Onnea tulevalle uudelle äidille! Olet uuden elämän kynnyksellä, ja todennäköisesti mielessäsi pyörii valtava määrä kysymyksiä, tunteita ja odotuksia – suurin osa niistä kohdistuu itseesi. Pärjäänkö minä? Entä jos en olekaan riittävän hyvä äiti? Ensimmäistä kertaa äidiksi tuleminen on mullistavaa. Juonipaljastus heti alkuun: et tule koskaan olemaan täydellinen äiti. Ja juuri siksi tulet olemaan tarpeeksi hyvä, et huono äiti.
Vai oletko jo äitiydessä kokenut konkari ja märehdit huono äiti -fiiliksissä? I feel you!
Olitpa ollut äiti jo pidempään tai tulet äidiksi ensimmäistä kertaa lähiaikoina, niin 99,99%-todennäköisyydellä sinäkin saat tulla tuntemaan olevasi kuitenkin myös ajoittain huono äiti, todennäköisesti monen monta kertaa ennen kuin olet saanut lapsesi kasvatettua täysi-ikäiseksi asti ja mahdollisesti vielä senkin jälkeen, ellet lasta kasvattaessasi kasva myös itse äitinä.
Tällä äidiksi kasvamisella en tarkoita kehittymistä kohti jotain täydellistä äitiä, joka hoitaa kaiken vimpan päälle ja siksi ei joutuisi tuntemaan olevansa huono äiti aina välillä.
Olennaisempaa kuin olla täydellinen äiti on se, että siedät itsessäsi olevan epätäydellisyyden.
Äidiksi kasvaminen ei ole pelkästään sitä, miten huolehdit rakkaasta lapsestasi parhaalla mahdollisella tavalla, vaan miten huolehdit itsestäsi. Sisäisestä lapsestasi, joka pelkää uuden edessä tai ahdistuu stressaavassa muutostilanteessa.
Koliikkikivusta ei kärsi vain vauva, vaan myös univelkaiset äiti ja isä.
Kurahaalarikiukkuakaan ei koe vain se käsittämättömän energinen uhmaikäinen (wau sitä elämänvoimaa!), vaan yhtälailla äidin tai isän voi välillä tehdä mieli heittäytyä eteisen lattialle rähmälleen ja saada itkupotkuraivarit, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle marraskuisena maanantaina.
Sellaista myös se ihana äitiys voi olla, vaikka pääsääntöisesti onkin positiivisen rakkaudentäyteistä seikkailua pikkupalleroidesi ja ihanan miehesi kanssa. Ja vaikka pikkuisesi kasvavat teineiksi, todennäköisesti saat vähintään lapsesi suusta kuulla olevasi maailman tyhmin äiti, mutta siihen mennessä olet todennäköisesti jo karaistunut ja voit jo rakkaudella hymyillä kullannupullesi takaisin hänen etsiessään itseään vuorostaan. 😉
Jos lapsena sinut istutettiin arestipenkkiin häpeämään moista tunteenpurkaustasi, olet todennäköisesti oppinut tähän ikään mennessä jo melko taitavaksi ”negatiivisten” tunteiden (kaikki tunteet ovat positiivisia viestejä!) peittelijäksi ja harmaan kiven läpi puurtajaksi. Ja mitä tiukemmin yrität pitää ihan luonnollisesti vaihtelevat tunteet ruodussa pinnan alla, sitä varmemmin ne sitten ryöpsähtävät entistä suuremmalla tornadon voimalla juuri niissä hetkissä, joissa sinulta kysyttiin niitä ”hyvän äidin” lehmänhermoja.
Olet varmasti nähnyt prismoissa kärryjensä ja kakaroidensa kanssa tempoilevia äitejä ja isiä, eikö? Ensi kerralla lähetä heille mielessäsi paljon lähimmäisenrakkautta, he tarvitsevat sitä eivätkä paheksuvia ”pidä kersasi kurissa!”-mulkoiluja. Hekin ovat satavarmasti hyviä äitejä ja isiä, vaikka todennäköisesti niissä hetkissä stressimoodi nostattaa myös niitä huono äiti -fiiliksiä.
Mutta niitäkin tunteitaan oppii johtamaan, kun harjoittelee. Ja äitiys varmasti tulee tarjoilemaan sinullekin vielä monia hyödyllisiä harjoitteluhetkiä – trust me 😉
Jos kestät edes ajatuksen tasolla sen, että kyllä, sinäkin tulet joskus tuntemaan olevasi ”huono äiti”, sitä varmemmin sinusta tulee erittäin hyvä äiti lapsellesi.
Ja mitä vähemmän tähtäät täydellisyyteen äitiydessäsi, sitä varmemmin olet lempeä puoliso myös lapsen isälle. Jos et siedä epätäydellisyyttä omassa äitiydessäsi, vahdit myös lapsenkasvatus-tiimikaverisi eli miehesi lapsenhoitoa.
Siinä kohdassa sinusta ei kuoriudu päällepäsmärin roolissasi pelkästään kamala vaimo miehellesi, vaan myös paljon todennäköisemmin oikeasti huono äiti lapsellesi. Koska lapsesi tarvitsee turvan molemmista vanhemmista ja hänen on tärkeää nähdä vanhempiensa lämpimät välit – ei keskinäistä kilpailuasetelmaa tai vaikkapa klassisella seksillä kiristämisellä ”kasvattamista” (lue mm. selibaatista parisuhteessa).
Jos täydellisyyttä tavoittelevana äitinä moitit miestäsi tai korjaat hänen jälkiään, kun hän ei tehnyt jotain hommaa sinun ja mammakavereidesi tai Vauva.fi-yleisögallupien asettamien standardien tasoisesti kotitöissä tai lapsenhoidossa, luot pelon ilmapiiriä kotiinne.
Lapsesi aistii sen kaiken.
Vauva ja pieni lapsi varsinkin on kuin sieni, joka imee kaikki vaikutteet. Hän tarvitsee ulkoista inputia oppiakseen ymmärtämään sitä ympäristöä, jossa hänen tulee jatkossa selviytyä. Hän siis oppii ”talon tavoille” niissäkin hetkissä, kun luulit, että suloinen pikkupiltti oli autuaan tietämätön sinun ja miehesi välisistä skismoista.
Jo ennen kuin lapsi osaa puhua ja vaikka luulet, että se kärryissään nököttävä suloinen pikkupallero ei ymmärtäisi maailmasta vielä yhtään mitään, hänen hermostonsa kuitenkin skannaa teidän molempien hermoston virettä ja kodissa asuvien keskinäisiä jännitteitä erittäin tehokkaasti. Meillä jokaisella hermosto tekee sen automaattisesti puolestamme, jotta pysymme ylipäätään hengissä. Siksi puolisosikin kotiin saapuessaan kyllä aistii, millä tuulella olet, jos esimerkiksi sätit itseäsi päivän aikana kokemistasi vastoinkäymisistä, vaikka sanoisit ”ei mulla mikään ole, kaikki on hyvin”.
Vaikka lapsi ei ymmärtäisi vielä suomen kieltä, hänen kehonsa ymmärtää tunnekieltä. Se on se kieli, jolla hän puhuu sinulle heti ensirääkäisystään asti. Tunteiden voimalla me ihmiset elämässämme ohjaudumme 95-prosenttisesti, vaikka sitten tietoinen mieli järkeilee fiksut selitykset toiminnallemme: ”oho, söin taas liikaa suklaata, vaikka ei pitänyt, mutta olin niin väsynyt ja ansaitsin palkinnon”.
Näihin liittyen lue tiedostamattomasta mielestä, alitajunnasta ja tietoisesta mielestä sekä hermoston hyvinvointiin vaikuttavista psykofyysisistä tekijöistä. Ne vaikuttavat vahvasti myös mahdollisiin ”huono äiti”-fiiliksiin ja itseluottamukseesi äitinä.
Miksi ”huono äiti”-ajatus stressaa niin monia äitejä erityisesti ensimmäisen lapsen kohdalla?
Sukelletaan hetki näihin pelkoihin, joita melkein jokainen tuleva äiti kokee jo ennakkoon ennen lapsen syntymääkin, ja miksi niistä on niin vaikeaa irtautua lapsen kasvaessakin.
Perfektionismi luo äitiyden paineet, joista osa on iskostunut alitajuntaamme sosiaalisen normin tavoin. Ennen kuin vauva on edes syntynyt, odotukset tulevasta äitiydestä voivat stressata sinua jo valmiiksi.
Kilpavarusteluun yllyttävä sosiaalinen media, vauvaeuforiaa hehkuttavat äitiblogit, täydellisen lapsiperheen kodin upeat sisustuskuvat, neuvolan hyvää tarkoittavat checklistat, päiväkodin ”taas unohtui kurahaalarit”-muistilaput, koulun Wilma-viestit sekä netin kirjavat keskustelupalstat Vauva.fi-tyyliin vahvistavat jokainen osaltaan mielikuvaa siitä, millainen on hyvä äiti.
Ja jos et toimi joka kohdassa kaikkien vinkkien tasoisesti, olet siis huono äiti, niinkö?
Tervetuloa joukkoon mukaan! 🙂
”Hyvä/Huono äiti”-vaatimuslistat ovat järjettömät nykyään.
Joudut itsesi ja puolisosi kanssa hioa teidän kultaista keskitietä lukuisten kysymysten ja epävarmuuksien viidakossa:
- Millainen on täydellinen synnytys? Pitääkö pärjätä ilman epiduraalia tai ilokaasua? Entä jos et uskalla synnyttää ja pyydät suunniteltua sektiota tai entä jos keisarinleikkaukseen päädytään sinun ”epäonnistuessa” synnyttämään luomusti – oletko silloin huono äiti jo heti ensihetkistä asti.
- Imetätkö vai et, ja jos imetät, niin imetäthän varmasti tarpeeksi kauan, mutta et kuitenkaan liian pitkään? Ja jos kuitenkin annat korviketta, niin minkäslaista?
- Missä vaiheessa aloitat soseet, sormiruoan ja kiinteät sapuskat, ja kai sentään kaiken teet itse luomusti?
- Et kai vaan kertakäyttövaippoja käytä ja jos käytät kestovaippoja, niin kai sentään ompelet ne itse?
- Ovatko lastenvaunut ja juoksukärryt täydelliset, vaikka ne maksaisivat maltaita? Tai oikeastaanhan olisi luomusti parempaa kantaa vauvaa kantoliinassa kaikkialle, joten et kai ainakaan sitteriä harkitse?
- Ei kai vaan pyykkikasat kumuloidu pitkin poikin kämppää ja koti on muutenkin tip top?
- Ja missään nimessähän ei tietenkään lapsella saa olla sottainen paita ja tahraiset lökäpöksyt? Ja jos varvas pilkottaa lapsen rikkinäisestä sukasta, niin olet jo aivan surkea äiti…
- Päiväkotiin ei mennä ennen kuin lapsi on tarpeeksi vanha, tietenkään! Mutta kun tuo sopiva päiväkodin aloitusikä on harvinaisen venyvä haitari ja tilanteet voivat vaihdella esikoisen ja kuopuksen välillä, niin mitä enemmän lapsilehtiä ja -kirjallisuutta luet tai siellä Vauva.fi-sivustolla kyselet muiden mielipiteitä tästäkin asiasta, sitä huonompi äiti olet. Oikein et tee koskaan, vaikka tekisit enemmistön mielipiteen tai yksittäisen lastenkasvatusalan ammattilaisen neuvojen mukaan.
- Ja et kai vaan antanut lapsen maistaa jäätelöä, pizzaa, hampurilaista, karkkia tai yhtään mitään muutakaan epäterveellistä ennen kuin hän on x vuotta vanha? Hyvä äiti ei tee niin, joten jos moiseen roskaruokaan sorruit, voit suosiolla lyödä jo huono äiti -leiman otsaasi ihan itse – joku sen tekee muuten kuitenkin puolestasi.
- Ja kai olet jo ilmoittautunut ainakin muskariin, vauvakerhoon, mammakerhoon ja vauvauintiin, koska tiedäthän miten tärkeää sellaiset ovat?
- Lapsen harrastukset pitää aloittaa ajoissa, jotta hänestä kasvaa huippu-urheilija tai -pianisti, mutta ei tietenkään liian montaa harrastusta per päivä, jotta lapsi ei uuvu. Sinähän tietysti jaksaisit roudata lasta päivät pääksytysten joka treeneihin, koska jos sellainen rumba sinua stressaisi, olisit huono äiti.
- Kännykkää tai tablettia ei tietenkään anneta ennen kouluikää ja ruutuaika pidetään max puolessa tunnissa per päivä.
- Jokainen koululäksy tarkistetaan ja kokeisiin luetaan yhdessä ja sanakokeisiin kyselet pistokokein, koska muuten ei lapsen ura urkene aikuisenakaan.
- Valmisruokia ei käytetä ja päivällisen on oltava aina uusimpien ravintosuositusten mukaista ja vaihtelevaa eikä mitään samaa jauhelihaa ja pastaa joka päivä. Vain huono äiti ei jaksa tehdä kaikkia ruokia ja leipoa leipiä itse.
- Nukkumaan mennään tietysti aina ajoissa ja eikä iltavillit saa sotkea täydellisiä iltarutiineja.
- Ja jos lapsesi edes salaa katsoo K-16 leffan ennen tuota ikää, olet huono äiti ilman muuta.
Ja ja ja.
Lista pitenee mitä vanhemmaksi lapsesi kasvaa. Lopulta olet huomannut käyneesi läpi niin monta kohtaa, joissa olet voinut todeta itsellesi olevasi huono äiti tai ihan riittävän hyvä, tuikitavallinen äiti.
Jos yhdessäkin kohdassa kosahtaa, olet huono äiti vähintään jonkun mamman tai papan standardeilla.
Perfektionismi äitiydessä syntyy ulkopuolisista paineista ja omista epävarmuuksistamme. Se ei kuitenkaan hyödytä lastasi – eikä sinua ja miestäsi, lapsen isää.
On aivan normaalia, että osa asioista menee pieleen ihan väkisinkin. Ja jos väenväkisin yrität taistella tätä maailmanhistorian yleisintä toistumista vastaan, olet pian todella uupunut äiti.
Aivan varmasti tulee olemaan aikoja, jolloin olet väsynyt, turhautunut tai kyvytön antamaan lapsellesi sitä täydellistä hoitoa ja huomiota, jonka kuvittelet olevan välttämätöntä. Mutta tiedätkö mitä? Se ei haittaa! Lapsesi ei tarvitse virheetöntä äitiä – hän tarvitsee turvallisen ja inhimillisen vanhemman. Ja inhimillisellä vanhemmalla on kaikki inhimilliset piirteet.
Jos lapsesi ei näkisi sinua koskaan väsyneenä itkemässä, niin mistä hän uskaltaisi joskus itkeä? Itku puhdistaa.
Jos lapsesi ei koskaan näkisi sinua vihaisena, niin miten lapsesi uskaltaisi tuntea vihaa? Jos pelkää vihan tunnetta, viha kasvaa.
Vaikeita tunteita ja epävarmuutta vastaan väkisin taistelu on kuin taistelisit maailmankaikkeuden energiavirtoja vastaan ja yrität kannatella koko maailmaa harteillasi. Sellainen ei ole hyvä äiti, vaan todennäköisemmin enemmän ”huono äiti” kuin sinä, joka välillä annat periksi jopa itsellesi. Tunteillesi.
Kaikki tunteet ovat sallittuja ja positiivisia viestintuojia. Viha antaa voimaa mennä eteenpäin, suru helpottaa päästämään irti.
"Olin pitkään kyllä tiedostanut sen, että oma sisäinen puhe vaikuttaa oloon ja luo sen maailman, jossa elän. Sitä sisäistä puhetta en vain ole osannut ja saanut muutettua aiemmin. On ollut näiden ekojen viikkojen aikana ihanaa huomata miten se voi oikeasti muuttua näinkin nopeasti ja miten kaikki asiat tuntuvat erilaisilta, kun pohjatunteina ovat turvallisuus, rentous ja positiivisuus. Erilaisista stressi- ja ahdistuneisuusoireista pitkään kärsineenä olen tästä muutoksesta todella kiitollinen ja samalla ihmeissäni. Oman oloni kohennuttua olen alkanut kiinnittämään huomiota myös siihen miten juttelen läheisilleni. Etenkin lasten kanssa haluan omalta osaltani luoda heille sitä sisäistä ääntä, joka uskoo, kannustaa ja näkee mahdollisuuksia. Olen niin iloinen ja kiitollinen, että löysin sinut ja aloitin tämän projektin!"🥰
Huoli vapauden ja parisuhteen menettämisestä
Moni tuleva äiti kantaa huolta myös siitä, mitä oma elämä tulee olemaan lapsen myötä. Miten käy unelmien, uran tai vapaa-ajan? Entä parisuhde – mitä jos intohimo katoaa vauva-arkeen?
Nämä kysymykset ovat tärkeitä, ja niistä on täysin normaalia olla huolissaan. Lehdistä luemme ja kavereilta kuulemma ikäviä tarinoita, mutta muistathan, että naapurikylän pirkon ja pekan tarina ei ole sinun elämäntarinasi.
Sinun elämäsi ei lakkaa olemasta sinun vain siksi, että sinusta tulee äiti. Itse asiassa lapsesi oppii juuri sinulta, miten oman elämän eri osa-alueita pidetään tasapainossa ja miten tulee toimia, jos ei pysty jonglööraamaan jokaisella elämänalueella sillä samalla sekunnilla.
Kun lapsesi näkee ihan tavallisessa arjessa, että huolehdit parisuhteestanne, ystävyyssuhteistasi ja intohimostasi elämää kohtaan sekä omasta jaksamisestasi, hän saa upean esimerkin hyvinvoivasta vanhemmuudesta. Mutta tämä ei tarkoita, että sinun tulee jaksaa tehdä kaikkea kuten ennen, koska elämääsi on tullut uusi tärkeä osa-alue: äitiys. Sen kuuluukin viedä aikaasi ja energiaasi, joten jostain on tärkeää myös karsia.
Ei, se ei tarkoita sitä, että sinun pitää luopua uraunelmistasi tai muistakaan elämänenergiaasi lisäävistä asioista. Edelleen voitte vaikkapa matkustaa lasten kanssa tai pariskuntana, ja muutenkin elää erittäin antoisaa elämää, vaikka teillä on jälkikasvua. Mutta jotta lapsille jää myös aikaa, ajankäytössäkin on tehtävä fiksauksia. Kun uutta elämää syntyy perheeseenne, tehkää sille tilaa karsimalla vähäpätöisempiä asioita alta pois.
Liian moni karsii parisuhteeseen liittyvistä asioista olettaen, että ikäänkuin parisuhteen kuuluisikin olla huonolla tolalla pikkulapsiaikana tai ylipäätään lapsiperheessä.
Se on tavallista, mutta ei todellakaan tarpeellista tai väistämätön seuraus lapsen syntymästä. Se, että kaverillanne parisuhde kariutui pikkulapsivuosina, ei ennusta teidän parisuhteenne tulevaisuutta.
Eikä se, että kaverisi parisuhteessa ei ole enää tyydyttävää seksiä tai yhtään seksiä ylipäätään, ei tarkoita, etteikö teillä voisi seksielämä kukoistaa vuosi vuodelta runsaampana. Vaikka liuta lapsia nukkuisi viereisessä huoneessa.
Lapsen syntyminen ei lopeta seksiä parisuhteessa, mutta muu elämän epätasapaino ja stressi mm. täydelliseen vanhemmuuteen pyrkimisestä tappaa kyllä seksihalut sekä äideiltä että isiltä erittäin suurella todennäköisyydellä. Esimerkiksi yhdyntäkivut eivät läheskään aina johdu mistään kehollisesta vammasta, joka yhtäkkiä olisi naiselle ilmaantunut synnytyksen seurauksena, vaan useimmiten on kyse stressistä.
Stressihän on tyypillinen syy myös sille, että nainen ei ylipäätään tule raskaaksi. Se on täysin luonnollista: jos kehomme kertoo ympäristön olevan turvaton, ei sellaiseen elämäntilanteeseen parane jälkikasvua synnyttää. Biologia huolehtii meistä ja syntymättömästä lapsestakin, vaikka emme niin toivoisi.
Parisuhteenne voi voida entistä paremmin, kun aikaisemman hyvän yhteytenne lisäksi teillä on yhteinen unelma hyvästä vanhemmuudesta ja haluatte molemmat tukea toisianne olemaan hyvä äiti ja isä rakkaalle lapsellenne.
Parisuhteessa muutos vauvan syntymisen myötä voi tuntua aluksi hämmentävältä, mutta se on mahdollisuus rakentaa myös uutta hyvää välillenne. Rakastava kommunikointi, pienet huomionosoitukset ja yhteinen aika, vaikkakin vähäinenkin, ylläpitävät läheisyyttä myös hektisessä arjessa.
Intohimokaan ei katoa, kunhan molemmat muistatte, että olette enemmän kuin äiti ja isä yhteiselle lapsellenne – olette myös elämänkumppaneita ja rakastavaisia. Jos uuvut vanhemmuuden paineiden ja ”täydellinen äiti”-vaatimustesi alla, stressi näkyy erittäin todennäköisesti mm. seksihaluttomuutena, mikä ei ainakaan lisää kummankaan teidän jaksamista ja psykofyysistä hyvinvointia lapsiperhearjessa.
Eron pohdinta pikkulapsiaikana tekee sinusta ainakin huonon äidin?
Jos parisuhde ei ollut kunnossa ennen lapsen syntymää, se harvemmin paranee pikkulapsiaikanakaan. Ja vaikka parisuhde oli aiemmin hyvä, kun molemmilla oli vapaus mennä ilman lapsiperheen lisämomentteja, niin ongelmia saattaa kertyä ajan myötä. Aina ongelmia ei saada ratkaistua, vaikka päällään seisoisi ja kaikkien parisuhdeterapeuttien vinkit toteuttaisi täydellisesti.
Joskus yhteys katkeaa, tai sitä ei ehkä koskaan oikein ollutkaan. Kun kasvat äitinä, saatat kasvaa myös eri suuntaan miehesi kanssa. Kasvatte erilleen.
Sallitko sellaisessa tilanteessa harkita erota? Onko avioliitto lusittava loppuun saakka tai edes siihen asti, että lapset muuttavat pois kotoa?
Erittäin yleinen eron ”este” on nimenomaan se uskomus, että lasten vuoksi on pysyttävä parisuhteessa. Mihin sellainen johtaa lastenkaan hyvinvoinnin kannalta?
Jos ero pohdituttaa sinua, lataa ilmainen ekirja ja tule mukaan verkkovalmennukseen tai varaa keskusteluaika kanssani.
Keskeneräisyys kuuluu äitiyteen, vaikka sinulla olisi useita lapsia ja he olisivat jo vanhoja
Yksi suurimmista äitiyden opeista on hyväksyä keskeneräisyys – sekä omassa itsessäsi että ympärilläsi. Lapsesi ei tarvitse täydellistä kotia tai täydellistä vanhempaa. Hän tarvitsee sinun läsnäoloasi, virheitäsikin, erilaisia tunteitasi ja rakkauttasi, sellaisena kuin ne ovat.
Saatat joskus tuntea vihaa, surua, katumustakin. Välillä voit inhota olla äiti ja haluaisit vaan juosta kaikkea pakoon. Sekin on täysin normaalia.
Vaikeat tunteet eivät tee sinusta huonoa äitiä – ne tekevät sinusta ihmisen. On tärkeää sallia kipeätkin hetket itselle, jakaa niitä miehesi kanssa ja hakea tukea äitiyteen ja isyyteen. Keskeneräisyys on äidiksi kasvun alku, ja äitiys opettaa epätäydellisyyden sietämistä välillä rankallakin tavalla. Siksi se on parhaita itsemyötätunnon ja armollisuuden kouluja, joista myös jokainen ”huono äiti” kyllä selviää.
Ja valitettavasti huono äiti -epävarmuus ei poistu todennäköisesti sinultakaan vielä siinäkään kohdassa, kun tulet äidiksi toista kertaa. Tai saat kolmannen, neljännen lapsen. Kun olet handlannut hommat esikoisesi kanssa, huomaatkin, että kuopus onkin aivan toista maata ja saat harjoitella olemaan hänelle hieman toisenlainen äiti kuin esikoisellesi. Ja kun kuitenkin haluat olla tasapuolinen äiti molemmille ja he vetävät sinua välillä eri suuntiin, saatat tuntea olevasi riittämätön heille kummallekin.
Itselläni on kolme poikaa. Vaikka heistä jokaisella on samat geenit ja pienten ikäerojensa vuoksi (=emme vanhempina olleet itse ehtineet muuttua tyystin vielä niin lyhyessä ajassa) he ovat saaneet keskenään suht samankaltaisen kasvatuksen, silti jokaisen pojan luonne ja tarpeet ovat olleet hyvin erilaiset jo syntymästä saakka. Se edellyttää myös äidiltä ja isältä joustamista eri suuntiin, ja kuitenkin joku linjakkuus on oltava suhteessa erilaisiin lapsiin.
Sanomattakin on selvää, että jokainen lapsi on yhtä rakas ja ihana omana uniikkina itsenään.
Kun avioeromme myötä kuvioihin on tullut mukaan myös uusia puolisoja ja heidän aiempien ydinperheiden lastenkasvatustapoja, kodinhoitotyylejä ja maailmankatsomuksia sekä heidän ex-kumppaneiden erityyppisiä odotuksia tai aikatauluja, palettia saa välillä sovitella ja tuntea olonsa riittämättömäksi. Kaikkia ei voi miellyttää ja kuitenkin sopu löytyy aina.
Kun tarpeet ovat kullakin osapuolella – lapsilla ja aikuisilla – jokaisessa kodissa erilaiset, ristitulessa uhriutuminen tai hyökkäys voisivat olla todennäköisiäkin skenaarioita. Itsemyötätuntoa saa siis harjoitella useammankin lapsen kodissa ja varsinkin, jos lapsilla on useita erilaisia arvomaailmoja edustavia koteja.
Minun ja nykyisen mieheni 5 pojalla on yhteensä 4 erilaista omaa kotia. Kun 3/5 pojistamme on jo aikuisia ja 4/5 asuu vielä kotonamme, paletti elää myös jokaisen pojan tyttöystävien ja heidän perheiden myötä. Tapoja kasvattaa lapsia (aikuisinakin) on ymmärrettävästi monia 🙂
Mitä lungimmin otat erilaiset toiveet, tarpeet ja paikoin kovatkin vaatimukset vastaan etkä ainakaan ryhdy vastahyökkäykseen, sitä kevyemmin hommat kyllä lutviutuvat ja lopulta kaikki kääntyy parhain päin mahdollisesti isojenkin myrskyjen jälkeen.
Sinäkään et ole huono äiti, vaikka joku sinulle sellaista viittaa yrittäisi sovitella elämäntilanteiden ja perhemuodon muuttuessa.
Älä jää yksinäiseksi äidiksi
Jos tunnet, että olet ”huono äiti”, pysähdy hetkeksi ja mieti: kuka sinulle on niin sanonut tai mistä olet niin itse päätellyt? Mihin vertaat itseäsi: ihanne-äitiin, naapurin äitiin tai omaan äitiisi ja isoäitiisi?
Useimmiten tuo riittämättömyyden tunteesta kielivä ääni tulee sisältäsi, ja se perustuu epärealistisiin odotuksiin. Kukaan ei ole syntyessään eikä vielä lapsensakaan syntymän hetkellä täydellisen valmis äidiksi tai isäksi. Vanhemmuutta sen oppii vain tekemällä eli elämällä ihan tavallista äitiyttä todeksi siinä samalla, kun lapsesi kasvaa vuosi vuodelta vanhemmaksi.
On myös tärkeää muistaa, että äitinä et ole yksin, vaikka olisit yksinhuoltajaäiti. Verkostoituminen muiden äitien kanssa, keskustelu läheisten kanssa ja voimaannuttava tuki auttavat purkamaan turhia äitiyden paineita. Joskus äitien vertaistuki on vain kilpavarustelua, jolloin kannattaa etsiä hyväksyvämpi äitikaveri, jonka kanssa saat olla ihan tavallinen eli myös se kovasti pelkäämäsi ”huono äiti”. Tiukoissa hetkissä kannattaa muistuttaa itselleen myös se fakta, että kaikki äidit kamppailevat samojen kysymysten kanssa ja jokaisen tulee löytää äitirauha sisältään.
Se äiti, joka ei osaa käsitellä äitiyden pelkoa itsessään ja esittää kaikkitietävää ja -osaavaa besserwisser-sankariäitiä, on paljon todennäköisemmin se puolisolleen ikävä vaimo ja lapsiltaankin täydellisyyttä vaativa ”huono äiti” kuin se äiti, joka myöntää epävarmuutensa ja sen, ettei tiedä eikä osaa kaikkea ja hyväksyy keskeneräisyytensä – läpi elämän. Äitiys on elämänmittainen matka, joka ehkä jonain päivänä jatkuu isoäitiytenä ja silloin saa harjoitella olemaan mummina – jälleen uusi juttu ensimmäistä kertaa.
Lapsesi tärkein oppitunti
Lopuksi: tiedätkö, mikä on suurin lahja, jonka voit antaa lapsellesi? Se ei ole täydellisyys, vaan rakkaus, joka näyttää, että virheet ja epävarmuus ovat osa ihan jokaikisen ihmisen elämää eli myös äidin elämää. Kun lapsesi kasvaa, hän tulee oppimaan sinulta rohkeutta olla epätäydellinen ja silti riittävä. Ja kun hän joskus puhumaan opittuaan sanoo sinulle: ”Äiti, sinä olet paras” tai askartelee sinulle ”maailman paras äiti”-äitienpäiväkortin, muista, että hänen näkökulmastaan sinä todellakin olet juuri täydellinen, juuri sellaisena kuin olet.
Sinä et ole huono äiti. Sinä olet äiti, joka tekee parhaansa. Ja se riittää. Sinusta tulee varmasti aivan ihana äiti lapsellesi. Lämpimät onnittelut tulevasta äitiydestäsi – tästä uusi mielenkiintoinen matka myös itsesi kanssa alkaa!
Kun haluat tukea raskausaikaan, äitiyteen tai parisuhteeseen liittyen, varaa keskusteluaika helposti nyt tästä.
Lempeämpään äitiyteen rakkaudella voimaannuttaen,
Coach Kati
Seksitön parisuhde ja tahdonvastainen selibaatti avioliitossa
Eikö seksitön avioliitto toimi? Tahdonvastainen selibaatti ahdistaa, seksitön parisuhde stressaa. Voiko seksitön suhde onnistua?
Huono omatunto ja itsesi anteeksi pyytely kuluttaa energiaasi
Kun huono omatunto kolkuttaa tarpeettoman voimakkaasti, kritisoit itseäsi jopa mitättömistä asioista aina suuriin elämänkysymyksiin asti.
Häpeä ja syyllisyys omasta käytöksestä huonossa parisuhteessa
Häpeä ja syyllisyyden tunteminen on este parisuhteen parantamiselle ja avioeropäätöksen tekemiselle. Miten vapautua häpeästä?
Liika miellyttämisen tarve parisuhteessa, anopin / ystävien kanssa
Liika miellyttämisen tarve parisuhteessa. Mistä johtuu pakko miellyttää puolisoa, anoppia,…? Miten itsetunto, lapsuus tai trauma vaikuttaa?
”Eroperhe”, ”Erolapsi”, ”Uusperheen äiti” ja muut turhat turvasanat
Leimaamalla itsensä tai muut sanoilla ”eroperhe” ja ”erolapsi” saattaa yrittää turvata tai paimentaa itseään ja muita pysymään ruodussa.
”Onko minussa vika, kun en halua seksiä?” (5 seksihaluttomuus-casea)
Puoliso vonkaa seksiä, mutta sinun ei tee mieli. Saatat miettiä ”onko mussa jotain vikaa, kun mä en halua seksiä?” tai ”olenko aseksuaali?”
Vaikea ihmissuhde & joulu: Miten tulla toimeen ärsyttävän ihmisen kanssa?
Hankalan ihmisen kohtaaminen: Onko sinulla vaikea ihmissuhde ja joudut viettämään aikaa tuon ärsyttävän yksilön kanssa jouluna tai juhlissa?
Haluttomuus: Kun puoliso on haluton, mikä auttaa haluttomuuteen?
Mistä puolison haluttomuus johtuu? Mitä tehdä, jos haluttomuus aiheuttaa ongelmia? Miten haluton puoliso haluaisi enemmän? Mikä auttaa?
Parisuhderiidat: Miksi riitely parisuhteessa noudattaa vakiokaavaa?
Miten parisuhteessa riitely lakkaisi noudattamasta samaa kaavaa? Miksi parisuhderiidat eivät ratkea? Mikä pitää riitelevät puolisot yhdessä?
Seksi ja kotityöt: Parisuhteen riidan aihe vai hyvinvoinnin lähde?
Kotityöt voivat olla parisuhteen pahin riidanaihe ja eron syy, mutta kotityöt voivat olla myös hyvinvoinnin lähde. Aivan kuten seksikin.
