit ja spastiset refleksit lapsella ja aikuisella
Refleksien tulisi syttyä ja sammua osana lapsen normaalia kasvua ja kehitystä. Ne syttyvät ja sammuvat tietyssä järjestyksessä, mutta joskus seuraava refleksivaihe käynnistyy jo ennen kuin edellinen on kunnolla sammunut.
Lapsen monipuolinen liikkuminen sammuttaa eli ”kuluttaa” refleksin pois. Jos lapsi istuu vain sitterissä tai ei muuten liiku monipuolisesti, refleksien päälle jääminen kuormittaa hermostoa ja aiheuttaa sensomotorisia epätasapainotiloja.
Ne voivat ilmetä karkea- ja hienomotoriikan sekä kehon lihasten jäntevyyden ja tasapainokyvyn lisäksi myös pienempinä ja vaikeammin huomattavina oireina mm. silmien toiminnassa tai kognitiivisissa toiminnoissa (keskittymiskyky, oppiminen, päättelykyky, lukihäiriö tai tekstin sanoman ymmärtäminen, matematiikassa erityisesti sanallisten tehtävien ymmärtäminen).
Monella aikuisella on samankaltaisia haasteita, mutta he ovat oppineet dkompensoimaan niitä vuosien saatossa – hyvässä ja pahassa. Ongelmiinsa tottuneet aikuiset saattavat ajatella vaikeuksiensa olevan heidän ”luonteessaan” tai kiinni älykkyydestä tai motorisesta taitavuudesta, vaikka tosiasiassa kyse saattaa olla ”vain” turhien refleksien aiheuttamista hermoston sensomotorisista häiriöistä.
Ylimääräiset primitiivirefleksit ja spastiset refleksit tulisi hoitaa. Oman hermostokartoitusaikasi voit varata tästä.
Primitiiviset heijasteet, kuten Moro tai Babinski, voivat yllättäen aktivoitua aikuisilla.
Primitiivirefleksit eli -heijasteet voivat aktivoitua aikuisena eri syistä johtuen. Ylimääräisten heijasteiden palaaminen kertoo keskushermoston (aivot+selkäydin) tai ääreishermoston ongelmista tai hermoston eri toimintojen keskinäisistä haasteista, jotka voivat aiheuttaa sekä fyysisiä terveysongelmia (kipua, liikerajoituksia, tahattomia liikkeitä,…) että henkisen hyvinvoinnin tai kognitiivisten toimintojen haasteita.
Koska varsinkaan ”henkiset” ongelmat eivät näy selkeästi ulospäin ja kun vanhemmiten moni tottuu ”tavallisiin” ongelmiinsa, niin on olennaista ymmärtää, miten monin tavoin heijasteet voivat vaikuttaa aikuisuudessa ja millaisia hoitoja on tarjolla sekä kotona itse tehtäviksi että refleksivalmennuksessa tehtäväksi.
Hermoston monimutkaiset yhteydet ovat tiedeyhteisölle yhä vaikeasti hahmotettavia, mutta se sentään tiedetään varmuudella: kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yksi hermostopiuha ulottaa lonkeronsa ”mystisesti” eri puolille kehoa, ja lisäksi osa vain näkyy ulospäin fyysisinä oireina ja monet hermosto-ongelmat aiheuttavat ”vain” esim. kognitiivisia haasteita (mm. stressiherkkyys, keskittymiskykyvaikeus, lukihäiriö, muisti, toiminnan ohjaus,…).
Hermoston hallitessa sekä fyysistä että henkistä terveyttämme kaikkien säilyneiden heijasteiden seurausten ymmärtäminen on erittäin haastavaa. Tiede ei myöskään ole täysin yksimielinen siitä, millainen merkitys heijasteiden esiintymisellä on eri aivo- ja mielenterveysongelmissa, kuten kroonisessa stressissä, tai kuinka niiden tarkkailu voisi auttaa hoidon edistymisen seurannassa.
Blogiartikkeleillani haluankin oivalluttaa jokaista täysin tervettäkin lukijaa siitä, mistä oikein on kyse ja miksi tietyt reflekseihin erikoistuneet fyysiset hoidot (psykofyysinen refleksivalmennus, sensomotorinen refleksiterapia) auttavat heijasteiden hallinnassa ja tukevat mm. aivojen hyvinvointia ja kognitiivista, mentaalista suorituskykyä.
Mitä säilyneet primitiiviset heijasteet eli primitiivirefleksit ovat aikuisilla?
Primitiiviset heijasteet ovat usein erittäin huomaamattomia, automaattisia liikkeitä, joita esiintyy terveen vauvan ja pienen lapsen kehityksessä. Normaalisti ne häviävät hermoston kehittyessä, ja osan reflekseistä tulee syttyä lapsen kasvaessa. Heijasteiden säilyminen tai uudelleen ilmestyminen aikuisena voi viitata hermoston tai kehityksen ongelmiin, jotka voivat ilmetä myös lievempinä fyysisinä tai henkisinä oireina, kuten kroonisen stressin oireina.
Heijasteiden olemassaolo aikuisella ei välttämättä viittaa mielenterveysongelmaan, mutta voi olla merkki neurologisesta häiriöstä, joka vaikuttaa yksilön kognitiiviseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin. Alta voit lukea myös esimerkiksi siitä, miten primitiivirefleksit voivat liittyä jopa ADHD:hen, dementiaan tai Parkinsonin tautiin.
Korostan kuitenkin, että yleensä näitä hermoston turhia liikemalleja on paljon vähäisemmässä määrin ja suuri osa niistä ei näy ulospäin eikä ihminen itse usein edes huomaa itsellään mitään ongelmia olevan, koska ei ole ymmärtänyt, miten kehon pienetkin rajoitteet tai puutteet tai liialliset toiminnot voivatkin näkyä täysin toisaalla, mm. lukihäiriönä, huonona keskittymiskykynä tai stressinä.
Entä tarvitsevatko aikuiset primitiivisiä heijasteita selviytyäkseen? Hyvin toimivia refleksejä tarvitsee meistä tietysti jokainen, mutta aikuisilla esiintyvät ylimääräiset primitiivirefleksit tai ei-kunnolla-syttyneet heijasteet viittaavat aivojen tai fyysisen / henkisen hyvinvoinnin ongelmiin (Modrell & Tadi, 2023).
Aikuisen primitiivirefleksit: Esimerkkeinä Moro, Babinski ja ADHD-liitännäinen kaularefleksi
Suomessa aikuisten ADHD-diagnoosien lisääntyessä on alettu tarkastella asiaa hermoston ja toiminnallisen neurotieteen (mm. refleksivalmennus) kautta. Tutkitaan, voisivatko turhaan (toki aina jostain tarpeesta johtuen) säilyneet tai syttyneet ylimääräiset primitiiviset heijasteet eli haitalliset primitiivirefleksit selittää ADHD-oireita tai siihen liittyviä haasteita (tietyissä tapauksissa mm. huono keskittymiskyky).
Uudet tutkimukset osoittavatkin, että ADHD voi liittyä esimerkiksi epäsymmetriseen kaularefleksiin, joka on yksi primitiivisistä heijasteista (Wang et al., 2023). Jos henkilöllä taas ei ole muita ADHD-oireita kuin ”vain” huono keskittymiskyky, se voi hyvinkin liittyä erittäin yleiseen Moro-primitiivirefleksiin. Joka tapauksessa kaikki kehon eli hermoston turhat liikemallit eli primitiivirefleksit kannattaa hoitaa, olipa sinulla ADHD taikka ei, sillä hermostossa todellakin kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Esimerkiksi aikuisilla Moron refleksi on ”stressirefleksi”, joka voi laukaista tarpeettomia stressireaktioita, jotka kytevät ns. hyvinäkin hetkinä ja iskevät päälle oikeassa stressihetkessä liian suurella voimalla.
Hermoston ongelmat, mm. toiminnalliset primitiivirefleksit, tulee hoitaa ennen kuin ne alkavat vaikuttaa suorituskykyyn ja hyvinvointiin työssä ja kotona.
Entä mikä on Moro-refleksin yhteys stressiin tai persoonallisuuteen? Moro-refleksi, joka lapsella ilmenee äkillisenä käsien ja jalkojen levittämisenä (aikuisen normaali pelästymisreaktio, jos aikuinen sallisi itsensä tehdä fyysiset liikkeet täysimääräisesti, mutta käytöstapojen vuoksi ei tietenkään tee), voi aikuisella viitata erilaisiin sensomotorisiin häiriöihin. Moro-refleksin korostunut esiintyminen aikuisella voi liittyä mm. ”selittämättömään” stressiin tai ahdistukseen.
Uusien tutkimusten mukaan Moro-refleksin poikkeavuudet voivat olla merkki myös tietyistä persoonallisuushäiriöistä, mutta toisaalta persoonallisuuspiirteethän ovat ihmisen itsensä ja muiden ihmisten kokemuksia mm. liiallisesta reaktioherkkyydestä, joka taas voi normalisoitua Moro-refleksin hoidon jälkeen (Oskarsson et al., 2021).
Myös Babinskin refleksi, joka normaalisti ilmenee vain lapsilla, voi esiintyä aikuisilla ja aiheuttaa hyvinkin vaikeasti huomattavia, silti hyvinkin ikäviä ja sitkeitä ongelmia. Babinski-primitiivirefleksi, jossa isovarpaat kohoavat jalkapohjan koskettamisesta maahan eli tavallisessa kävelyssä, voi ennakoida mm. kortikospinaaliradan vaurioita, joita esiintyy esimerkiksi aivohalvauksen ja MS-taudin yhteydessä (Acharya et al., 2023).
Moni terve aikuinen, jolla Babinski-refleksi on päällä haitallisesti, ei välttämättä lainkaan ole kiinnittänyt huomiota siihen, miten lenkkitossut saattavat rikkoutua ennenaikaisesti nimenomaan isovarpaan kohdalta, saati siihen, miten heidän käsivarret tai sormet saattavat reagoida pienillä extraliikkeillä erityisesti jalkapohjan ulkosyrjää aktivoitaessa (mm. kävellessä). Näillä hermostoa kuormittavilla turhilla liikemalleilla on taas muita seurauksia, koska keho = mieli tälläkin sadasosasekunnilla. 🙂
Primitiivirefleksit ja spastiset refleksit ovat hoidettavissa refleksivalmennuksessa
Primitiivirefleksit aikuisella voi kertoa hermoston terveyden ja oikeanlaisen toimintakyvyn heikkenemisestä, joka puolestaan saattaa johtua fyysistä vammoista tai pitkäaikaisesta stressistä ja kognitiivisesta kuormituksesta.
Fyysinen syy on voinut olla esimerkiksi se, kun nyrjäytit nilkkasi juostessa, lonkkasi tai kaularankasi hieman vääntyivät liukastuessasi, satutit häntäluusi laskettelumäessä tai tulit taklatuksi liikuntaharrastuksessa. Kun kehosi ottaa minkätahansa ikävän iskun, myös hermostosi ottaa osumaa. Hermostosi ulottuu varpaistasi ja sormenpäistäsi asti kaikkialle kehoosi ja selkäydintä pitkin aivoihisi asti.
Tässä kohdin on tärkeää muistaa myös se fakta, että pitkittyneen fyysisen tai henkisen stressin on havaittu linkittyvän mm. dementian kehittymiseen myöhemmällä iällä tai muihin aivovaurioihin.
Siksikin hermostoa turhaan rasittavat primitiivirefleksit on tärkeää hoitaa refleksivalmennuksella kotona tai refleksiterapeutin vastaanotolla. Sertifioitu Reflex Expert on nimenomaan reflekseihin erikoistunut toiminnallisen neurotieteen asiantuntija.
Sensomotoriset haasteet aiheuttavat monenlaisia psykofyysisiä oireita – myös stressiä.
Ylimääräinen hermostohäly turhien liikemallien (päälle jääneet primitiivirefleksit aikuisella) vuoksi ei päästä parasympaattista hermostoa rauhoittamaan mieltä ja kehoa tarvitulla tavalla, vaan sympaattinen hermosto voi olla normaalia enemmän aktivoituneena.
Jo pelkästään 1 päälle jäänyt primitiivirefleksi (Moro-refleksi) aiheuttaa turhaa taistele-pakene-stressitilaa fysiologisesti – ja siten tietysti aina myös psyykkisesti, vaikka aikuinen olisi jo täysin tottunut tuohon perusmoodiinsa.
Ottaen huomioon miten monella aikuisella Moro-refleksi on joko jäänyt päälle lapsesta asti tai syttynyt nuoruudessa/aikuisena fyysisten tai psyykkisten ”iskujen” vuoksi, ei ole ihme, jos turhista reflekseistä kärsivä aikuinen luulee stressitilan olevan ihmisen normaali tila: ”Kaikilla on stressiä.”
Refleksit aiheuttavat psyykkisiä ja fyysisiä oireita, vaikka et vielä osaisi tiedostaa niiden vaikutuksia töissä tai kotona.
Moni huomaa, jos motoriikka ei toimi tai on ylimääräisiä liikkeitä, mutta harva voi kuvitellakaan, miten paljon refleksit vaikuttavat liikkuvuuteen, voimaan tai loukkaantumisalttiuteen – saati kognitiivisiin toimintoihin.
Fyysiset merkit on tietysti helpommin havaittavissa, mutta siltikin sitä saattaa kuvitella, että lihakset ovat vain heikommat kuin kaverilla tai ”en ole vaan venytellyt tarpeeksi” tai ”tää mun niska vaan välillä on tämmöinen”, vaikka tosiasiassa kannattaisi tsekata refleksipuoli kuntoon ensin.
Toiminnallisen neurotieteeseen liittyvä sensomotorinen valmennus on lähtöisin huippu-urheilusta, koska siellä tietysti on haluttu tutkia, että miksi muuten lupaavalla urheilijalla ei jotkin jutut vaan toimi niin sulavasti kuin muilla tai miksi hän loukkaantuu pelitilanteissa muita herkemmin. Tai miksi treeneissä jotkin lyönnit tai vedot sujuvat paljon paremmin kuin sitten tositilanteessa kilpailussa.
Autonomisessa hermostossa refleksit korostavat sympaattisen hermoston puolta, ja kisatilanteessa hermostokuormaa kasvattava henkinen suorituspaine voi muuttaa liikeratoja juuri ratkaisevasti.
Sitten ihmetellään, miksi juuri kisasuorituksessa homma meni mäkeen, vaikka treeneissähän kaikki meni niin hyvin! Hermostopaine sotkee sekä fyysisiä että kognitiivisia suorituksia.
Myös meille, jotka emme ole huippu-urheilijoita emmekä muutenkaan niin paljon liiku (todennäköisesti liikumme aivan liian vähän ja hermoston kannalta ei tarpeeksi monipuolisesti!), on vähintään yhtä paljon hyötyä ylimääräisten refleksien sammuttamisesta ja ei-tarpeeksi-hyvin-aktivoituneiden refleksien sytyttämisestä. Meidän tietotyöläisten kilparadat juostaankin aivotoiminnan areenoilla, ja stressin vakavat vaikutukset tietää nykyään jokainen tavantallaaja. Halusimmepa sitä myöntää taikka emme, hermosto puhuu omaa vakuuttavaa kieltään.
Refleksikuorma on saatava purettua, ja hermosto vapautettua meiltä ihan jokaiselta. Se on jo ihan yhteiskunnallinenkin kysymys, joka jokaisen valveutuneen aikuisen tulee ottaa vakavasti ja huolehtia edes omalta perheeltään nämä helpoiten ratkaistavat hermoston ylirasitukset pois päiväjärjestyksestä. Muuten soteviidakon diabetes- ja verenpainetaistelut yhdistettynä yhä kasvaviin ja siksi helpoiten vähäteltäviin mielenterveysongelmiin karkaavat käsistä, ja sitä ei minkään yhteiskunnan verovarat riitä enää korjaamaan.
Tervetuloa vapauttamaan hermostosi primitiivirefleksien ja spastisten refleksien hoitoon refleksivalmennukseen, jonka voit halutessasi yhdistää myös muuhun kokonaisvaltaiseen valmennukseen ja ratkaisukeskeiseen terapiaan!
Hyvään arkeen auttaen,
Coach Kati Niemi
Toiminnallisen neurotieteen asiantuntija, refleksivalmentaja, Reflex Expert & Senso Coach (tasot 1-5/5). Ks. muut terapia- ja valmennuskoulutukseni täältä.
