Pettäminen parisuhteessa: Millä kehityskaaren tasolla parisuhteesi on?

Moraaliton pettäminen parisuhteessa

Psykologit tutkivat moraalin kehitystä voidakseen arvioida esimerkiksi rikostapauksissa sitä, minkäikäisen lapsen pitäisi jo ymmärtää tekojensa seuraukset ja milloin biologiset perusteet armahtavat lapsirikollisen antaen hänelle mahdollisuuden parantaa tapansa. Monesti aikuistenkin kohdalla on parempi antaa armon käydä oikeudesta, mutta kuinka kauan itse on siedettävä esimerkiksi moraalitonta käytöstä vaikkapa parisuhteessa?

Rakkauden (r)evoluution edellä mainitussa artikkelissa kuvattujen Keganin kehitysportaiden tavoin toisenkin tutkimustuloksen mukaan suurin osa aikuisista jää myös moraaliselta kehitykseltään melkoisen alhaiselle tasolle Kohlbergin kuusiportaisessa moraalikehityspolussa.

Kohlbergin moraalikehitysteorian mukaan hälyttävän suuri osa meistä aikuisista esimerkiksi uskoo toimivansa oikein vain siksi, “kun yhdessä ollaan tällainen sääntö luotu ja sen mukaan toimin” – riippumatta siitä, millaiset seuraukset toiminnalla lopulta oli tai miltä se tuntui moraalittoman teon tekijän omasta mielestä – saati sen kohteen. Mietitkö vielä, mistä natsit tai nykyajan terroristijärjestöt saivat jäsenensä?

Entä jos pettäminen parisuhteessakin on ainakin osittain omasta moraalisesta kehitystasosta kiinni?

Mistä tietää, miten tulee toimia, kun puolison pettämiselle ei ole mitään rajoja tai sääntöjä asetettu viranomaisten toimesta?

Jos Kohlbergin moraaliportaikossakaan harva etenee kovin ylös ja siten ohjautuu pitkälti ulkopuolisten paineiden ja kirjoitettujen sääntöjen mukana, onko ihme, että pettäminen on niin yleistä?

Voisikohan itsensä kehittämisen keinoista olla apua oman tason nostamisessa myös parisuhteessa tai muissa ihmissuhteissa?

Onko pettäminen parisuhteessa parisuhdeongelmien syy vai seuraus?

Osa pettämistä harrastavista tuntee olevansa väärällä polulla ja kokee siitä syyllisyyttäkin, mutta silti jatkaa toimintaansa, koska ei jää kiinni. Heillä on ehkä hitusen vahvempi moraali kuin kylmähermoisemmilla sarjapettäjillä, mutta lopputulos on silti suurinpiirtein sama. Millä moraaliasteikon tasolla pettäminen loppuu? Vai onko kyse parisuhteen muista osatekijöistä, joiden mättäessä pettäminen on ainoa pakokeino muutoin moraalisesti toimivalle yksilölle?

Onko pettäminen parisuhteessa ongelmien syy vai seuraus? Vai voiko pettäminen parisuhteessa olla vain ajanviete, joka on addiktoinut muutoin moraaliseen toimintaan kykenevän yksilön? Pettäminen voi tuoda jännitystä elämään ja dopamiiniruiskeen aivoille. Jos pettämisestä on tullut jo addiktio, miten siitä voi vieroittautua ilman vieroitusoireita? Aivojen välittäjäaineista ja hormoneista kannattaa lukea, kun haluaa ravita hyvinvointiaan muulla kuin sarjapettämisen lahjoittamalla aivoboostilla.

Valmentajan avulla saa keinoja pysähtyä itsensä äärellä rehellisesti ja itsemyötätuntoisesti. Ongelman kieltäminen ei auta parantamaan juurisyytä. Muiden ihmisten samankaltaisena näyttäytyvästä tilanteesta – esimerkiksi siitä, että pettäminen on niin yleistä – ei saa varmuutta sille, mikä omassa mielessä tai parisuhteessa on vinksallaan niin pahasti, että tieten tahtoen kerta toisensa jälkeen itse lisää pahoinvointiaan. Itsensä kehittämisen avulla voi menneisyyden juurisyiden kohtaamisen avulla päästä pettämisen kierteestä irti, ja jatkaa matkaa helpottuneemmin mielin kohti parempaa parisuhdetta tai erinomaista eroa.