Erityisherkkyys: Erityisherkän 24+ ominaisuutta, joita voi kehittää

Aivosi muokkautuvat läpi elämän. Aivosi eivät ole mikään staattinen annettu tekijä hyvässä eikä pahassa, vaan jatkuvasti tarpeidesi mukaan muovautuva voimavara, jota sinä voit uudelleenvirittää koko elämäsi ajan siihen suuntaan, joka palvelee sinua yhä paremmin tavoitteidesi kannalta jatkossa.

“Jos olet empaattinen ja sinulla on hyvä mielikuvitus, saatat olla erityisherkkä.” – tai voit olla olemattakin!

Joskus lehdistä voi lukea esimerkiksi sellaisen väitteen, että “Jos olet empaattinen ja sinulla on hyvä mielikuvitus, saatat olla erityisherkkä.” (Iltasanomat / Me Naiset 7.3.2022).

Jos henkilö tunnistaa olevansa empaattinen tai hänellä on hyvä mielikuvitus, niin hän saattaa ajatella jo, että herranjestas, olenko jotenkin viallinen, kun en ole “normaali” vaan jotenkin “erityinen”. Toisaalta, kukapa ei haluaisi tuntea itseään edes jollain tavalla erityiseksi, joten “olen erityisherkkä” voi olla se kantava supervoima, jolla itseään haluaa tukea tällaisia naistenlehtiartikkeleita luettuaan.

Empatia on kuitenkin taito, jota voi myös harjoitella. Ja empatia on monesti erittäin hyvä ominaisuus, kun taas liiallinen sympaattisuus voisi jopa olla enemmän “erityisherkän” ominaisuuksia. Ja myös mielikuvitustaan voi runsauttaa harjoittelemalla.

Kumpikaan eivät ole välttämättä “erityisherkän” ominaisuuksia, vaan ihan vaan normaaleja, hyviä ominaisuuksia, joita meistä kukin voi kehittää. Ja jos kokee, että oma empatia tai sympatia menevät välillä jopa haitallisen, liiallisen kiltteyden puolelle, sitäkin ominaisuuttaa voi ja kannattaa kehittää.

Tai jos oma mielikuvitus tuottaa enemmän kauhuskenaarioita kuin upeita unelmia tai suuria keksintöjä, niin tuota kauhuskenaarioajatteluaankin voi kehittää.

“Havaitsen ja aistin asioita herkemmin kuin muut, joten olen erityisherkkä, mikä selittää nämä vaikeuteni elämässä enkä siksi osaa tehdä päätöksiä paremmasta elämästä.” Niinkö?

Joskus erityisherkäksi määritellään ihminen, jolla on hyvä havainnointikyky, vaikka tuotakin kykyään voi kehittää sekä hyvässä että pahassa. Jos sinulla on ollut tarvetta pysyä varuillasi, tietysti opit hyväksi riskien skannaajaksi. Toisaalta voit myös oppia vahvistamaan itseäsi niin, että luot itsellesi ympäristön, jossa sinun ei tarvitse enää olla varuillasi eikä pelätä. Voit oppia tekemään valintoja, joilla luot itsesi uudelleen samalla, kun elinympäristösi muuttuu sinun arvojesi mukaiseksi.

Jotkut sanovat olevansa erityisherkkiä, koska he kaipaavat omaa rauhaa ja nauttivat olla itsekseen. Toki persoonan ekstro-, intro- ja ambiverttiys vaikuttavat asiaan ja niissä on geneettistäkin perimää taustalla, mutta nekään eivät ole täysin fiksattuja persoonallisuuspiirteitä. Myös esimerkiksi iän myötä ektrovertit ja introvertit voivat alkaa lähentyä toisiaan, kohti ambiversiosta. 

Ja toisaalta vilkkuvien valojen nykymaailmassa some- ja uutistulvan keskellä ihmiskeho skannaa ärsyketulvaa, josta kenen tahansa kannattaa välillä irrottaa itsensä. Jotkut eivät vaan tuota tarvettaa huomaa yhtä helposti (herkästi…!) kuin toiset. Ulkoisten ärsykkeiden rajaaminen on kuitenkin myös taito, jota voi harjoitella. Toisaalta jos ulkoiset ärsykkeet kokee liiallisina ilman syytä, niin aistiyliherkkyyksiäänkin voi kehittää ja niistä vapautua.

Joskus myös päätöksenteon vaikeutta perustellaan erityisherkkyydellä. Tietysti päätöksenteko omasta itsestä käsin on vaikeampaa, jos on omaksunut ajattelutavan, että muiden mielipiteet ovat tärkeämpiä eikä itse koe ansaitsevansa jotain, mitä haluaisi. Silloin voi olla vaikeaa tehdä päätöksiä ja toimia omien toiveidensa mukaisesti. Päätöksentekokykyäkin voi kuitenkin harjoitella ja oppia yhä vahvemmaksi omien unelmiensa toteuttajaksi. Siitä päätöksenteon harjoittelustahan on kyse myös verkkovalmennuksessani Parempi parisuhde vai erinomainen ero?

Ennen kuin siis määrittelet itseäsi ja luot identiteettiäsi “erityisherkkänä yksilönä”, harjoita hieman tarkempaa itsetutkiskelua objektiivisemmin ja analyyttisemmin. Silloin näet myös ne kaikki mahdollisuudet paremmin etkä ainakaan piiloudu oman “erityisyytesi” taakse, jos kyseessä on ihan puhtaasti vain se, että sinun on aika alkaa ratkaisemaan ongelmiasi ja vahvistaa itseäsi saavuttamaan tavoitteesi.

Onko erityisherkkyys synnynnäinen, vakiintunut ominaisuus vai opittu “taito”, jota voi kehittää?

Kun lukaisit tuon 24 kohdan listan läpi, niin mahdollisesti bongasit sieltä useitakin kohtia, joita olet tuntenut vähintään kerran elämäsi aikana ja ehkä ajoittain useamminkin. Tuo lista on kuin googlaisit ihottumasi syytä ja alkaisit pelätä, että olet jo kuolemansairas eikä mitään olisi tehtävissä.

Ja varsinkin, jos luet tätäkin artikkelia mahdollisesti hieman stressaavan viikon jälkeen tai olet muuten ylivirittyneessä tilassa, luit listaa ehkä kuin piru Raamattua ja aloit tuntemaan juuri listassa mainittuja erityisherkän piirteitä: olen huonompi kuin muut enkä pysty parempaan, kun minulla on tämä “erityisherkkyys”.

Vaikka jotkut persoonallisuuspiirteemme ovatkin osittain perittyjä “sukukalleuksia” ja omaa syvintä olemusta on vaikeaa (ja turhaa!) muuttaa, niin suurin osa meidän toimintatavoistamme (joiden kautta meidän persoonallisuutemmekin piirtyy muiden silmissä ja meidän omassa käsityksessämme) on kuitenkin opittua. Olemme ehkä oppineet ne siellä meidän lapsuudenkodissamme, kun mallitimme vanhempiamme ja sisaruksiamme sekä sukulaisia, naapureita tai tuttavia. Opimme, minkälainen ihminen on “hyvä” ja minkälaisella toiminnalla voisimme selvitä tästä elämästä ylipäätään hengissä.

Suurin osa tuon “Erityisherkän ominaisuudet”-listan 24 kohdastakin on vain asioita, joita olet oppinut ja omaksunut omiksi ajattelu- ja toimintatavoiksesi. Ne eivät ole sinun pysyviä, geneettisiä ominaisuuksia, joille et voisi tehdä mitään ja sinut olisi “tuomittu” toimimaan vastakin sellaisilla tavoilla, jotka eivät ole sinulle enää hyväksi.

Olet aikuinen etkä elä enää siinä maailmassa, johon synnyit ja jossa elämänkokemuksiasi kartutit.

Jokainen päivä on uusi startti. Uusi mahdollisuus alkaa mallittamaan ajatus- ja toimintamalleja, joilla vahvistat itseäsi ja alat suuntaamaan itseäsi päivä päivältä parempia valintoja, päätöksiä, toimintaa kohti.

Minkälaisia taipumuksia olet omaksunut elämäsi varrella?

Ehkä havainnoit lähipiiristäsi toimintatapoja ja ajatusmalleja esimerkiksi siitä, mikä ajoi sinut vertailemaan itseäsi muihin ihmisiin niin kriittisesti ja märehtimään omia epäonnistumisiasi tai maailman (=lapsen pienen “maailman”) epäoikeudenmukaisuutta. Ja opit tahtomattasi, tiedostamattasi noita ominaisuuksia, joita tuossa erityisherkän ominaisuudet -listassa löytyi pilvin pimein.

Ja oppimiesi taipumusten kautta olet kohdannut elämäsi tapahtumia ja peilannut itseäsi muihin ihmisiin tavalla, joka ei ole ollut sinulle aina vain hyväksi. Olet saattanut omaksua ajattelutavan siitä, että et mukamas olisi riittävän hyvä tai rakastettava, joten mistäpä olisit löytänyt sen sisäisen vahvuuden, jonka voimin olisit etsinyt elämääsi myös sellaisen puolison, jonka kanssa sinun on hyvä olla? Jos olet alitajuisesti oppinut ajattelemaan olevasi huonompi kuin muut, niin kyllähän sinulle varmaan sitten kelpaa sellainen puolisokin, koska parempaa et usko ansaitsevasikaan?

Tai ehkä jumitat työssä, joka ei koskaan ole tuntunut sinulle täysin oikealta, mutta “koska se on hyvän ihmisen työ” tai “siitä saa enemmän rahaa” – joiden kautta olet oppinut vertailemaan itseäsi muihin.

Ehkä puhut itsesi pois unelmistasikin, koska “ei minulla ole voimaa tehdä muutosta” tai “en ansaitse parempaa”. Ja vakuutat itseäsi tuosta kaikesta sillä, että suggeroit itseäsi avuttomuuteen “olen erityisherkkä ja elämäni nyt vaan on tällaista”.

Ensimmäinen askel muutokseen voi olla se, että et enää leimaa itseäsi johonkin absoluuttiseen erityisherkän identiteettiboksiin, vaan tarkastelet erilaisia ominaisuuksiasi vain ominaisuuksien listana, taitoina ja tapoina, joita olet kehittänyt aikaisemmin ja joita voit kehittää entisestään – parempaan suuntaan.

Onko erityisherkkyys haitta vai voimavara?

Erityisherkkyyttä on monenlaista, joten on turhaa edes keskustella siitä, onko nimenomaan “erityisherkkyys” itsessään jokin haitta vai sittenkin voimavara.

Paljon olennaisempaa on tarkastella yksittäisiä ajatus- ja toimintatapojasi. Mieti jokaisen tapasi kohdalla, onko kyseinen tapasi eli monessa elämäntilanteessa käyttämäsi ja siten vahvistunut taipumuksesi sinulle hyödyksi vai haitaksi.

Useimmiten meidän kaikkien ominaisuudet ovat sekä että. Äärimmilleen ajettuna mikä tahansa mahtavakin ominaisuus voi kääntyä meitä itseämme vastaan.

Olennaista on mielen joustavuus, ja tuota joustavuutta voi kehittää. Mallittaa ja harjoitella, hioa sellaiseen suuntaan, jossa uskot tuon ominaisuuden parhaiden puolien pääsevän esille positiivisella tavalla – ampumatta yli.

Sen sijaan että mustavalkoisesti vain kategorisoit erityisherkkyyden joko huonoksi tai hyväksi, kehitä omaa itsetuntemustasi syvällisemmäksi ja yksityiskohtaisemmaksi. Silloin tunnistat yhä helpommin ne sinulla olevat voimavarat, joiden varassa lähdet kehittämään niitä taipumuksiasi, joita sinun on hyvä joustavoittaa.

Ja jos luulet, että et voisi kehittää itseäsi, et ole vielä tutustunut neuropsykologiaan (aivojen toimintaan) ja mielen voimaan. Ehkä olet lukenut niistä ohimennen, mutta et ole tutustunut niihin käytännössä. Treenannut ja harjoitellut juuri niitä ominaisuuksiasi, joiden luulit olevan fiksatut “annetut totuudet”, joiden mukaan sinun tulisi elää koko elämäsi.

Jos uskot, että muutos parempaan elämään ei ole sinun kohdallasi mahdollinen, varaa sparrausaika ja anna minun haastaa sinua vahvalla rakkaudella ja kulkea rinnallasi, kun alat kulkemaan tätä itsesi kehittämisen polkua unelmiasi kohti.

Niitä unelmiasi, joita et vielä edes hahmota tai joita et voi vielä edes kuvitellakaan.

Ne ovat siellä. Aivan varmasti.

Ajavatko erityisherkkyys ja siihen toisinaan liittyvä liikakiltteys burnoutiin?

Kuten sanottua, erityisherkkyys eikä myöskään sen tyypillinen “liitännäinen” – liiallinen kiltteys – eivät ole annettuja ominaisuuksia eivätkä joko hyviä tai huonoja juttuja. Molemmat voivat olla aivan briljantteja voimavarojasi, joiden pohjalta saat luotua unelmaelämäsi, tai ne voivat toisinaan näyttäytyä myös rasitteina, joista haluaisit päästä eroon.

Ehkä olet huomannut, että olet joskus liian kiltti. Et ehkä aina luota itseesi muiden rinnalla tasaveroisena ihmisenä, jolla on oikeus sanoa myös Ei. Selittelemättä ja pyytämättä itseään anteeksi turhanpäiten. Joskus lehdissäkin tätä liiallista kiltteyttä ja sen aiheuttamaa burnoutia selitellään liian helposti vain erityisherkkyydellä. Erityisherkkyys-leima voi tuntua armolliselta tavalta antaa itselleen anteeksi ne valinnat, joita teki vaikkapa siellä työpaikalla, kun otti vastaan töitä töiden perään ja uuvutti itsensä jatkuvalla puurtamisella.

Usein tuo mentaliteetti voi ajaa loppuunpalamiseen myös kotitöiden parissa varsinkin, jos puoliso on havainnut pääsevänsä helpommalla, kun ei ota sinun kotityö-avunpyyntöjäsi niin vakavasti eikä ainakaan niin nopeasti kuin toivoisit. Armollisuutta itseään kohtaan voi osoittaa muutenkin kuin selittämällä tilanteita paremmaksi “erityisherkkyydellä”. Itsemyötätuntoa voi harjoitella.

Nämä kaikki ovat kuitenkin vain omaksuttuja toimintatapoja, jotka pohjautuvat aina muokattavissa olevaan ajatusmaailmaan. Ethän siis jätä itseäsi muuttumattomuuden vangiksi pelkän “erityisherkkä”-leiman voimin, vaan alat etsiä keinoja kehittää ajatus- ja toimintarepertuaariasi itsesi voimaannuttamiseksi.

Ehkä oletkin jo alkanut kaivata muutosta elämääsi, mutta vielä pelkäät muutosta. Sekin on täysin luonnollista ja muutospelkoaankin voi oppia säätelemään harjoittelemalla. Muutospelko on meihin kaikkiin ihmisiin liittyvä luontainen taipumus: vanhassa tutussa – huonossakin – pysyminen tuntuu turvallisemmalta kuin jokin uusi, jota emme ole vielä kohdanneet. Itsensä kehittämisen avulla voi kuitenkin alkaa huomata, että muutosta ei tarvitse pelätä. Joskus järkähtämätön muuttumattomuus on pidemmän päälle paljon pelottavampaa…

Muutospelko aiheuttaa fyysisiä reaktioita, joita ei tarvitse pelätä.

Ehkä muutospelko saa sinut tuntemaan itsesi jännittyneeksi tai ahdistuneeksi, ja huomaat saavasi fyysisiäkin stressireaktioita. Niitäkin saatat selittää itsellesi sillä, että “olen tämmöinen erityisherkkä ja minulle tulee näitä oireitakin heti, kun stressaan”.

Fyysiset stressireaktiotkaan eivät ole mitään erityisherkän ihmisen ominaisuuksia. Ne ovat meillä jokaikisellä ihmisellä ja eläimellä olevia täysin luonnollisia, biologisia vastinpareja niille sisäisille tuntemuksillemme, joita ajatuksillamme ruokimme. Kun ajattelet kauhuskenaarioita, on fysiologinen fakta, että kehosi valmistelee sinua taistelemaan tuota kammotusta vastaan tai pakenemaan pikapikaa paikalta. Sinun kehosi haluaa suojella sinua pahalta – myös kuvitteelliselta, itse päässäsi kehittämältä ikävältä.

Jos siis pelkäät muutosta, sinun ei ainakaan tarvitse pelätä niitä fyysisiä reaktioita, joita koet tuota muutosta ajatellessasi. Fyysisten reaktioiden tarkoitus on auttaa sinua kohtaamaan se muutos, jota oikeasti koet tai mielessäsi kuvittelet kokevasi, kun märehdit sekä tapahtuneita että vielä tapahtumattomia ongelmia koko kehosi voimalla.

Kehollinen itsetuntemus ja fyysinen rauhoittuminen auttavat myös mieltäsi tasapainottumaan. Aivan samalla tavalla kuin mielesi rauhoittaminen ja henkinen itsetuntemus saavat kehosi reaktiot tasapainoon.

Keho ja mieli ovat yhtä, ikäänkuin “kehomieli”.

Miten sinä lähdet vahvistamaan itseäsi parempaa muutosta kohti?

Liiallinen kiltteys ja erityisherkkyys voivat siis olla geneettisten “annettujen tekijöiden” sijaan pikemminkin opittuja ominaisuuksia, joita olet elämän kokemustesi tuomissa tilanteissa mahdollisesti tarvinnut jostain syystä.

Tuo syy ei välttämättä ole ollut itsesi ulkoinen syy. Liialliseen kiltteyteen voi ajaa myös omat ajatukset siitä, minkälainen ihmisen, “hyvän naisen” tai “kunnon miehen” tulee mielestäsi olla. Ja näiden odotusten täyttäminen väkisin voi tuoda sitä stressiä, jota koet, kun et pärjää niin kuin muut tai niin kuin sinun sisäiset standardisi käskevät sinun pitävän olla.

Meillä kaikilla on paljon odotuksia elämältä, maailmalta, muilta ihmisiltä ja meiltä itseltämme. Ja aina nuo meidät odotukset, oletukset tai uskomukset eivät ole kovin objektiivisia tai hyvää tekeviä. Saatamme omalla uskomusmaailmallamme ajaa itseämme toimimaan tavalla, joka ehkä ensialkuun tuo meille hyviäkin asioita elämään, mutta jossain elämänvaiheessa ne voivat saattaa meitä useammin ongelmia kuin hyviä asioita kohti.