AVIOEROPELI: "Eroanko vai en?" - Kun Järki ja Tunteet ovat ristiriidassa

AVIOEROPELI: “Eroanko vai en?” – Kun Järki ja Tunteet ovat ristiriidassa

Laita hyvä kiertoon!

Avioeropeli – Typerää, mautonta ja lapsellista! Paheksunta herää sisälläsi, vaikka kukaan muu ei tiedä, mitä ajattelet. Avioero on vakava asia eikä tämmöisillä asioilla pidä leikkiä! Kehtaatkin edes ajatella kokeilevasi avioeropeliä! Eikö aikuinen tosiaan saisi leikkiä avioerolla edes ajatuksissaan siellä samassa paikassa, jossa se jo käynnissä oleva “eroanko vai en”-ajatusleikki kääntyi juuri kuolemanvakavaksi?

Avioeropeli vastaa puolestasi “Eroanko vai en”-kysymykseesi, josta Järki ja Tunteet ovat eri mieltä.

Sinä et saa päättää – ja se on just parasta!

Ennakkovaroitus!

Jos kuitenkin uskot, että avioero on niin pyhä tabu, että sitä ei kannata nostaa pöydälle sen kuuluisan kissan tavoin, vaan parisuhdeongelmien keskellä tulee keskittyä vain parisuhteen piristämiseen, suosittelen sinua siirtymään Parempi parisuhde -blogikategorian puolelle. Siellä fokus on parisuhteen parantamisessa kestävällä tavalla ja ilman muuta sinun on hyvä fokusoida parisuhteesi parantamiseen, jos et oikeasti ole pohtimassa “eroanko vai en”.

Tämä Erota vai ei?-blogikategoria sisältää puolestaan kirjoituksia näihin hetkiin, kun parisuhteesi suunta ja tahtotilasi ovat vielä hämärän peitossa.

Tämä kirjoitukseni on siis sinulle, jota ristiriitainen “erota vai ei”-ajatusleikkisi turhauttaa jo niin paljon, ettet enää tiedä itkeäkö vaiko nauraa.

Ja koska pääsääntöisesti nämä eroajatukset vievät mielen sinne matalampaan päätyyn, niin anna itsesi päästä kerrankin helpommalla edes tämän kirjoituksen ajan, jookos?

Eikö omaa oloaan saisi vähän keventää edes leikin varjolla vai onko eroajatusvyyhdin läpi puskettava väkisin vaikenemista kohti?

Jos sisäinen lakisi käskee sinua lopettamaan tämmöiset avioeropeli-hullutukset toptykkänään, niin mene mielesi nurkan taakse piiloon sisäiseltä poliisiltasi, ja anna itsesi yllättyä tämän leikin myötä!

Nimittäin minä ainakin tykkään leikeistä ja pelaan mielelläni sinunkin kanssa tätä avioeropeliä.

Muilta salassa, tietysti, ja ihan vaan tämän yhden kerran 🙂

Joten kun nyt kukaan ei kuitenkaan tiedä sinun kokeilevan tätä avioero-leikkiä kanssani, niin leikitään äkkiä!

Tässä avioeropelissä saat vastauksen “Eroanko vai en?”-kysymysluuppiisi

Jos joku tietäisi sinun juuri nytkin miettivän tuota “eroanko vai en?”-kysymystä mielessäsi, niin häpeäisitkö?

Jos muut jopa näkisivät nuo edestakaisin sinkoilevat ajatuksesi, niin yrittäisitkö käyttää kaiken energiasi päättömän ajatusleikkisi peittelyyn? Esittäisitkö, että ethän sinä nyt tietenkään pohdi minkään avioeron mahdollisuutta? Pois se sinusta!

Tai entä jos muut kuulisivat sisäiset “eroanko vai en”-huokailusi, niin kuulisitko sinä mieluummin heidän huokailunsa sinun puolestasi vai oman äänesi itsellesi?

Jos kysyisit keholtasi “eroanko vai en?”, niin antaisitko itsesi myös tuntea tuon intuitiivisen vastauksen itsessäsi vai estäisitkö sen pintaan nousun? Oletko painanut vellovia tunteitasi pinnan alle yhä uudelleen ja uudelleen jo niin kauan, että alat jo väsyä sisäiseen selviämistaisteluusi?

Siirrä huolesi nyt edes hetkeksi syrjään.

Nyt sinun ei tarvitse tietää vastausta intuitiivisesti eikä järkeillä yhtään mitään. Tässä avioeropelissä saat vain leikkiä, ottaa rennosti oman itsesi kanssa kerrankin jopa tässä teemassa liikkuessasi.

Saatat toki sattumalta saada sen vastauksenkin, jota etsit niin kuumeisesti, mutta ainoastaan, jos olet valmis kuulemaan, näkemään ja tuntemaan sen omissa nahoissasi. Edes yhden pelin ajan.

Mutta korostan vielä: sinun ei siis tarvitse saada mitään järkevää ja hyvää vastausta, koska tämä on vain leikkiä, vai mitä?

Oletko valmis?

Hyvä, otan sinut siis leikkikaverikseni mukaan tähän avioeropeliin!

Vien sinut ensin sinne maastoon, jossa pelaamme tätä avioeropeliä. Vasta kun olemme samalla pelikentällä, voin kertoa sinulle tämän avioeropelin säännöt.

Kun Järki ja Tunteet vastaavat “Eroanko vai en?”-kysymykseesi ristiriitaisesti

Tämän avioeropelin logiikka nousee maastosta, jossa Järki ja Tunteet ovat ristiriidassa sinun megakysymyksesi kanssa: “Eroanko vai en?”

Olet jo pidempään seurannut sivusta sitä tahtojen taistoa, jota Järki ja Tunne sinussa käyvät. Olet tavallaan tietysti aivan tuon taistelun keskiössä, mutta et oikein kummankaan puolella. Molemmilla – Järjellä ja Tunteella – on suorastaan erinomaisia argumentteja puolesta ja vastaan, joten päätöstä ei vaan synny.

Turhaudut tuon satunnaisissa hetkissä syttyvän vastaväittelyn seuraamiseen, ja päätät jälleen siirtää sisäisen Eroanko vai en?-debattisi syrjään. Fokusoit jälleen kerran johonkin “tärkeämpään” ja “akuutimpaan” ja näennäisesti “parempaan”, koska kaikki life coachithan kehottavat sinua “vaan ajattelemaan positiivisesti” ja “keskittymään puolisosi hyviin puoliin”.

Mutta tuo kysymys palaa takaisin areenalle kuin perhananmoinen bumerangi.

Moni kuvaa iänikuista “eroanko vai en?”-kysymyskierrettään niin, että ikäänkuin Järki ja Tunne sotisivat keskenään.

Hetkittäin tunne valtaa alaa. Tahdot erota. Kunnes tuota Tunnetta tarkemmin pyöritellessäsi otat taas Järjen käteen ja mietit, onko tuo Tunteesi ihan järjetön. Järki astuu peliin yhä suuremmalla vääntövoimalla ja palauttaa järjestyksen: “Pulinat pois, nyt pysyt parisuhteessa, jonka halusit ja keskityt “olennaisempiin” asioihin kuin typeriin eropohdintoihisi!”

Järki on taas niskan päällä. Tunnet olosi levolliseksi hetken sadasosan verran, kunnes se syvempiin bunkkereihisi piiloutunut Tunteesi nostaa jälleen päätään: “Mutta entä jos kuitenkin ero olisi parempi ratkaisu…?”

Toisinaan näiden tappelupukareiden roolit ovat toisinpäin: Järki vaatii eroa. Pääsi sisällä politikoiva Järkikriitikko puskee sinua avioeroa kohti mäkättäen, miten typerää sinun on jäädä suhteeseen, jossa voit huonosti etkä saa sitä mitä haluat. Kuulostaa kieltämättä järkevältä, ja hetken ajan olet varma, että nyt sinä kyllä eroat!

Mutta sitten se Tunne nousee jälleen pintaan: “mutta minähän kuitenkin rakastan puolisoani ja meillä on niin pitkä historia yhdessä!”

Järki ja Tunne. Aargh. Päättäkää jo!

Alat jo toivoa, että pääsi sisäinen sota päättyisi vihdoin edes jommankumman voittoon!

Rauhaan.

Tuo Rauha on tämän avioeropelin lopputulema. Pian kerron sinulle pelin säännöt, niin voidaan aloittaa katsomaan, mikä polku vie sinne sinun mielenrauhaasi seuraavaksi.

Kumpi voittaa Avioero-taistelutantereella: Järki vai Tunne?

Maailmanhistoriasta tunnetaan vuosikymmeniä ja -satoja kestäneitä sotia naapurivaltojen välillä. Toisinaan voisi kuvitella, että eikö molempien maiden jokaiselle sukupolvelle olisi ollut parempi olla rauhassa, sulassa sovussa keskenään ja käyttää nuo vuosikymmenet ja -sadat yhteisen polun rakentamiseen edes jollain tavalla parempaa kohti?

Laiha sopu on parempi kuin lihava riita, sanotaan. Sanoisitko sinäkin niin nyt itsellesi?

Kun sisäisen maailmamme Avioero-nimisellä taistelutantereella käydään Järjen ja Tunteen keskinäistä painia, kumpikaan noista tappelupukareista ei vie meitä eteenpäin mitään ratkaisua kohti.

Mutta jos nyt oikein tarkkaan mietit: riittäisikö sinulle päätös, joka ei ole 110% täydellinen kaikilta elementeiltään, mutta joka sentään olisi parempi kuin ei päätöstä lainkaan?

Riittäisikö sinulle laiha sopu vai haluatko mieluummin ylläpitää lihavaa riitaa itsesi kanssa?

Kumman arvelet voittavan Avioero-taistelutantereellasi: Järki vai Tunne? Vaiko Sinä, kunhan saavutat Rauhan sen epätäydellisen ratkaisun myötä?

Päätös edes jollain tavalla nykyistä parempaa kohti antaa sinulle energiaa kulkea yhä parempaa ja parempaa kohti – askel ja päivä kerrallaan.

Päätös vie aina parempaa kohti. Päätös mihin tahansa suuntaan kuljettaa aina eteenpäin. Silloinkin, kun jonkun ulkopuolisen mielestä peruuttaisimme johonkin näennäiseen lähtöpisteeseen.

Jos sinkku ensin etsii parisuhdetta ja sitten riemuitsee sen löydettyään, niin jos hän sitten joskus myöhemmin “palaa takaisin” sinkuksi, niin palaako hän takaisin lähtöpisteeseen? Ei toki! Ihan jokaikinen, se surkeinkin parisuhde oman maailmamme historiassa antoi meille paljon: rakkauden lisäksi myös niitä oppitunteja.

Rakkauden historia opettaa.

Mutta useimmiten nuo opetukset hahmottaa vasta sodan jälkeisen Rauhan aikana. Levollisemmin mielin, kirkkaimmin silmin, sanoissa jälkiviisautta makustellen.

Kuulostaako tutulta?

Joten eikö olisi parempi ottaa vaikkapa se “väärä” askel sinne teoreettisesti “huonompaan” suuntaan ja ne hyvät opit mukaansa kuin jäädä omalle taistelutantereelleen pyörimään vuodesta, vuosikymmenestä toiseen?

Satavuotista sotaa ei yksi ihminen voi oman elämänsä aikana sentään käydä, mutta eikö vähempikin riittäisi voidaksesi sanoa “yrittäneesi kaikkesi”? Tähän liittyen tuli mieleeni muutama virke Rakkauden (r)evoluutio-kirjastani:

“Eräs avioliitossa oleva oman elämänsä tuntematon sotilas vertasi avioliittoa sotakouluun, jossa ihailtavinta on vaikeuksien voittaminen ja se, että edes lopulta voi sanoa selvinneensä kaikesta sitkeydellään, kun ei antanut periksi. Kannustaisivatko sodan kokeneet sukumme vanhimmat tosiaan kuluttamaan elämämme sotakoulua käyden?”

Missä hetkessä tunnet sen sisäisen levollisuutesi, josta käsin uskallat tehdä myös niitä “vääriä” päätöksiä sinne ehkä muiden silmissä “huonoon” suuntaan?

“Eroanko vai en”-avioeropelissä parasta on se, että sinulla ei ole päätösvaltaa. Sinä et saa päättää, vaan peli päättää suunnan puolestasi!

Kun olet kyllästynyt omaan puntarointiisi, relaa edes pariksi minuutiksi ja leiki kanssani tätä Avioeropeliä! Olet nyt päässyt jo pelin maisemiin eli Järjen ja Tunteen taistelukentälle.

Avioeropeli ratkaisee kysymyksesi, johon Järki ja Tunteet antavat vuorollaan eri vastauksia: “Eroanko vai en?”

En aio kysyä sinulta enempää mieltä avartavia kysymyksiä toinen toisensa jälkeen enkä johdattaa sinua mielikuvamaailmojen kautta siihen levolliseen mielentilaan, jossa oikea vastaus nousee huulillesi hymyn kera.

En pyydä sinua tekemään päätöstä, koska sinä et saa päätösvaltaa tässä avioeropelissä! Nimittäin muistathan: tämä ei ole totista totta vaan ainoastaan leikkiä!

Tämä Avioeropeli vastaa sinun puolestasi kysymykseesi “Eroanko vai en?”. Sinä et saa päättää. Sinulla ei ole oikeutta päättää. Ja se on tässä pelissä juurikin parasta!

Etkö usko? Kokeillaan!

Avioeropelin esivalmistelut

  1. Avioeropelissä on vain 1 pelaaja. Sinä. Minä kuljen toki rinnallasi, opastaen sinut leikkimään itsesi kanssa.
  2. Ota kolikko käteesi. Ja tietysti, jos sinulla ei ole käteistä koskaan mukanasi niin kuin ei minullakaan, niin ole luova – kuten leikkiessä on tapana! Kolikon puuttuessa etsi ihan mikä tahansa 2-puolisen kolikon vastine, jonkinlainen arpa, vaikkapa pelikortti tai paperin pala. Tai ota paahtoleivän pala ilman voita (kun se voipuoli kuitenkin kääntyy lattiaan päin). You name it. Valitsemassasi arvassa tulee olla 2 puolta eli 2 vaihtoehtoa. Nopastakin voit jakaa numerot “puoliksi” niin, että ne edustavat 2 vaihtoehtoa. Kaikki käy.
  3. Ja nyt – kyllä, arvaat jo oikein: valitse kumpi puoli kolikosta/kortista/paperista/noppanumeroista/paahtoleivästä edustaa ikuisuuskysymyksesi vaihtoehtoa “eroan” ja kumpi “en eroa”. Pistä tarkasti mieleesi, kumpi puoli oli kumpi, ettet sitten jälkikäteen ala epäröidä, että sekoititkohan sittenkin vaihtoehdot keskenään tiukassa paikassa 🙂

Avioeropelin säännöt

  1. Hetken päästä (ei vielä!) suljet silmäsi ja kuvittelet, että olet välimiesoikeuden kaltaisen avioero-tuomioistuimen edessä odottamassa heidän päätöstään siitä, eroatko vai et. Huomaat, että tuomaristossa on 6 jäsentä. Järki on saanut nimittää tähän avioero-välimiesoikeuteen 3 jäsentä ja Tunne 3 jäsentä. Jokaisella välimiesoikeusistuimen jäsenellä on samanarvoinen ääni eikä puheenjohtajaa ole, vaan pattitilanteessa ratkaisun antaa arpa. Sinun on noudatettava välimiesoikeuden päätöstä, olipa se syntynyt normaalin päätöksenteon kautta 6 jäsenen neuvottelutuloksena tai arvan heiton myötä. Sinun on otettava tuomioistuimen jäsenten mikä tahansa päätös vastaan ja toimittava sen mukaisesti.
  2. Kun hetken päästä suljet silmäsi ja tarkastelet tuon välimiesoikeuden jäsenistöä yksityiskohtaisesti, huomaat pohtivasi, ovatko he lopulta samanmielisiä tuomiostasi vai joutuvatko he heittämään arpaa. Mutta vaikka et tiedä, miten he tekivät päätöksensä, tiedät, että pian saat kuulla heidän lopullisen tuomion. Ja se sinun on toteutettava. Sinä et saa tehdä päätöstä enää itse, koska olet kutsunut välimiesoikeuden paikalle ja nimittänyt jäsenet, joille annoit päätösvallan. Sinun ainoa tehtäväsi on vain toteuttaa heidän antama päätös. Koska sinä et voi kuulla heidän keskusteluja keskenään, et tiedä miten he päätyivät ratkaisuunsa. Et kuule, mitkä jäsenistä olivat samanmielisiä loppuratkaisun kanssa, mutta olet melko varma, että jäsenistöstä osa ei ole samaa mieltä muiden kanssa neuvotteluista huolimatta. Siksihän Järjen ja Tunteen Sota on kestänyt niin kauan – molemmat osapuolet ovat harvinaisen sinnikkäitä neuvottelijoita. Koska et näe niiden keskinäistä kinastelua vaan kuulet ainoastaan heidän lopputuloksen, et tiedä myöskään sitä, keiden mielipiteet vaikuttivat toisiinsa milläkin tavalla. Tiedät, että heidän neuvottelunsa kesti aikansa ja ehkä he siltikin joutuivat heittämään arpaa, jotta sinä saat sen mitä eniten tarvitset. Päätöksen. Ja sen sinä tulet saaamaan. Sinä tulet saamaan heidän päätöksensä, joka on pysyvä ja jonka sinä sitten toteutat vakaasti.
  3. Ja kyllä, nyt silmät suljettuasi heitä arpaasi ja avaa silmäsi vasta sitten, kun olet valmis katsomaan lopullisen tuomiosi! Jes, juuri nyt: Heitä arpaa!

Ja sinun “Eroanko vai en”-avioeropelin voittaja on…..?

  1. Tadaa! Avaa silmäsi! Minkä vastauksen sait “Eroanko vai en”-kysymykseesi?
  2. Pian sulje silmäsi uudelleen ja uppoudu mielikuvaasi siitä, että päätös on nyt tehty ja alat toteuttamaan sitä. Sulje siis nyt silmäsi ja avaa ne vasta, kun sait kunnolla kiinni tuosta mielikuvastasi, jossa jo toteutat välimiesistuimen pysyvää päätöstä.
  3. Avaa silmäsi! Mitä huomasit mielikuvastasi? Millä fiiliksellä aloit toimia? Piditkö välimiesistuimen päätöstä hyvänä ja olet motivoitunut toteuttamaan sen? Vai kritisoitko tuomaristoa sinua itseäsikin surkeammaksi päätöksentekijäksi? Jos pidät heidän antamaa tuomiota huonona, niin mikä osa sinussa itsessäsi päätti valita toisin? Kuuntele tuo sisäinen viestisi tarkalla korvalla, kun uppoudut mielikuvaan keskustelemaan tuon osasi kanssa.

Kenen peliä pelaat omassa elämässäsi?

Tässä maailmassa sinä teet päätöksesi itse. Tässä maailmassa ei ole ylintä päätösvaltaa harjoittavaa, kuusijäsenistä tuomioistuinta, joka sanelee sinulle viisaita tuomioitaan. Ei, vaikka sellaista kaipaisit kuvitellessasi olevasi surkea päätöksentekijä.

Sinä osaat kritisoida jopa kuvitteellisen välimiesoikeuden päätöksiä, koska tiedät osaavasi tehdä itse parempia päätöksiä kuin muut omassa elämässäsi.

Tässä maailmassa sinun sisäiseen tuomioistuimeesi ovat saattaneet vaikuttaa lapsuudestasi asti keräämät kokemuksesi, jotka ovat synnyttäneet sinussa niin tuttuja ajatuksia, että ne voivat jo kuulostaa välimiesoikeuden jäsenten varmoilta vastaväitteiltä omille toiveillesi.

Niin vakuuttavilta uskomuksilta, että ne saavat sinut epävarmaksi oman elämäsi edessä.

Tässä maailmassa sinun sisäiseen tuomioistuimeen ei kuitenkaan kukaan muu pääse käsiksi kuin sinä itse. Ei sinun äitisi, isäsi, tätisi, setäsi, siskosi, veljesi, työnantajasi, kollegasi, harrastuskumppanisi, naapurisi, salarakkaasi, poliisi eikä poliitikot.

Eikä hänkään, jonka huomasit puuttuvan tältä listalta, vaikka hänellä onkin ollut vaikutusta elämääsi ja valintoihisi joskus aikaisemmin.

Vaikka rakas lähipiirisi saattaa jaella hyvää tarkoittavia neuvojaan, he eivät toimi valamiehinä tuomiostuimessa, joka päättää sinun avioerostasi. Joten siirrä heidän äänensävyllään kaikuvat uskotut miehet/naiset ulos myös sinun sisäisestä välimiesoikeudenkäynnistä.

Muut ihmiset tehköön päätökset omassa elämässään ja sinä saat ilolla seurata heidän päätösten vaikutuksia omaan elämäänsä. Sinun ei kuitenkaan tule seurata heidän päätöksiään edes silloin, kun heidän päätöksensä ovat tehneet heistä maailman onnellisimpia ja menestyneimpiä millä tahansa mittaristolla.

Sinun elämässä ei ole kyse muiden elämästä.

Sinä itse teet päätökset, joita elät todeksi elämässäsi.

Vain sinä itse teet ratkaisut omassa parisuhteessasi, vaikka tietysti siihen parisuhteeseen kuuluu toinenkin ihminen. Sinä et tee päätöstä puolisosi puolesta eikä hän tee päätöstä sinun puolesta.

Kun kysyt itseltäsi “eroanko vai en?”, niin tuo kysymys on aito ja tärkeä. Arvosta omia kysymyksiäsi äläkä siirrä niitä syrjään vain siksi, että sinua ei huvita vastata sisäiseen avunhuutoosi.

Sinun elämänmittainen tehtäväsi on vastata omiin kysymyksiisi. Sinulla on velvollisuus vastata omalle itsellesi, joka kärsii niin kauan kuin et kuule kysymystäsi tai kieltäydyt vastaamasta siihen.

Kanna tuo vain sinulla oleva vastuu omasta elämästäsi.

Muut voivat parhaimmillaanin antaa sinulle vain huonoja vastauksia, vaikka ne olisivat näennäisesti samoja kuin sinun oma oikea päätöksesi.

Ainoa oikea päätös on sinun muotoinen ja näköinen, koska se syntyy sinusta itsestäsi. Sinun sisältäsi tähän maailmaan. Aivan kuten se kysymyksesikin “eroanko vai en?”.

Kun tunnet arvokkaan päätöksen jo kasvavan sisälläsi, anna sen myös syntyä elämään.

Anna päätöksesi tuoda hyvää mukanaan tähän maailmaan. Sinun maailmaasi. Sinun omaan elämääsi.

Sillä sinun sisäisten vastaustesi on tarkoitus rikastuttaa juuri sinun elämääsi.

Sinä valitset, miten rakkaudellisen maailman rakennat itsellesi. Tähän elämääsi, joka ei kestä sitä sataa vuotta eikä enää välttämättä vuosikymmeniäkään. Joten miksi kävisit sotaa itsesi kanssa hetkeäkään? Toimi omana rauhanneuvottelijanasi ja etsi apua levollisen, antoisan, nautinnollisen Rauhan saavuttamiseen.

Ehkä sinulla on tätä ainutlaatuista elämää jäljellä enää muutama vuosi. Mitä haluat tuntea sisälläsi loppuelämäsi ajan? Etsi Rauha, niin löydät kyllä tiesi – olipa suuntanasi sitten se parempi parisuhde tai erinomainen ero. Molempi parempi kuin itsesi peittely ja omien kysymystesi vähättely.

Minkälaisen rakkauden äärellä haluat kuolla?

Toivon, että rakastat mielenrauhaa enemmän kuin ikuisuussotaa sisälläsi.

Toivon, että rakastat itseäsi enemmän kuin pelkojasi.

Toivon, että rakastat omaa elämääsi enemmän kuin sitä, mikä saa sinut kuolemaan sisäisesti.

Kysy itseltäsi:

  • Kun kuolen, minkälaista rakkautta haluan tuntea ympärilläni? Vastaa itsellesi, älä minulle.
  • Kun otan viimeisen hengenvetoni, minkälaisen rakkauden haluan tuntea sisälläni? Vastaa itsellesi. Ja hengitä nyt sisään edes yhden hengenvedon verran tuota rakkautta itseäsi kohtaan. Anna itsesi tuntea tuo rakkaus.
  • Kun annan tuon rakkauden elää sisälläni jo eläessäni, millaisen rakkauden annan tulla ulos itsestäni nyt, tähän oman itseni vierelle päätöstäni pohjustamaan? Sulje silmäsi, vastaa itsellesi. Ja anna itsesi kuulla oma vastauksesi.

Luo itsellesi rakkauselämä, jota todella rakastat kuten itseäsi!

Tee päätöksesi ja luo itsellesi rakkaudellinen elämä oman itsesi rinnalla kulkien. Olipa suuntanasi se parempi parisuhde nykyisen puolisosi kanssa rakkauttanne vahvistaen, tai kenties se erinomaisen eron jälkeinen omannäköisempi elämä itseksesi – ja ehkä jonain päivänä uuden rakkaasi kanssa.

Rakasta itseäsi ja lopeta sisäinen sotasi.

Anna Järjen ja Tunteen tehdä rauha sisällesi. Anna itsesi tehdä rauha itsesi kanssa. Anna itsellesi lupa rakastaa itseäsi. Rakasta itseäsi enemmän kuin “eroanko vai en”-ajatusleikkejäsi ja jatkuvaa sisäistä arpapeliäsi. Tee ratkaisusi parisuhteesi sisällöstä ja suunnasta levollisin mielin.

Elämä ei ole niin vakavaa, ettetkö voisi antaa itsellesi luvan nauttia siitä kunnolla!

Rakkaudella ja ilolla,
Kati

P.S. Kun tämän leikkisän arpomisen jälkeen haluat vielä varmistaa, että löydät sen kaikista parhaimman ratkaisun suunnitellummin askel askeleelta, tule mukaani verkkovalmennukseen Parempi parisuhde vai erinomainen ero. Nähdään siellä!

SAA VIIKOITTAISTA INSPIRAATIOTA

OTA YHTEYTTÄ!

UUSIMMAT

Laita hyvä kiertoon!

Mitä ajatuksia tämä artikkeli herätti sinussa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lataa ilmainen e-kirja "Rakastan sinua, mutta..."

4 avaimen työkalupakki turhauttavan ‘Erota vai ei?’-ajatusvyyhdin selkiyttämiseen.