Yrittäjän loma, työskentely lomalla ja paluu arkeen loman jälkeen

“Oikeanlainen” yrittäjän loma ja paluu arkeen loman jälkeen

Laita hyvä kiertoon!

Lomaltapaluu voi ahdistaa, jos arki muutenkin hieman (tai enemmänkin) masentaa. Mutta mistä kertookaan se, että lomalla töiden tekeminen voi jopa hävettää, vaikka siitä nauttisikin “salaa”? Saako lomalla tehdä töitä tai innoissaan odottaa töihin paluuta loman jälkeen? Tekeekö se lomasta huonon tai lomaseurasta tylsän, jos työt ovat jollain tavalla mielessä lomallakin?

Mikä on kenellekin oikea tapa tehdä töitä, viettää vapaa-aikaa tai lomailla? Ja onko esimerkiksi yrittäjällä, johtajalla tai luovan (ajatus)työn tekijällä edes sitä “aitoa” lomaa tai vapaa-aikaa?

Milloin työt, arki ja loma-ajat on rajattava selkeästi? Milloin niiden välistä rajanvetoa voi tehdä kevyemmin mielin, ilman pakkorajanvetoja?

Milloin saatamme ohjata itseämme työskentelemään tai lomailemaan muiden ihmisten asettamien mallien, kollektiivisen alitajunnan rajoittavien uskomusten mukaan?

Millä tavoin sinäkin mahdollisesti alitajuisesti rajoitat itseäsi joko töissä, vapaa-ajalla tai lomalla?

Ahdistaako lomaltapaluu tai muuten tylsä arki loman jälkeen?
Mikä minua odottikaan loman jälkeen kotona näiden purkamisen lisäksi...?

Yrittäjän loma-aika ja paluu arkeen loman jälkeen

Voisin tällä kertaa kertoa hieman jotain omasta lomamoodistani ja omista tuntemuksistani lomaltapaluuseen liittyen.

Olimme mieheni ja meidän 4/5 lastemme kanssa pitkällä etelänmatkalla, josta juuri muutama tunti sitten palasimme. (aivan, mä olen täällä jo heti koneellani naputtelemassa…!)

Pitkä lomamme oli kokemusrikas ja monin tavoin nautinnollinen. Tehtiin retkiä lähelle ja kauemmas, syötiin hyvin, maisteltiin erilaisia drinksuja, ystävystyttiinkin erään aussiperheen kanssa. 

Meillä on kuulemma jo melkein Australian työlupa ja työpaikatkin valmiina, ja meidän lapsistamme huolehditaan, jos he lähtevät Ausseihin töihin ennen kuin me ehdimme sinne mieheni kanssa karavaanareiksi ja mansikanpoimijoiksi 😉

Yrittäjän loma, työskentely lomalla ja paluu kotiin loman jälkeen

Loma oli siis monin tavoin antoisa ja se teki tehtävänsä nopeasti.

Ehkäpä juuri siksi, jo muutamaa päivää ennen tuon ihanan lomareissun loppumista sanoin miehelleni jopa vähän häpeissäni, että alan itseasiassa jo hieman odottaa sitä, että pääsen taas takaisin töideni eli asiakkaideni pariin. 

Olin juuri ennen joululomalle lähtöä saanut jälleen niin ihanan palautteen (alla), että miksipä en kaipasi juuri näitä asiakkaitani, jotka oikeasti haluavat kehittää itseään ja antavat minulle luvan auttaa heitä:

"Kiitos, olet auttanut minua niin paljon ja parantanut elämänlaatuani. Olet saanut minulle valoa ja iloa elämään. En olisi tässä tilanteessa missä nyt olen, ilman sinua."

Jostain syystä huomasin lievän häpeän tunteen sisälläni tuon havainnon tehtyäni, kun olinhan haaveillut tuosta perhelomastamme pitkään ja siellä oli kaikki ihan superhyvin! Itseasiassa se oli paras lomani ikinä.

Onneksi mieheni on aina niin ymmärtäväinen ja kannustava, eikä todellakaan mitenkään ottanut itseensä sitä, että hänenkin kainalossaan saatan välillä hehkuttaa (hänen lisäkseen!) myös sitä, miten niin nautin työstäni. Hän tietää minun nauttivan, kun voin toteuttaa itseäni luovasti ja vapaasti tässä työssäni samalla, kun voin tukea ihmisiä heidän muutosmatkoillaan.

Mistä kertoi tuo häpeäni? Entä miksi ihmeessä kaipasin kotiin ja töihin niin ihanalta lomalta?

Toki siellä etelässä olisin myös voinut hyvin viipyä vielä hetken, ehkä viikon, maksimissaan parikin, mutta toisaalta kaipasin jo arkirutiineja ja ennenkaikkea asiakkaitani, joiden kanssa olin sopinut tapaamisia heti lomaltapaluuni jälkeen.

Tänään on vielä meilien putsauspäivä enkä taida ehtiä kaikkia meilejäni edes käydä läpi tällä viikolla ennen kuin asiakastapaamiset jo alkavat.

Odotan innolla, kun tapaan vanhoja asiakkaitani ja kuulen, mikä on heidän tilanteensa nyt. Millaisia oivalluksia he ovat saaneet viime tapaamisemme jälkeen ja mitä voimme vielä työstää yhdessä eteenpäin.

Odotan innolla myös niitä uusia asiakkaitani, jotka lomalla ollessani varasivat ajan kanssani ja kertoivat esitietokyselyssä tilanteestaan. Lomalla en malttanut olla lukematta heidän esitietojaan ja olla miettimättä, mitä kaikkea tulemme käydämään läpi heidän elämäntilanteeseen liittyen. Palankin jo innosta päästä tutustumaan heihin ja mietin, mitä kaikkea hyvää saammekaan yhdessä työstettyä!

Rakastan työtäni, ja siksi töihin paluu loman jälkeen tuntuu ihanalta.

Siinähän ei sinänsä ole lainkaan mitään vikaa, mutta se minua hämmensi, että tunsin jotain mystistä häpeää siitä, että jopa siellä “once in a lifetime”-lomamatkallamme ajattelin asiakkaitani ja tavallaan siis tein töitä 🙂

Saako niin tehdä…? 🙂

Kuka määrää säännöt siitä, mitä on loma tai mitä on työ?

Jos mietin asiakkaitani myös lomalla ollessani, olinko sitten oikeasti ihan lomalla ja päästinkö irti “niin kuin pitää”?

Mietin, mistä tuo häpeän tunteeni oikein kertoi. Oliko se aidosti oma häpeäni vai koinko jonkun muun henkilön häpeää tai abstraktimpaa kollektiivista häpeää, ikäänkuin sellaisesta uskomuksesta käsin kuin “lomalla ei saa ajatella töitä”?

Onhan totta, että myös monet intohimonsa parissa työskentelevät voivat uupua, jos he eivät pidä tarpeeksi vapaata sekä työviikkojen aikana että pidempinä lomina.

Häpesinkö ikäänkuin jo etukäteen valmiiksi sellaista potentiaalista tilannetta, että minusta itsestäni tulisikin salakavalasti sellainen uupunut yrittäjä, joka rakastaa työtään niin paljon, että elämän kokonaishallinta on lopulta täysin hakusessa?

Vai mistä se hassu orastava häpeän tunteeni kertoi, vaikka autenttisesti en sitä ihan omaksi tunteekseni tunnistakaan?

Kuka muu voisi toisten puolesta määritellä, mitä on hyvä “arki”, “työ”, “vapaa-aika” ja “loma” tai niiden välinen tasapaino itse kullekin?

Tähän liittyy myös vahva ajatus siitä, miten “työ ja vapaa-aika” pitää erottaa toisistaan, jotta olisi ikäänkuin hyvät rajat töiden suhteen. Mutta toisaalta tämä termipari liittyy vahvasti tehdastyöhön tai muuhun määrämuotoiseen “kasista neljään”-duuniin, jossa perinteisesti työnantaja on määritellyt työajat ja loma-ajat, ja työntekijä haluaakin pitää työnsä vain noiden aikarajojen sisällä.

Mutta toisinhan se asetelma on luovassa työssä, jossa työpäivänkin aikana tulee olla luovia “vapaan ajan” hetkiä, koska eiväthän mitkään hyvät ideat sitä mailaa puristamalla synny.

Samoin “työ ja vapaa-aika” miksautuvat toisin myös mm. johtajan työssä, jossa strategiset tai organisatoriset pohdinnat eivät pysähdy johonkin näennäiseen kellonlyömään, kun se virallinen työaika on ohi.

Näistä syistä moni johtaja tai vastaavankaltaista vapaampaa työtä tekevä (kuten yrittäjä) uupuu työssä, koska heidän tulee itse asettaa rajansa.

Ja Suomessa on aivan liikaa uupuneita johtajia ja yrittäjiä. Kuten muitakin uupuneita suomalaisia.

Joten ehkäpä tuo lomamatkalla kokemani häpeä “en saa miettiä töitäni” oli osittain noiden uupuneiden johtajien, yrittäjien tai luovaa (ajatus-)työtä tekevien tunteen kantoa kuin autenttisesti oma tunteeni. Ehkä koin häpeää, jota alitajuisesti uskoin minun pitävän tuntea, jos mietin asiakkaitani välillä myös lomareissussa ollessani.

Tuo häpeän aavistus oli kuitenkin vain hetkellinen vieras – kuten muutenkin tunteet, joka tulevat ja menevät, kunhan niiden antaa nousta ja vaimeta vapaasti. Silloin en jäänyt sitä sen enempää miettimään ja ylianalysoimaan, mutta nyt arjessa loman jälkeen huomasin, että tämä teema nousi mieleeni ja ajattelin blogata siitä sinullekin.

Miten vapaasti yrittäjä saa tehdä töitä? Entä lomailla?

Jos nyt oikein tällaisten “työnteon syntien” purkamisen pariin lähdetään, niin voin tässä samalla myöntää myös sen, että minulla on tapana myös lomalla vilkuilla meilejäni. Vaikka eikös se ole juurikin se, mistä “viisaammat” toitottavat: “Laita meiliboksi kiinni lomalla ja unohda työt!”

Joidenkin työt valtaavat heidän mielen kokonaan negatiivisesti, jos he vähänkään vilkaisevat meilejään. 

Ja jotkut asiakkaanikin haluavat minulta tukea siinä, että he oppisivat ottamaan lomallaan rennommin eivätkä kokisi syyllisyyttä siitä, että he eivät tee töitä.

Mutta on paljon myös ihmisiä, jotka nimenomaan haluavat vilkaista meilinsä myös lomalla, jotta he sitten voivat olla tyynemmin mielin, kun he näkevät, että ei siellä nyt yleensä mitään supertulipaloa olekaan. Kiireellisiä meilejä ehkä, mutta ei niin kiireellisiä, etteivätkö ne voisi vielä viikon verran odottaa vastausta.

Ja yleensähän älykkäät ihmiset osaavat kyllä “Out of office”-automaattiviestin saadessaan etsiä kaipaamansa “kiireellisen” vastauksen muualtakin kuin siltä lomailijalta, joka vielä aikaisemmin uskotteli itselleen olevansa korvaamaton. 😉

En siis toki avannut läheskään kaikkia saamiani meilejä, vaan klikkasin meiliboksistani auki vain vakioasiakkaideni viestit ja muille päätin palata lomani jälkeen – kuten olin Out of office -viestissäni lupaillutkin. Erikseenhän minulla on toki asiakaspalvelu ja tekninen tuki, jotka hoitavat kyllä tarpeelliset asiat, vaikka lomailisin kuukausitolkulla. 

Mutta rakkaiden vakioasiakkaideni jutut minä kieltämättä halusin lukea silloin, kun he niitä minulle lähettivät enkä edes kokenut sen olevan “työtä”. Minähän vain “olin heidän kanssaan” virtuaalisesti 🙂

Tämä sai kuitenkin minut miettimään näin jälkikäteen, että “pitäisikö” minun rajata lomalla ollessani monenlaiset asiat vain kategorisesti “et saa tehdä lomalla”- ja “saat tehdä lomalla”-bokseihin? Vai entä jos ihan vaan lomailen juuri sellaisella tavalla kuin itselleni kulloisenakin lomapäivänä tuntuu luontevimmalta? Ehkäpä lomapäivänä 4 ja 10 todella haluan vilkuilla meilejäni, ja muina lomapäivinä en avaa edes koko kännykkääni. 

Tällainen todellinen valinnanvapaus on minulle lomaa parhaimmillaan.

En koe lainkaan syyllisyyttä siitä, jos en tee töitä lomallani. Yritykseni taustaprosessit huolehtivat kyllä siitä, että asiakkaani saavat esimerkiksi teknistä tukea tarvittaessa myös lomaillessani. Enkä oikein tunnista omakseni tuota häpeääkään, jota tunsin ohimenevän hetken ajan siitä, että satuinkin “tekemään töitä”. Mutta vähintäänkin nämä erilaiset ohimenevät ajatukset saivat minut pohtimaan tätä teemaa syvällisemmin: kuka määrittelee, mitä on “hyvä loma” tai “hyvä tapa työskennellä”?

Kuka asettaa sinulle nämä rajat ja mallit, joita sinä haluat toteuttaa omassa elämässäsi?

Voisinko vaan elää yhtä vapaata yrittäjän elämääni myös lomamatkalla kuin elän arkenakin sen loman jälkeen?

Lähtökohtaisesti näin mentaalivalmentajana kannustan joitain asiakkaitani tekemään selkeämmät rajat työn ja sen “vapaa-ajan” välillä, koska monella työ esimerkiksi johtajana tai yrittäjänä ihan oikeastikin vie liikaa energiaa eikä hyvä lomakaan aina palauta riittävästi.

Monilla on vahvoja rajoittavia uskomuksia riittävyyden vs ahkeruuden suhteen, mikä ajaa tekemään töitä enemmän kuin oikeasti haluaisi tai jaksaisi.

Kun tätä teemaa monien kanssa työstän eri näkökulmien kautta (koska jokaisen asiakkaan tarinahan ja siten myös ns. korjauskeinot ovat omanlaisensa), niin ehkäpä koin tuota mainitsemaani häpeää töiden tekemisestä lomalla tavallaan tottumuksesta ja noiden asiakkaideni “rinnalla”?

Oletko sinä huomannut joskus tuntevasi jotain tunnetta, joka ei ihan autenttisesti olekaan sinusta lähtöisin oleva tunne vaan olet ikäänkuin tuntenut joiltain muilta ihmisiltä “kopioimaasi” tunnetta?

Samalla tavallahan rajoittavat uskomuksemmekin tarttuvat ja elävät vuosikymmenestä toiseen, sukupolvien ajan: sinä saatat hävetä jotain asiaa X ihan vaan siksi, että joku isotätisi 70 vuotta sitten häpesi sitä. Ja sitten ihmettelet nykyhetkessä 2020-luvulla, että miksi ihmeessä tuo mystinen (usein typerä ja tarpeeton) häpeä oikein estää sinua tekemästä itsesi kannalta parhaita päätöksiä asiassa Y, jos se edellyttäisi tuon asian X toteuttamista…?

Alitajuntamme ei ole vain autenttisen yksilöllinen, vaan myös kollektiivinen ja lineaarisen ajan realiteeteista riippumaton.

Jotta kuitenkin välillä myös käytännön arkisissa työaskareissani “elän kuten opetan” 🙂 pidin pidemmän vapaan myös viikoittaisten inspiraatioviestieni lähettämisestä. Haluan omallakin esimerkilläni luoda muihin yrittäjiin luottamusta siihen, että “sinä saat olla lomalla ja asiakkaidesi ulottumattomissa”. Asiakkaani, jotka olivat tottuneet saamaan minulta viikottain “Torstai on toivoa täynnä”-inspiraatioviestin, saivat odottaa vuodenvaihteen yli, kunnes tällä viikolla jälleen palaan eetteriin. 🙂

Ja tokikaan en kenellekään asiakkaalleni luvannut mitään päivystyspalvelua lomani aikana, vaan ihan vaan omasta vapaasti mielenkiinnostani halusin käydä vakioasiakkaideni muutamat viestit läpi myös lomani aikana.

En todellakaan pakosta tai velvollisuuden tunteesta, vaan vapaasta omasta tahdostani.

Aivan samoin kuin muutenkin valmennustyössäni asetan rajoja oman tahtotilani mukaan enkä pakon tai velvollisuuden vuoksi. Esimerkiksi Hyvä, Parempi, Minä! -valmennuksessa mukana olevien jatkuva tuki sisältää tietyt palveluaikarajat, mutta todellisuudessa kyllä vastailen asiakkailleni noiden aikarajojen ulkopuolellakin. En velvollisuudesta enkä pakotettuna, vaan omasta halustani.

Esimerkiksi jos asiakkaani lähettää minulle ääni-, video- tai tekstiviestin sovelluksessamme viikonloppuna, niin saatan joskus niihin vastata melkeinpä samantien tai joskus vasta sitten alkuviikosta (=virallinen palvelulupaus). En koe kuitenkaan tekeväni töitä “vapaa-ajalla”, jos satun viestittelemään vaikkapa lauantaina tai jopa sunnuntaina, joka on perinteisesti työntekijöillä se pyhä päivä.

Mutta minulle sekin, että SAAN tehdä töitä myös silloin, kun muut ihmiset eivät lähtökohtaisesti koskaan tekisi töitä, on minulle sitä PARASTA VAPAUTTA.

Joten näidenkin ajatusteni pohjaltani ihmettelinkin siellä lomamatkalla ollessani, että miksi tunsin edes häivähdystä mitään häpeää siitä, että halusin palata töihin?

Jännää, miten se mieli toimii, vai mitä? 🙂

Näin yrittäjänä toimiessani nautin siitä, että työni ei ole perinteistä nine-to-five, vaan minulla “työ ja vapaa-aika”-balanssi taitaa olla tosiaan hieman moninaisemmin muotoutuva konsepti kuin monilla muilla suomalaisilla.

Otanhan asiakkaita vastaan mielelläni myös iltaisin, ja välillä myös aamuisin kukonlaulun aikaan, vaikka joillekin tämmöinen “rajattomuus” työaikojen suhteen olisi äärimmäisen stressaavaa. Minulle se on kuitenkin sitä vapautta parhaimmillaan. Näennäinen ajallinen rajattomuus ei tarkoita, ettenkö asettaisi rajoja työskentelylleni.

Ja aivan kuten poikani lomalla ollessamme totesivat, kun kuulivat, että minusta on kivaa palata töihin loman jälkeen:

      • Poika X: “Yrittäjänähän sä voit aina olla vapaalla!”

      • Poika Y: “Tai sitten toisaalta yrittäjänähän sä voit olla aina töissä.”

    Sepä se!

    Yrittäjänä on täysi vapaus määrätä omat työajat, vapaa-ajat ja loma-ajat, jolloin se omien rajojen vetäminen ja itsensäjohtaminen ovat ensisijaisen tärkeitä, vai mitä?

    Todellisuudessa myös monella senior johtajalla on sama vapauden mahdollisuus, mutta silti aivan liian moni ei hyödynnä tuota itsensäjohtamisen mahdollisuuttaan.

    Ehkäpä samankaltaisten mielenkiintoisten aivoitusten vuoksi kuin miksi minä “osasin” tuntea häpeää asiasta, jota en näin järjellä ajateltuna yhtään häpeä 😀

    Suomessa on aivan liian paljon yrittäjiä ja niitä kokeneitakin johtajia, jotka voivat olla perinteisillä materialistisilla mittareilla “menestyviä”, mutta koko elämän balanssin eri tekijät yhteen arvoitettuina, he eivät todellakaan koe menestyksensä mukaista hyvinvointia.

    Sitä todellista menestystä siis.

    Itselleni raha ei ole läheskään se tärkein yrittäjän tai johtajan menestyksen mittari. Minulle aika on kirjaimellisesti rahaa, ja oma aika on erittäin kallisarvoista – sehän on sitä elämää itsessään. Juuri siksi johdan omaa aikaani eli koko elämääni – arjessa ja lomalla – omien arvojeni ja tahtotilani mukaan eli vapauttani vaalien. Olinpa niin sanotusti “arjessa töissä” tai siellä “vapaalla” ja “lomalla”.

    Osittain juuri siksi haluan olla yrittäjä: minulla on täysi, 100% vapaus sekä ajallisesti että ajatuksellisesti johtaa itseäni ja myös liiketoimintaani.

    Saan valita asiakkaani, joilla toki myös on täysi valinnanvapaus oman coachinsa suhteen. Ja kun meidän keskinäiset henkilökemiat toimivat, niin miksipä jättäisin heidän viestinsä lukematta vaikkapa siellä lomamatkalla? Hehän eivät ole minulle vain sitä “työtä”, jota “ei saa” sotkea lomailuun 🙂

    Lomaltapaluu arkeen on minusta siis monin tavoin ihanaa! Mutta jotain ikävämpääkin odotti kotona näin loman jälkeen…

    Jos sinulla on lomaltapaluuahdistusta tai muutenkin arkeen liittyvää ahdistuneisuutta tai vaikeaan elämäntilanteeseesi liittyvää masennusta, niin ymmärrän, että tämä kirjoitukseni voi myös ärsyttää sinua. Joten lohdutukseksesi voin vielä listata tähän asiat, jotka mieluusti olisin jättänyt väliin nyt kotiin palatessamme:

    #1 Joulukuusi…

    Unohdimme purkaa joulukuusen ennen kuin Tapaninpäivänä lähdimme reissuun. Nyt se nököttää kuivuneena tuossa olkkarin lattialla vain odottaen, että se pääsee karistamaan kaikki neulasensa. Onneksi se on pikkuinen minikuusi eli neulastenkin määrä on sentään rajallinen. Mutta joo: inhoan joulukuusen riisumista, vaikka rakastankin sen koristelua! 🙂

    #2 Matkalaukut

    Matkalaukut pitää purkaa. Voin sanoa, että mä inhoan matkalaukkujen pakkaamista ja niiden purkamista. Pakkaamista siksi, että pitää etukäteen mietiskellä, mitä haluaa laittaa päälleensä, jolloin minulle tärkeä valinnanvapaus rajoittuu ikävästi…! 😉 Purkaminen sentään sujuu kevyemmin, kun lähtökohtaisesti kaiken voi vain heittää pesukoneeseen, mutta sen jälkeen on sitten puhtaan pyykin show odottamassa 😀 Mutta koska rakastan sitä matkustamista (=pääarvoni Vapaus jälleen kerran pääroolissa), niin tämä matkalaukkushow on vaan joka kerta kestettävä! 🙂

    #3 Jääkaappi tyhjänä, maha makeaa täynnä

    Kaikki joulupiparit ja konvehtirasiat odottivat pöydillä meitä pitkän lennon väsyttämiä matkalaisia, kun taas jääkaappi oli vielä tyhjillään. Oda-ruokatoimitusta odottaessamme ehdimme jo syödä makeaa mahan täydeltä, joten ei ihan optimaalinen paluu “terveellisen arkiruoan pariin”, vai mitä? 🙂

    #4 Säästä voi ainakin valittaa, vai mitä…?

    Ulkona on harmaata ja kylmä. Tykkään aurinkoisista talvisäistä, mutta en pimeydestä, harmaudesta, loskasta ja valtavasta lumipyrystä. Tältä osin siis mieluusti olisin vielä siellä auringossa, myönnän! 🙂

    Nooh, kunhan pitkän lennon jälkeinen väsymys poistuu ensi yönä tai viimeistään parin päivän sisällä, niin eiköhän myös tämä arkinen Suomi-sää ala tuntumaan kivalta – ainakin tutun turvalliselta. Positiivista säänkin suhteen on se, että eipähän nyt enää tarvitse huolehtia ihon palamisesta eikä haroa aurinkorasvan lölläämiä hiuksia tai irrotella kesämekkoa hikisestä selästä irti! 🙂

    Ja ainakin minulle ja pojille maistuu pitkästä aikaa jälleen kunnon perinteinen hernekeitto, ruisleipä ja hapankorput erittäin hyvin! Joten lomaherkutkin ovat todellakin jo tehneet tehtävänsä ja arki maistuu kirjaimellisestikin 🙂

    Eli juu: arkeen paluu loman jälkeen on monin tavoin ihana juttu, vai mitä?

    Ja sitten voin alkaakin jo haaveilemaan siitä Aussi-matkasta uusien ystäviemme luokse 🙂

    Miltä sinun lomaltapaluu arkeen maistuu?

    Vietitkö sinä lomaa vuoden vaihteessa?

    Miten sinun uusi vuosi on alkanut?

    Teitkö joitain lupauksia tai pieniäkin hyviä päätöksiä, jotta arkesi vuonna 2023 olisi niin antoisaa, että sinua ei masenna eikä ahdista arjessa eläminen eikä myöskään se töihin paluu loman jälkeen?

    Jos tunnet kaipaavasi pientä tai suurempaa muutosta elämääsi tänä vuonna, täytä esitietosi täällä ja työskennellään yhdessä sinun tavoitteidesi eteen!

    Haluan auttaa sinua eteenpäin elämässäsi kaikin tavoin – ja silti edelleenkään en lupaa vastata viesteihisi viikonloppuisin, iltaisin tai lomilla, vaikka niin sitten lopulta saattaisin tehdäkin omasta vapaasta tahdostani 😉

    Rakkaudella

    Coach Kati
    Kliininen hypnoterapeutti, NLP Trainer -valmentaja
    [email protected]

    P.S. Tämän jutun kirjoituksen aikana poikani purkivat kuusen, kantoivat sen roskiin ja vieläpä lakaisivat rappukäytävänkin neulasista 🙂  Mutta omat matkalaukkuni odottavat vielä tyhjennystä… ainakin huomiseen asti ihan suosiolla! 🙂

    Monipuolista mindshiftausta tavoitteesi toteuttamiseksi

    Minkälaista muutosta kaipaat elämääsi? 

    Täytä esitiedot ja varaa ilmainen sparrauskeskustelu kanssani kuullaksesi miten yksilöllisesti etenevä, korkeatasoinen Hyvä, Parempi, Minä! -valmennusohjelma auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi:

    Hyvä, Parempi, Minä! Henkinen valmennus - Hypnoterapeutti, NLP Coach Kati Niemi
    Eropäätös-verkkokurssi Parempi parisuhde vai erinomainen ero -verkkovalmennus

    Parempi parisuhde vai erinomainen ero?

    Kannattaako erota vai pysyä parisuhteessa? Hyödynnä ratkaisukeskeinen päätöksentekovalmennus ja henkilökohtainen tukeni Vapaudu ahdistavasta ‘Erota vai ei?’-jahkailusta ja tee levollisemmin mielin kaikilta näkökulmilta tarkkaan harkittu, arvojesi

    Hyvä, Parempi, Minä! Henkinen valmennus - Hypnoterapeutti, NLP Coach Kati Niemi

    Hyvä, Parempi, Minä!

    Rentoa elämäniloa Mielenvoimaa elämäniloiseen mielenrauhaan VARAA ILMAINEN TAPAAMINEN Millaista apua muut ovat saaneet? “Suosittelen lämpimästi Katia!” “Kiitos kaikesta tuestasi tämän vuoden aikana!🤗 Sinä koppasit minut

    ILMAISTA INSPIRAATIOTA

    OTA YHTEYTTÄ!

    UUSIMMAT

    Laita hyvä kiertoon!

    Mitä ajatuksia tämä artikkeli herätti sinussa?

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Lataa ilmainen e-kirja "Rakastan sinua, mutta..."

    4 avaimen työkalupakki turhauttavan ‘Erota vai ei?’-ajatusvyyhdin selkiyttämiseen.