Syyllisyys, viha ja niiden vahva vastavoima: anteeksianto

Missäs kaikessa sinä olet elämäsi aikana mokaillut? Tai et pelkästään mokaillut, vaan tehnyt ihan selkeästi väärin? Niin väärin, että syyllisyys vaivasi sinua oikein kunnolla, ja pelkkä “moka” olisi asian poisselittelyä ja vastuunkannon välttelyä… ja jätetään selittelyt sikseen.

Ja jos (todennäköisesti kun) olet tehnyt tosi väärin jossain kohdassa elämääsi – edes pienessä mittakaavassa – niin millä tavalla ajattelit tuosta teostasi silloin aikoinaan?

Entä nyt, kun palautat sen mieleesi?

Entä mistä olet kantanut syyllisyyttä tai häpeää?

Kaikesta mitä olet tehnyt väärin, vaiko jostain tietystä jättivirheestäsi, tai joistain tietyntyyppisistä mokistasi?

Kenties olet oikein urakalla katunut ja toivonut, että kunpa et olisi niin koskaan tehnyt?

Oliko se jokin jättivirheesi, joka nyt mieleesi vahvimmin nousi, jokin teko vai tekemättä jättäminen?

Satutitko tuolla virheelläsi itsesi lisäksi jotakuta muuta?

Vai ajatteletko tuolla teolla satuttaneesi vain jotakuta muuta etkä itseäsi lainkaan?

Mihin verrattuna se oli virhe?

Muiden toimintaan verrattuna, vai sinun ihanneminään verrattuna?

Älä huoli, ei tehdä tästä tämän pidempää syyllisyys-etäripitystä.

Jos kuitenkin nyt mietit jotain vanhaa “syntiäsi”, niin kuinka usein olet palannut tuohon ikävään muistoosi ikäänkuin eläen sen kaiken kurjuuden uudelleen?

Oletko saavuttanut tuon syyllisyyden tai katumuksen tunteen, jota silloin koit?

Vai kannatko tuota raskasta tunnetta (syyllisyys, katkeruus, katumus, viha…) vieläkin mukanasi?

Ketä eniten rankaiset sillä, jos sätit itseäsi edelleen?

Jos mietit, mitä olet oppinut jonkin kurjimmankin tekosi tai tekemättä jättämisesi ansiosta, niin mitä ajattelet tuon menneisyyden virheesi tai mokasi merkityksestä tulevaisuudellesi?

Voitko laskea painavan syyllisyyden repun ja katumuksen kovimmat kivet sen reppusi sisältä maahan, ja kiittää niitäkin tunteitasi?

Entä jos tarvitsit juuri ne kipeimmät kolaukset saadaksesi ne oivallukset ja sen ohjauksen, jota elämääsi isossa kuvassa kaipasit?

Entä jos et olisi voinut toimia oikein ja hyvin tuhannessa pienemmässä paikassa, jos et olisi edes kerran aikaisemmin oikein kunnolla tyrinyt ja töpeksinyt, kohdellut muita ja itseäsi kaltoin?

Entä jos väärin toimimisen (tai toimimatta jättämisen) aiheuttamalla syyllisyydellä tai häpeällä oli sittenkin jokin hyvä sanomansa?

Entä jos syyllisyys tai häpeä ovat nekin tarpeellisia tunteita?

Jos menneisyytesi olisi ollut vain pehmeillä aalloilla seilailua etkä kertaakaan olisi tehnyt virhettä, niin miten ymmärtäväisesti suhtautuisit meihin muihin tavallisiin kanssakulkijoihisi, jotka olemme tehneet valtavasti kaikenkirjavia virheitä ja toimineet ihan selkeästi väärin sekä muita että itseämme kohtaan?

Entä jos sinä teitkin väärin joskus silloin ihan vaan siksi, että sinäkin todella tuntisit, miten hyvältä tuntuu tehdä hyvää muille ja itsellesi?

Entä jos virheesi vuoksi tunsit häpeää juuri siksi, että osaisit olla armollisempi meille muillekin mokaajille meidän häpeämme keskellä?

Entä jos sinun virhe – ja sen mukanaan tuoma syyllisyys tai häpeä – olikin lahja meille muille?

Ei silloin siinä tilanteessa tai siihen aiheeseen liittyen, vaan elämänmittaisessa tarinassasi?

Entä jos ei ole myöskään yhtään mitään taivaallista tuomioistuinta eikä minkäänmoisia maallisiakaan manaajia, jotka osoittelevat sinua syyttävällä sormellaan?

Entä jos ihan oikeasti yhtään kukaan ei syytä sinua eikä kanna sinulle kaunaa?

Entä jos kaikki muut ovat jo alunperinkin antaneet sinulle anteeksi, ja he kaikki toivoisivat enää vain sitä, että annat anteeksi itsellesi? Tai entä jos ne katkerimmatkin ovat oikeasti jo täysin unohtaneet sinun satuttaneen heitä?

Entä jos tekisit palveluksen kaikille läheisillesikin sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa, jos antaisit itsellesi anteeksi tässä hetkessä?

Sallitko itsesi hellittää syyllisyyden taakastasi ja antaa anteeksi itsellesi?

Vai onko vielä jokin sanoma, jonka tuo kantamasi syyllisyys tai häpeä haluaa sinulle vielä ilmaista ennen kuin voit vapauttaa itsesi?

Ja kun sinua on joskus satutettu ja kohdeltu kaltoin, voisitko vapauttaa nyrkkisi ja irrottaa otteesi siitä vihasta, joka vetää sinua menneisyyteesi johonkin kipeään tilanteeseen tai jonkun menneisyyteesi kuuluneen ihmisen luo?

Entä jos kiittäisit tuota vihaasikin, joka piti sinut kasassa kipeimmän koettelemuksen yli, ja silti antaisit tuon vihasikin vihdoin haihtua hartioiltasi?

Laske raskaimmat taakkasi alas maankamaran kannateltavaksi, ja lepoa kaipaavilla käsilläsi halaa hellästi itseäsi ja sano itsellesi rakastavasti:

Annan anteeksi sinulle. Olet vapaa.


Mitä kaikkea hyvää elämässäsi ehtisikään vielä tänä vuonna tapahtua, jos tämän viestin lukemisen jälkeen ihan oikeastikin nyt tekisit noin? Kun syyllisyys ja häpeä eivät painaisi sinua enää alaspäin, vaan tuntisit olosi levollisen vapaaksi?

Sisäiseen rauhaan voimaannuttaen,
Coach Kati

P.S. Raskaillakin tunteilla (mm. viha, mustasukkaisuus, eron aiheuttama häpeä, suru…) on tärkeä sanomansa, jonka sisäistettyäsi sinun on helpompaa keventää taakkaasi ja nauttia elämästä enemmän. Kun kaipaat tukeani ohjatessasi itseäsi syvällisemmin rennompaan elämäniloon, tämä on sinulle.