Nyt-hetki. Huomaatko sen?
Nyt?
Ei se haittaa.
Saat tuntea olosi epävarmaksi.
Sinun ei tarvitse tietää,
mitä mikäkin elämässäsi on
tai
missä on mitäkin.
Ei edes sitä
missä
on
sinun
oma
nyt-hetkesi.
Eikä sinun tarvitse vielä
tietää,
mitä teet.
Mitä päätät.
Minne haluat kulkea.
Tai ehkä katsoa.
Kerran.
Kauemmas.
Tai lähelle.
Sinun ei tarvitse nähdä
niitä
vaihtoehtoja, jotka
ovat
ympärilläsi.
Koko ajan.
Nytkin.
Ei vaikka muut näkisivät ne jo.
Joten anna itsellesi nyt vain
aikaa.
Vain hetki
aikaa.
Anna itsesi ymmärtää
paremmin
itseäsi.
Ennen kuin kiirehdit
ymmärtämään
niin monia
muita.
Sillä kun löydät
vain yhden pienen
hetken,
saat käyttää sen
itseksesi
vapaasti
itsellesi.
Ihan vaan yhden
hetken.
Et tarvitse enempää
juuri nyt.
Sillä tuo yksikin
hetki
riittää.
Usko pois.
Sillä sinä
riität.
Usko vaan, vaikka äsken vielä epäröit.
Joten istu alas
rauhassa,
hetkeksi
lepäämään.
Sillä sinun ei tarvitse
tehdä
yhtään mitään
juuri nyt.
Ei mitään.
Ei juuri nyt.
Sinulla ei ole kiire
kohti
mitään.
Anna olevan
odottaa.
Ne kaikki
odottavat kyllä.
Huomaat niiden odottavan
siellä, jos
katsot niihin
täältä.
Itsestäsi.
Ja samalla kun havaitset ne,
huomaat niiden
jäävän
yhä
kauemmas.
Merkillistä.
Juuri niin.
Mielenkiintoista.
Yhä kauemmas.
Anna niiden mennä.
Ja hetken päästä
tässä välissä
huomaa tuo tila,
jossa saat
hengittää
nyt.
Hengitä syvään sisään.
Ja ulos.
Hengitä uudelleen syvään sisään
ja oikein, oikein, oikein hitaasti
ulos.
Päästäen kaiken ilman
keuhkoistasi
hitaasti
ulos.
Juuri noin.
Mainiota.
Jokainen hetki
ulos.
Sillä aivan samalla tavalla
kuin nyt uudelleen
syvään sisään
hengittämäsi ilma
oli
vielä aikaisemmin
vasta
tulevaisuuttasi,
niin aivan samalla tavalla
nyt hengität ulos
itsestäsi
menneisyytesi.
Anna
menneiden
vaan mennä.
Anna kiireiden
mennä.
Jäädä syrjään.
Ne on jo
mennyttä.
Sillä jokaisen
uuden
hengityksesi tahdissa
luot
tulevaisuuttasi.
Hengitys hengitykseltä.
Sinä itse.
Juuri noin.
Hyvä.
Huomaatko?
Tämä riittää.
Kaikki on hyvin.
Tässä ja nyt.
Saat tuntea
itsesi
ihan vaan
tyhjäksi
menneestä
ja
vapaaksi
nyt
itseksesi
nyt.
Tämän rauhallisen
nyt-hetken ajan.
Oman hetkesi ajan.
Täyttäen keuhkosi taas
uudella,
puhtaalla,
avaralla,
kevyellä ilmalla uudelleen.
Uudelleen.
Jokaista tulevaa
rauhallista,
lempeää
hengitystäsi kohti yhä vahvemmin.
Vahvempana.
Ja jos juuri nyt
olisit
aivan hiljaa
silmät kiinni,
huomaisit,
miten aivan silmäluomiesi
allakin
voit kääntää katseesi
ylös päälakeesi ja
tuntea
silmiesi rasituksen ja
samalla
niin rauhallisen,
hyvää tekevän
rentoutumisen,
kun hengität
hitaasti
ulos.
Sinä todella voit
rentoutua
milloin vaan
itse
haluat.
Ja jokaisen hengityksesi tahdissa
huomaat miten
rentoutuneisuutesi
leviää
päälaeltasi
alas
syvemmälle,
alemmas
aina varpaittesi kärkiin asti ja
ulos.
Ja aivan jokaisen
rauhallisen hengityksen myötä
voit ottaa
kiinni
tuosta ihanasta
rentoutuneisuuden
tunteesta
ja
sitten
lähettää
tuon tunteen
alas
koko
kehosi
läpi.
Päälaeltasi
aivan varpaittesi kärkiin.
Tietäen,
että
nyt,
juuri nyt
saat vain
antaa
ajatustesi
tulla ja
mennä.
Vapaasti.
Takertumatta yhteenkään.
Antaen mennä
yhä
hitaammin.
Ole siis nyt
vain
itseksesi
ihan vaan
itsellesi.
Kaikessa rauhassa.
Rauhassa vaan.
Anna ajatustesi
tulla ja
mennä.
Lipua kuin
kauniit,
kesäisen siniset
poutapilvet taivaalla
kevyesti
yhä kauemmas
lipuen.
Haihtuen.
Ja kun joskus
hiljaisuudessa
silmäluomiesi alla
käännyt
katsomaan
itseäsi,
näe itsesi.
Oma itsesi.
Lohduta itseäsi.
Ota syliin
oma itsesi.
Sillä tiedäthän
kuitenkin,
että
aivan kaikki
on
hyvin.
Nyt.
Muu on muualla.
Juuri nyt.
Ja sinä
olet
tässä.
Tässä hetkessä.
Ja sinä saat olla tässä.
Hetkessä.
Läsnä vain
itsellesi.
Juuri tässä on
hyvä
vain
olla.
Juuri nyt.
Omana itsenäsi.
Hetki.
Hengittäen.
Rauhassa.
Ja päivä päivältä useammin
muistat
palata
tähän samaan
rentoutuneisuuden
hetkeen.
Vain hetkeen.
Hetkeksi vain.
Aivan kuten
juuri
nyt.
Sinun ei tarvitse
osata
rentoutua
yhtään enempää
eikä kauempaa
eikä paremmin
eikä syvemmin.
Sillä tiedät sen, kun
kuulet sen
itsessäsi.
Tämä riittää.
Riittää.
Lyhytkin pysähtyminen
riittää.
Kevytkin
rentoutuminen on
tarpeeksi.
Sillä minä tiedän, että sinä tiedät, että
sinä
olet
tarpeeksi.
Tarpeeksi.
Olet aina ollut
tarpeeksi.
Sinä riität.
Joten tule
itsesi luo
tähän hetkeen
uudelleen.
Päivä päivältä useammin.
Toivottaen
itsesi
tervetulleeksi
itsesi luo.
Sillä sinä
olet.
Nyt.
Tässä.
Kiitä itseäsi
siitä, että
löydät
itsesi luo
aina, kun
eniten kaipaat
omaa
huolenpitoasi.
Läsnäoloasi
itsellesi.
Olet tässä.
Tässä olet.
Ja se riittää.
Sinä riität.
Kiitos.
Sinä.
Huomaatko?
Huomasitkin.
Tässä se on.
Nyt-hetki.
Sinussa.
Joten kiitä itseäsi.
Löysit sittenkin itsesi luo.
Lempeys katseessasi ja
hymy huulillasi
nauti elämästäsi.
Nyt.
