Seksihelle ja vihoviimeinen juhannus yhdessä?

Seksihelle ja vihoviimeinen juhannus yhdessä?

Seksihelle ja antoisaa aikaa kumppanin kanssa – voisiko enempää toivoa tähän koronan jälkeiseen kesään? Juhannus voi olla monelle pariskunnalle seksihelteistä rakkausjuhlaa – tai sitten ei. Kesäloma voi laukaista seksihalujen sijaan myös erohalun, ja väkevämpien juhannusjuomien kyllästämä keskikesän juhla voi olla monelle se kuuluisa viimeinen pisara.

Ja ihan hyvä niin. Nimittäin joskus nimenomaan se tarpeeksi konkreettinen viimeinen niitti on tarpeellinen buustaaja positiivisen elämänmuutoksen aikaansaamiseksi.

Juhannus 2021: Mitkä ovatkaan ne kaikista parhaimmat juhannustaiat tänä juhannuksena?

Parisuhdestatuksen vaihtavan elämänmuutoksen positiivisuuden voi toisinaan huomata satunnaisissa hetkissä vasta jälkikäteen, jälkiviisaampana. Silloinkin kun se viimeinen pisara olisi antanut maistattaa itseään useasti kenties vuosikymmentenkin ajan, kuten eräs tositarina Rakkauden (r)evoluutio-kirjassa kertoi:

”Kun katson joissain sukujuhlissa exääni laatuviinipäissään, niin mietin vaan, että onneksi minun ei tarvitse enää viedä häntä kotiin.”

Toisinaan jälkiviisaus voi osoittaa myös keinoja, joilla parisuhteen sisältöä olisikin vielä voinut virkistää ja suunnan kääntää pysyvästi parempaa parisuhdetta kohti.

Mutta entä jos niitä varoitusmerkkejä ja parhaita suuntaviivoja ei hahmota vielä tässä hetkessä vaan vasta jälkikäteen, kenties liian myöhään?

Entä jos sinä voisitkin jo tänä juhannusaattona tehdä taikojasi ja kysyä neuvoa jälkiviisauden muodossa 10 vuotta vanhemmalta minältäsi, niin mitä hän kertoisi sinulle? Mitä hän neuvoisi sinua huomaamaan? Mihin suuntaan hän kehottaisi sinun katsomaan ja kenen ääntä kuuntelemaan?

Pysähdytkö sinä tänä juhannuksena itsesi äärelle ja kiinnität huomiota siihen, mitkä itseasiassa ovat juuri sinun fiiliksesi tänä kuumankosteana kesänä puolisoasi, parisuhdettasi, elämääsi ja omaa itseäsi kohtaan?

Mille sinä itse valitset nostaa maljan tänä juhannuksena?

“Tätäkö tää mun elämäni on loman jälkeenkin?”

Kun kehno parisuhde – se varsinainen energiasyöppö – on imenyt itsestä mehut pitkän talven aikana, niin kevätauringon sulattaessa jään oma sydän ei välttämättä enää lämpenekään sille puolisolle samalla tavalla kuin joskus aikoinaan. Kesälomaan ladataan odotuksia myös rakkausrintamalla ja pettymys on suuri, jos se parisuhde ei siitä auringonpaisteesta ja yhteisestä ajasta piristynytkään toivotunlaisesti.

Jos vanhemmat vieläpä jakavat harvinaiset kesälomaviikkonsa vuorotahtiin saadakseen rakkaille kullannupuilleen pitkän loman päiväkotien ja koulujen suljettua ovensa, niin yhteisen ajan kuihtuminen olemattomiin voi saada oman mielen pyörimään siinä kuluttavassa ikuisuusluupissa: Tätäkö se elämä sitten oikein on vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen?

Tuo ajatusvirus ei välttämättä lainkaan ota rauhoittuakseen, vaikka olisi juhannus tai mikä juhla tahansa. Juhliminen voi harhauttaa hetkeksi, kunnes sama rasittava ajatus jälleen palaa mieleen…

Mutta entä jos tietäisitkin keinot, jolla tuon iänikuisen vatvomisen itsensä kanssa saisi lopetettua?

Käytkö tyhjäkäynnillä omassa elämässäsi?

Loma voi saada arkeensa tympääntyneen yksilön heräämään uudelleen itsensä äärelle. Laiturin nokassa auringonsäteitä heijastavan, lämpimän veden liplatusta kuunnellessa voi oma sisäinen ääni käynnistääkin varsinaisen myrskyn: “Antaako parisuhteeni minulle enää mitään, ja onko minulla itsellänikään enää mitään annettavaa puolisolleni, kun käyn tyhjäkäynnillä jo ihan oman itsenikin kanssa?”

Tämänkaltaiset ajatukset vievät energiaa. Siksi niitä pyrkii turruttamaan esimerkiksi seksihelteisellä huurteisella tai muulla janojuomalla, ryypyn pari liikaakin: “Ollaanhan sitä vihdoin lomalla ja kyllähän sitä ihmisen nyt juhlia pitää! Duunia on taas painettu niska limassa, lapsia on hoidettu ja kuskailtu jokaikinen ilta, ja tuon eukon/ukon kireää olemusta siedetty taas vuoden läpeensä, niin nyt on vihdoin mun vuoroni relata ja nauttia elämästä! Otetaanpas sille vielä yksi kippis ja kulaus, eikös juu!”

Juhliminen on tietysti hulvattoman hauskaa silloin, kun se perustuu ilolle ja rakkaudelle itseä, läheisiä ja elämää kohtaan. Ja sitähän ne juhannusjuhlat useimmille onkin! Mutta jos juhannuksenkin “juhliminen” toimii pakokeinona omasta itsestä ja puolisosta pois päin, se on sitä raskasta arkeakin kuluttavampaa. “Juhlija” ei itse sitä välttämättä huomaa, koska on samentanut tietoisen mielensä siinä hetkessä, mutta puoliso, lapset ja muu lähipiiri kyllä hiffaavat homman nimen – elleivät itse touhota tai tohella samaan tapaan juhlasta toiseen.

Arjen moni ymmärtää olevan välillä harmaata ja tylsääkin (hyvä niin!), mutta jos juhlatkin – kuten juhannus – alkavat ahdistaa puolison seurassa, niin kannattaisiko viimeistään silloin pysähtyä pohtimaan parisuhteensa sisältöä ja suuntaa edes hetkeä pidempään?

Juhannusjuoma saattaa toisinaan tuoda hetken hengähdystauon, mutta maltin unohtuessa myös se puoliso ja lapset unohtuvat yhä helpommin. Arkeaan on helppo paeta alkoholiin, ja yötön yö siunaa sekoilun arkijuominkejakin tehokkaammin. Helteinen juhannussää janojuomineen raahaa aina muutaman veneilijän ja uimarin kivipohjaan pysyvästi, ja aivan samoin monet puolisot soutavat juhannusyönä sitä vihoviimeistä kertaa samaan suuntaan, yhteisen matkan katkaisevalle karille.

Ja elokuussa koittaa sitten jälleen se yleinen erohakemusten sadonkorjuuaika. Miksi näin? Ja voisiko sinun kohdallasi käydäkin toisin?

Mistä löytyisi se oma paras juhannusheila?

Ero voi tuntua helpolta pakokeinolta parisuhdetodellisuudesta. Usein se onkin erinomainen ratkaisu, kun parisuhde ei vaan toimi hyvästä yrityksestä huolimatta.

Mutta ero ei ole itsessään autuaaksi tekevä. Ei varsinkaan, jos sitä käyttää vain hetkellisenä ponnahduslautana uuteen suhteeseen ilman, että on ehtinyt freesata omaa itseään siinä välissä.

Erohehku näkyy tietysti usein monina ulkonäöllisinä muutoksina, mutta fyysisen olomuodon muutoksen sijaan onnellisen sinkkuelämän ja mahdollisen uuden parisuhteen onnistumisen edellytyksenä on pikemminkin henkiseen kasvuun panostaminen.

Onhan nimittäin aivan turhaa roudata omaa vanhaa parisuhdeminäänsä uuteen suhteeseen ja kuvitella, josko se uusi kandidaatti tekisi omasta arjesta ja juhlasta vihdoin onnellisen ja parisuhde kukoistaisi ilman, että itse hoitaa sitä omasta vahvistuneesta, monipuolisemmasta minästä käsin.

Oma paras juhannusheila treffataan aina ensin oman ihon alla.

Itseään kannattaa deittailla parisuhdestatuksesta riippumatta, sillä jokainen tuo omaan parisuhteeseensa vain sitä, mitä itsestään löytää – tietoisesti tai tiedostamattaan.

Haluatko, että tämä on sinun viimeinen yksinäinen juhannus?

Yksinäisyys parisuhteessa piinaa arvioideni mukaan monin kerroin enemmän kuin itsekseen elävän sinkun yksinäiset hetket omassa kodissaan.

Sinkkuna on kipeää kaivata kosketusta, jos vaikkapa koronan vuoksi deittailussa olisi ollut kuivempi kausi. Mutta varsinkin korona-aikana parisuhteessa, jossa puoliso on teoriassa läsnä ja käytännössä valovuosien päässä, voi olo tuntua kuolettavan yksinäiseltä. Kumppanin kylmä katse ja kova hiljaisuus satuttavat isossa perheasunnossa enemmän kuin neutraali tai seesteisyydestä kumpuava hiljaisuus sinkkukodissa.

Jos tunnet yksinäisyyttä parisuhteessa ja haluat elämääsi kestävää muutosta, on tainnut tulla aika tehdä päätöksiä paremmasta, vai mitä?

Aika tehdä niitä parempia valintoja.

Olisiko tämä juhannus se tärkeä virstanpylväs sinulle?

Sinun ei tarvitse tietää vielä, haluatko alkaa parantaa parisuhdettasi vihdoin kunnolla vai haluatko erota.

Riittää, että haluat tehdä päätöksen edes jompaan kumpaan suuntaan etkä viettää enää yhtään seksihelteistä juhannusta kädenlämpöisessä parisuhteessasi.

Kun kaipaat tukea päätöksentekoosi, voit tsekata parhaat vinkkini juuri sinulle täällä.