Tuntuuko sinusta, että sinulla on huono keskittymiskyky? Huomaatko työpäivän aikana siirtyväsi tehtävästä toiseen ilman, että saat mitään kunnolla valmiiksi tai läppärillä välilehtiä on auki ainakin kymmenkunta, koska säntäilet asiasta toiseen? Kotona etsit kadonneita tavaroita juuri kun pitäisi lähteä juoksemaan bussille ja unohdat usein, mitä olitkaan tekemässä? Kaupassa unohdat, mitä tulit ostamaan, ja päädyt ostamaan kaikkea muuta?
Tai ehkä et jaksa keskittyä lukemaan edes tätä blogijuttua loppuun asti? 🙂
Jos sinulla on paljon stressiä tai muuta hermostohälyä, se saattaa näyttäytyä sähläyksenä ja keskittymiskyvyn puutteena.
Saatat alkaa epäillä itseäsi ja kykyjäsi menestyä työelämässä, joten ehkäpä ajaudut kittaamaan kofeiinijuomia kitaasi tai harkitset jopa ADHD/ADD-amfetamiinilääkkeitä saadaksesi itsesi pysymään “ruodussa”.
Kyllä, valitettavasti erilaisia piristeitä käytetään valtavia määriä vain siksi, että saisi väännettyä itsensä muottiin, joka ei ole kestävällä tavalla kannattava eikä siten myöskään aitoa menestystä ja hyvinvointia luova.
ADHD-lääkkeet, kuten Adderall ja Ritalin, sisältävät amfetamiinia tai sen johdannaisia, jotka toki myös osaltaan auttavat lisäämään keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta – JOS sinulla on oikeasti ADHD. Lääkkeet siis voivat olla hyödyllisiä ja parantaa elämänlaatua niillä, joilla on huolellisesti (eikä valheellisilla tiedoilla) diagnosoitu ADHD/ADD.
Viime vuosien trendi näyttää kuitenkin siltä, että yhä useammat korkeiden vaatimusten ja elämänhallintansa kanssa kamppailevat ihmiset pyrkivät hakemaan itselleen ADHD-diagnoosin saadakseen näitä lääkkeitä ilman todellista (synnynnäistä) tarvetta.
Puskaradiosta kuuluu valitettavasti viestejä, miten ihmiset valehtelevat lääkäreille lapsuudestaan (koska “oikea ADHD” on synnynnäinen eli lääkärin on kartoitettava taustaa eikä kuunnella vain nykyhetken “minulla on huono keskittymiskyky”-tyyppisiä oireita).
Esimerkiksi opiskelijat, joilla ei oikeasti ole ADHD/ADD, käyttävät niiden hoitoon tarkoitettuja lääkeitä tai muita amfemiini- yms piristeitä selviytyäkseen opinnoistaan ja “side hustle”-duuneistaan, joita ilmeisesti kaikilla nuorilla menestyjillä pitäisi olla.
Sydänlähtöinen, intuitiivinen itsensäjohtaminen työelämässä
Voiko sydänlähtöinen, vahvasti intuitiivinen itsensäjohtaminen mahdollistaa myös työelämässä menestymisen?
Näistä asioista kirjoitin jo taannoin Lontoon yliopiston psykologian opintojeni yhteydessä, kun perehdyimme mm. ADHD/ADD:een.
Saattaisikos diagnoosien kasvutrendillä olla mitään kytköstä siihen, milloin aloimme käyttämään älypuhelimia ja milloin somejätit koukuttivat ihmisten aivot klikkibisnekseensä?
Ei tarvitse olla ruudinkeksijä nähdäkseen ilmiöiden korrelaatioiden lisäksi myös syy-seuraussuhteet.
Entä miksi kännyköiden ja läppäreiden vallattua myös koulut, “jännästi” Pisa-tutkimustuloksetkin alkoivat putoilla? Kaikkihan tietävät, miten muistamista voi tehostaa eri keinoin ja oppimisessa on kyse pitkälti hyvästä keskittymiskyvystä ja muistista.
Esimerkiksi ihan tavallisella, perinteisellä kynällä kirjoittaminen aktivoi aivoja eli hermostoa aivan toisella tavalla kuin ihmiskunnan historian mittakaavassa upouusi pikakirjoitus kymmensormijärjestelmällä.
Äläkä ymmärrä väärin, että olisin joku teknologiakammoinen – päinvastoin! Rakastan uusia innovaatioita ja tuolla äsken mainitsemallani vanhemmalla innovaatiolla eli kymmensormijärjestelmällä kirjoitin tietokirjaanikin, koska se tekniikka on ainoa toimiva keino intuitiiviseen kirjoittamiseen silmät kiinni pimeässä.
Mutta opiskelussa perinteiset kynä ja paperi -muistiinpanot ovat vaan faktisesti paljon tehokkaampia mm. muistin kannalta, mikä vaikuttaa suoraan koululaisten Pisa-tuloksiin..
Ulkomailla koulut ovatkin jo palanneet teknoylilyöntien jälkeen takaisin realismiin eli kehoa ja hermostoa luontaisesti tukeviin oppimismetodeihin, mutta Suomessa tullaan jälleen jälkijunassa – tulivathan sometkin tänne myöhemmin kuin rapakon takana.
Täällä on myös perinteisesti ihannoitu teknologisia innovaatioita enemmän kuin inhimillisiä metodeja. Ja sitten ihmetellään uutislööppi toisensa perään, miksi ne inhimilliset mielenterveys- ym. haasteet tai “selittämättömät” hermosto-oireet vaan kumuloituvat kansallisen epidemian tavoin.
Tarttis tehrä jotain toisin, vai mitä?
Tämä trendi on aivan järjetön.
Sehän on selvää, että mitkä tahansa hermostolliset ylilyönnit ja esimerkiksi se ADHD-lääkkeiden väärinkäyttö johtavat terveysongelmiin. Tässä tapauksessa todennäköisesti kansalliseen epidemiaan ajan myötä, jollei media ryhdistäydy rummuttamaan muitakin kuin “ryysyistä rikkauksiin”-pikavoittoja (jotka ruokkivat lieveilmiöitä) ja poliitikot eivät saa somesäntäilyä kuriin edes kouluissa.
Mutta tulevia hermostollisia ongelmiahan ei tarvitse miettiä just tässä ja nyt, kun on “pakko” saada pika-apua ongelmiin, joita ei ole oppinut ratkaisemaan muutoin.
Ihmiselle on tietysti luontaista yrittää etsiä supernopeita keinoja parantaakseen keskittymiskykyään ja hallitakseen tunnetilojaan (mm. kahviadditiot, kofeiini-energiajuomat). Vaikka nämä keinot voivat tarjota hetkellistä apua, pitkällä aikavälillä ne eivät todellakaan ratkaise ongelmaa, vaan pahentavat sitä.
Keskittymiskyvyn parantamiseksi tarvitaan nopeuttamisen sijaan hidastamisen oppimista ja sietämistä, sillä muuten hermostosi ei pääse parasympaattisen (rauhoittavan) toiminnan puolelle. Ja hyvä keskittymiskyky vaatii hermoston hyvinvointia.
Ei ole pikavoittotikettejä, joilla oman biologisen kehonsa, synnynnäisen hermostonsa saisi oikeasti buustattua johonkin megasuoritusmoodiin, jossa selviäisi vähillä yöunilla ja keskittymiskyky olisi 100% 24/7.
On kuitenkin paljon fyysisiä, kehollisia keinoja, joilla hermostoaan voi tukea ja siten parantaa myös keskittymiskykyään. Käydään niitäkin asioita (mm. turhat hermostolliset primitiivirefleksit, Senso-hermostokartoitus,…) läpi tässä tuonnempana.
Mutta ensin pohdittavaa sinulle:
Entä jos huono keskittymiskyky onkin synnynnäinen vahvuutesi, jota et ole vielä oppinut johtamaan?
Usein annetaan vinkiksi vain “luo rutiineja ja noudata niitä järjestelmällisesti“, sekä viitataan yliolkaisesti ilman konkretiaa siihen, että miten pelkällä tahdonvoimalla voisi itsensä vääntää tarvittuun muottiin. Äläkä ymmärrä väärin tuota sanomaani, koska tietysti mielen voimalla on valtava vaikutus. Olenhan itsekin monipuolisten mindshifting-metodien kouluttaja.
Silti välillä tuntuu, että “asenne ratkaisee”-ajattelu nimenomaan aiheuttaa tuota edellä mainittua ADHD/ADD-trendiäkin: On pakko pärjätä kaikissa tuhannessa asiassa samanaikaisesti tai muuten on asennevammainen surkimus tai vähintäänkin tylsimys, jonka elämässä ei tapahdu aina toinen toistaan suurempia saavutuksia.
Kun ongelmiaan pyrkii ratkaisemaan, sanotaan, että kannattaa ensin katsoa peiliin. Mutta kuinka moni oikeasti on peilannut itseään ja esimerkiksi synnynnäisiä persoonallisuuspiirteitään pintaa syvemmältä saadakseen sieltä sekä ymmärrystä ja itsemyötätuntoa että hyödyllisiä oivalluksia siihen, miten itseään ihan oikeasti kannattaisi ohjata työ- tai yksityiselämän puolella?
Kaikki väkinäinen aiheuttaa hermostollista stressiä, ja lopputuloksena on mm. se huono keskittymiskyky.
Ennen kuin ihmettelet, miksi viittaan persoonallisuustyyppeihin hermoston hyvinvoinnista puhuessani, lukaise nämä hermoston psykofyysisiä ilmenemismuotoja eri näkökulmista avaavat artikkelit:
- Hermoston hyvinvointi ja sen liittyminen MBTI-persoonallisuusprofiileihin
- Senso-hermostokartoitus käytännössä
- MBTI-persoonallisuustyypit pintaa syvemmältä
Hypätään sitten johtopäätöksiin nimenomaan siltä kannalta, että mistä huono keskittymiskyky johtuu, koska syitä ja siten myös ratkaisukeinoja on yhtä monta kuin on uniikkeja yksilöit tässä maailmassa.
Esimerkiksi erityisesti heillä, joilla on joustavuutta kuvaava P (Perceiving) -persoonallisuustyyppi (MBTI), voi olla haasteena pysyä tiukassa aikataulussa ja järjestyksessä, mikä voi heikentää keskittymiskykyä.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että P-tyypeillä olisi ADHD/ADD, vaan heidän hermostonsa luontaisia, synnynnäisiä vahvuuksia ovat mm. joustavuus ja sopeutumiskyky. He voivat todella tuntea syttyvänsä vasta pienissä kriisitilanteissa ja heidän agile-etenemistapaansa tarvitaan monessa kohtaa.
Vastaavasti J (Judging) -persoonallisuustyypeillä voi toisinaan olla vaikeuksia sopeutua yllättäviin muutoksiin eli heillä pikemminkin liian vaihtelevat rutiinit ja epäjärjestelmällisyys voivat aiheuttaa stressiä ja keskittymiskyvyn heikkenemistä.
Erilaisten ihmisten huono keskittymiskyky voi siis aiheutua aivan erilaisista asioista: toinen ajaa hermostonsa piippuun pakottaen itsensä ylijärjestelmällisyyteen ja toisen hermosto rasittuu epäjärjestelmällisyydestä. Ja tässä nostin esille vain yhden persoonallisuuspiirrejakauman: P vs J.
“One size fits all”-vinkit eivät siis todellakaan ole sopivia kaikille. Sellaisten yliyleistävien neuvojen seuraaminen voi pikemminkin aiheuttaa sinulle hermostollista stressiä, koska toimit synnynnäisen hermostotyyppisi vastaisesti vääntäessäsi itseäsi jonkun toisen (=eri hermostotyypillä varustetun) ihmisen keksimään “best practice”-moodiin.
Ja mikäpä muukaan sellaisesta seuraisi kuin – yllätys, yllätys: Huono keskittymiskyky! Jep.
Noh, mitä on tehtävissä? Onneksi paljon, koska ihan jokaikinen meistä voi parantaa keskittymiskykyään ja menestyä sekä niissä opinnoissa että side hustleissa samanaikaisesti. Kunhan oppii johtamaan itseään aidosti eli yksilönä, ei osana massaa.
Hyvin monella on nykyisin huono keskittymiskyky, mutta onneksi sitä voi kehittää. Tässä alla on muutamia vinkkejä, jotka voivat auttaa sinua.
Muista kuitenkin: ensin sinun on tunnettava hermostotyyppisi (lue lisää hermostokartoituksesta) ja sitä kautta saat halutessasi kymmenienkin sivujen mittaisia eli superkattavia MBTI-persoonallisuustyyppikohtaisia vinkkejä, jotka on räätälöity tismalleen sinun antamien “olen tällainen”-itsearviointivastausten pohjalta nykyaikaisia algoritmejä käyttäen.
Eli jos vielä olit siinä harhaluulossa, että MBTI-tyyppejäkin on yhteensä vain ne 16 perustyyppiä, niin lue tämä MBTI-persoonallisuustyyppikooste.
Hyvien rutiinien ja järjestelmällisyyden lisääminen myös luovaa joustavuutta arvostaen.
Aloitetaan siitä perusvinkistä eli kyllä, sinunkin kannattaa luoda juuri niitä itsellesi aidosti hyödyllisiä rutiineja. Voit aloittaa päiväsi esimerkiksi suunnittelemalla, mitä aiot saavuttaa. Voit tehdä listan tärkeimmistä tehtävistä ja sitten parhaasi mukaan pitää kiinni suunnitelmastasi.
Kuitenkin varsinkin P-tyypeille on tärkeää jättää tilaa spontaanisuudelle ja luovuudelle. Muuten ajaudutaan suoritushermostolle ja stressiin, minkä seurauksena on se huono keskittymiskyky. Jos P-tyyppi yrittää väkisin vääntää itsensä liian rutinoituneeseen ja järjestelmälliseen tyyliin, hän voi kokea hermostollista ahdistusta ja motivaation laskua, mitkä eivät ainakaan auta keskittymään yhtään sen enempää.
Pidä siis huolta siitä, että et supista itseäsi liian orjallisesti rutiineihin tai järjestyksen ylläpitämiseen väkisin, vaikka ihailisit sellaista muiden länsimaisten tehokkuusajattelijoiden tapaan.
Toisaalta varsinkin J-tyypeille selkeät rutiinit ja järjestelmällisyys ovat tärkeitä. Selkeät toimintamallit auttavat heitä pysymään vapaalla hermostolla eli stressittöminä, vaikka toki hekin voivat hyötyä luovuudesta ja joustavuudesta monessa kohdin (vaikka se ei ole heille luontaista).
Jos he stressaantuvat, heistä saattaa tulla vielä vahvemmin rutiineistaan ja järjestyksestä kiinni pitäviä. Sellaisessa moodissa he voivat yrittää kontrolloida muitakin (esim. kollegoita, puolisoa ja lapsia), vaikka heidän tulisi oppia keinot vapauttaa hermostonsa ja hieman hellittää omasta luontaisesta tavastaan. Vahvuutensa vangiksi ei parane jäädä.
On tärkeää löytää tasapaino: rutiinit auttavat pysymään järjestyksessä, mutta toisaalta joustavuus auttaa löytämään innovatiivisia ratkaisuja. Molempia tarvitaan stressittömään elämään ja keskittymiskyvyn parantamiseen.
Priorisointi, työnjako ja aikataulutus itselle luontaisimmin eli stressittömimmin sopivalla tavalla.
Tarkista säännöllisesti, mitkä tehtävät ovat oikeasti niitä tärkeitä “must win battle”-töitä ja mitkä vähemmän tärkeitä puuhia. Selkeä priorisointi auttaa pitämään asiat järjestyksessä, omien arvojesi ja todellisten tavoitteidesi mukaisesti.
Joitakin tehtäviä kannattaa delegoida tai ulkoistaa, jotta voit keskittyä tärkeämpiin asioihin. Vaikka et työpaikallasi olisi johtopositiossa, voit kotihommia ainakin ulkoistaa vaikka siivouksesta alkaen.
Priorisointi ja työnjako auttavat sinua välttämään uupumusta ja säilyttämään keskittymiskyvyn. Vaikka nautitkin ehkä selkeästä “kaikkien asioiden” hallinnasta, opettele jakamaan vastuuta eli luottamaan muihin. Tämä vapauttaa aikaasi tärkeämpiin tehtäviin.
Joidenkin työtehtävien delegointi ja ulkoistaminen voisi antaa sinulle helpotusta siinä, etteivät tylsältä tuntuvat rutiinityöt kasaannu ja toisaalta ettet turhaan uuvuta itseäsi niiden alle, vaan saat pidettyä vapautesi ja joustavuutesi.
Muutoin saatat vääntää itseäsi vapaalta hermostolta suoritushermostolle ja hermostollinen stressi voi tappaa kenen tahansa motivaation, työhyvinvoinnin ja menestyksen.
Esimerkiksi jos J-tyyppi pitää liikaa kiinni kaikesta itse saadakseen kontrolloida hyvänä pitämäänsä järjestystä, hän voi kuormittua liikaa. P-tyypille vastuunjako voi olla helpompaa, ellei hänen muut persoonallisuuspiirteet korosta perfektionismia ja sitä kautta tarvetta pitää kaikki langat omissa käsissä.
Aseta realistisia tavoitteita ja aikatauluja, samalla olemalla valmis myös yllättäviin muutoksiin: Tavoitteiden asettaminen auttaa sinua seuraamaan edistymistäsi. Vältä asettamasta liian tiukkoja aikatauluja, sillä ne voivat johtaa stressiin ja keskittymiskyvyn heikkenemiseen. Pidä tavoitteet selkeinä, mutta varaudu siihen, että suunnitelmat voivat muuttua. Joustavuus yllättävissä tilanteissa on tärkeää.
Esimerkiksi jos P-tyyppi asettaa itselleen liian tiukat aikataulut tai hän joutuu jatkuvasti raportoimaan etenemisestä välitavoitteissaan, hän voi kokea ahdistusta ja levottomuutta. J-tyypit voivat nauttia selkeistä aikatauluista ja heille ei väliraportoinnit välttämättä tuota mitään tuskaa (hehän etenevät suunnitelmansa mukaisesti), mutta heidänkin on hyvä harjoitella joustavuutta yllättävien muutosten varalta.
Tärkeintä on löytää itselle luontainen tasapaino tässäkin. Mindshiftaamista siis tarvitaan. 🙂
Tehokkuus ei synny hermostoasi vastaan taistelemalla, vaan voitat suurimmatkin taistelut hermostosi avulla.
On tyypillinen harhaluulo, että esimerkiksi “ADHD-tyyppinen” poukkoilu (joka siis voi olla täysin luonnolliinen, synnynnäinen luonteenpiirre eikä “oikea” ADHD/ADD) olisi pelkästään haitallista. On ymmärrettävää, että teollistumisen myötä ihmistenkin on haluttu toimivan koneiden tapaan kahdeksasta neljään. Kun nykyään pitäisi olla tuottavainen kaiken aikaa ja etätyöt ovat hämärtäneet rajanvetoa, liian moni yksinkertaisesti työskentelee liian paljon.
He eivät kuitenkaan ole sen tuottavampia. Heillä ajatus katkeilee, ei pelkästään säntää innostavasta ideasta toiseen ja kolmanteen.
Jos sallii itselleen tarvittaessa sen säntäilynkin ja vaikkapa niiden “vääränlaisten” tai “liiallisten” taukojen pitämisen just silloin kun mielesi tekevi eli kun hermostosi sitä taukoa pyytää, niin saavutat takuuvarmasti paljon enemmän elämäsi kaikilla alueilla.
“Säätäminen” ei siis tarkoita sitä, että olisi huono keskittymiskyky. Ei lainkaan. Se voi tarkoittaa Senso-hermostotyypistä ja MBTI-persoonallisuustyypistä riippuen myös sitä, että henkilöllä on todella hyvät itsensäjohtamisen taidot mm. työaikansa ja fokuksensa allokoinnissa (vaikka fokus vaihtuukin luonnollisella tavalla, ei stressin vuoksi) sekä kyky kuunnella oikeasti itseään eli hermostoaan.
Tällöin hän todennäköisesti on monin kerroin tehokkaampi kuin hän, joka yrittää väenväkisin taistella synnynnäistä hermostoaan vastaan.
Ja tiedät varmasti jo sen, miten ADHD-een (tai sen liitännäisiin) liittyy toisinaan myös superfokusointitaipumus eli erinomainen keskittymiskyky? Ääripäiden vaihtelua on totuttu halveksumaan tässä tasalaatuisuutta ja tasapäisyyttä korostavassa, teollisia pikaratkaisuja korostavassa kulttuurissamme, joten ei ole ihme, että jokaiseen “ongelmaan” löytyy aina uusi pilleri popsittavaksi – sivuoireista ja KELA-korvausten kansantaloudellisista vaikutuksista viis. Monissa muissa käytetään enemmän muitakin kuin lääkkeellisiä hoitomuotoja, mm. terapiaa myös ADHD/ADD-hoidossa.
Ja ei, kyse ei tietenkään ole mistään fanaattisesta lääkevastaisuudesta. Silti: rajansa kaikella ja järki käteen – viimeistään silloin, jos huono keskittymiskyky on murheenasi.
Miten sinä olet oikeasti perehtynyt hermostosi luontaisiin taipumuksiin ja aidosti kuuntelet kehoasi?
Ole avoin uusille ideoille ja muista palautumisen tärkeys.
Jatkuva kehittyminen ja uusien taitojen omaksuminen auttavat sinua pysymään motivoituneena työssäsi, mikä voi myös auttaa lisäämään keskittymiskykyä. Ole avoin uusille tavoille toimia töissä tai kotona.
Mieti, mikä aiheuttaa sinulle eniten stressiä ja pyri vähentämään näitä tekijöitä. Liiallinen stressi voi heikentää keskittymiskykyä, ja se voi ilmetä eri tavoin eri tyypeillä. Esimerkiksi P-tyyppi voi tuntea olonsa ahdistuneeksi ja levottomaksi, kun taas J-tyyppi voi kokea paineen lisääntyvän, jos asiat eivät suju suunnitelmien mukaan.
Ole itsellesi rehellinen siitä, onko elämäntilanteesi ja työtyylisi sellaisia, että ne aiheuttavat liikaa stressiä. Joskus keskittymiskyvyn ongelmat voivat johtua liiallisesta kuormituksesta eikä niinkään esimerkiksi siitä synnynnäisestä ADHD/ADD:sta.
Huono keskittymiskyky voi johtua myös yleisestä hyvinvoinnistasi ja tyytyväisyydestä elämääsi. Tarkista elätkö arvojesi mukaista elämää työssä tai esimerkiksi parisuhteessasi.
Muista levätä ja palautua riittävästi, jotta voit säilyttää energiasi ja tehokkuutesi pitkällä aikavälillä.
Muista ottaa säännöllisesti taukoja työpäivän aikana. Lyhyet tauot auttavat aivojasi palautumaan ja parantavat keskittymiskykyäsi. Tauot voivat myös auttaa sinua rentoutumaan ja palautumaan, joten sisällytä ne aikatauluusi.
Esimerkiksi jos P-tyyppi yrittää työskennellä ilman taukoja ja vapautta lähteä kesken työpäivän vaikkapa salille tai pidemmälle lounaalle, hän voi kokea levottomuutta ja keskittymisvaikeuksia. Joku voi pitää häntä laiskana, vaikka hän pikemminkin olisi tehokkaampi saadessaan päättää joustavat työaikansa itse kulloisenkin tarpeen mukaan. Hän esimerkiksi voi nauttia työskentelystä vaihtelevina aikoina eikä häntä häiritse välttämättä lainkaan iltamyöhään tai viikonloppuisin työskentely, mikä todennäköisesti ahdistaisi J-tyyppiä.
J-tyyppi voi hyötyä etukäteen suunnitelluista tauoista, jotka auttavat palautumaan hetkeksi, kunnes hän palaa takaisin sorvin ääreen. Hänelle voi olla tärkeämpää pitää työ ja vapaa-aikaa selkeästi erillään. Iltaiset meilien lukemiset voivat luoda hänelle paljon enemmän stressiä kuin P-tyypille, joka voi jopa nauttia vaihtelusta ja yllättävistä, kiireellisistä “ehtisitkö tehdä tämän huomisaamuksi”-pyynnöistä.
Vältä hermostoasi häiritseviä eli myös sitä keskittymiskykyä hajottavia ärsykkeitä, niin koukuttavia kuin ne ovatkin…
Nykyajan nopeatempoiset ärsykkeet, kuten sosiaalinen media ja pikanopeat TikTok-videot, voivat pahentaa tilannetta. Näiden ärsykkeiden jatkuva virta voi vaikuttaa hermostoon ja aivoihin, heikentäen kykyä keskittyä pitkäjänteisesti. Opettele rajoittamaan näiden käyttöä ja ainakin yritä keskittyä enemmän hitaampaan ja syvällisempään tekemiseen. Keskittymiskykyyn tarvitaan hidastamisen oppimista ja sietämistä, ja sitä tulee harjoitella aivan kuten mitä tahansa muutakin taitoa itsensäjohtamisen saralla.
Harjoittele uusia keinoja, joilla saat parannettua hermostosi resilienssiä ja keskittymiskykyä. Esimerkiksi hypnoosi (ks. hypnoterapia), meditaatio, mindfulness, hengitysharjoitukset ja jooga voivat auttaa vähentämään stressiä ja parantamaan keskittymiskykyäsi. Tietysti myös riittävä uni, terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta ovat tärkeitä hyvään keskittymiskykyyn vaikuttavia tekijöitä.
Unohda piristeet, joilla vain ärsytät hermostosi luonnollista palautumiskykyä – tuloksena se huono keskittymiskyky.
Kofeiini ja muut piristeet voivat tuoda hetkellisen helpotuksen, mutta pitkällä aikavälillä ne voivat pahentaa tilannetta. Esimerkiksi yleiset ADHD/ADD-lääkkeet Ritalin ja Adderall sisältävät amfetamiinijohdannaisia. ADHD/ADD on synnynnäinen neurologinen ominaisuus, kun taas nykyajan kiihtyvässä maailmassa kumuloituva stressi voi ajaa kenen tahansa hermoston “suoritustilaan” ja siksi käyttäydyt itsellesi epätyypillisesti (vaikka oletkin jo ehkä tottunut “olevasi vaan tämmöinen sählääjä ja säätäjä”).
Jos työtapojesi (tai esimerkiksi tyypillesi vääränlaisen työergonomian) vuoksi kehosi ja sitä myöten aivosi eivät enää pääsekään toimimaan vapaalla hermostolla, tietysti ongelmia alkaa kertyä. Huono keskittymiskyky voi tuntua olevan jatkuvana riesanasi, mutta muusta syystä kuin ADHD-lääkkeiden, kofeiinin tai muiden piristeiden puutteen vuoksi.
Jos tiedät jo oman hermostotyyppisi (Senso-hermostokartoitus), noudatat siinä oivaltamiasi fyysisiä keinoja (mm. ryhti, työskentelyasento, liikkeet urheillessa, ym ym) eli toimit “vapaalla hermostolla” etkä “suoritushermostolla”, sekä lisäksi toimit edellä mainittujen MBTI-persoonallisuustyyppisi mukaisten vinkkien mukaan, mutta silti vielä epäilet sitä ADHD/ADD:ta, niin tietysti hakeudu kokeneen lääkärin puheille. Hän selvittää, onko kyseessä oikeasti ADHD/ADD-diagnoosi (esim. lapsuuden asioiden selvitys) ja miten lääkkeet voisivat kenties auttaa sinua.
On hyvä, että ongelmien kasvettua diagnosointiinkin on panostettu, koska joskus taannoin on varmasti ollut sellaisiakin ADHD/ADD-tapauksia, jotka olisivat todella tarvinneet lääkkeitä, mutta esimerkiksi ylivilkkaat “pojat on poikia” -ajatukset estivät avunsaamisen. Kuulemma varsinkin ne “kiltit tytöt” ovat liiankin taitavia peittelemään oikeat ADHD/ADD-piirteensä ja siksi aivan turhaan kärsivät esimerkiksi päänsisäisestä levottomuudesta.
Poliitikkojen, koulujen, vanhempien, julkisen terveydenhuollon ja some-toimijoiden vastuu
On tärkeää, että lääketieteellistä apua ja koulujen tukitoimia saavat ne, jotka sitä oikeasti tarvitsevat aidon ADHD/ADD-diagnoosin vuoksi, eivätkä koulujen lukuisten opettajien, erityisopettajien, psykologien, lääkäreiden ja kaikki verorahoilla kustannettujen hoitajien sekä KELAn resurssit mene heille, jotka oikeasti voisivat saada keskittymiskykynsä, muistinsa, hermoston hyvinvointinsa ja sitä myöten muutenkin elämänlaatunsa kuntoon aivan muilla metodeilla. Tai vaikkapa sillä älypuhelinten ja somekäytön rajoittamisella tarvittaessa EU-tasoisella lainsäädännöllä, jota yleensä Suomessa ollaan pyritty noudattamaan.
Toki toivottavaa olisi, että muutosta ajaisivat suomalaiset kansanedustajat ja muut edelläkävijät, kuten vaikkapa somessa suuria yleisöjä keräävät idolit. Toisaalta heidän bisneksensä perustuu tiktokkailuun ja IG-videoiden suoltamiseen vartin välein, joten ehkäpä pukkia ei kannata valita kaalimaan vartijaksi tässäkään tapauksessa.
Pahinta lumelääkitystä on nimenomaan se, että kuvitellaan hoidettavan ongelmaa, vaikka pikemminkin annamme vain tekohengitystä.
Jos sinulla oikeastikin on se ADHD/ADD, toivon, että saat tarvittaessa myös lääkinnällistä apua. Mutta harjoittelethan tukemaan yksilöllistä hermostoasi myös muilla fyysisillä (Senso) ja psyykkisillä keinoilla parantaaksesi mm. sitä keskittymiskykyä.
Riippumatta diagnooseista, hermoston hyvinvoinnista huolehtiminen monipuolisilla psykofyysisillä keinoilla on ensiarvoista, jos sinulla on huono keskittymiskyky.
Ole siis itsellesi rehellinen: onko tosiaan niin, että sinun elämäntilanteesi ja työtyylisi ovat kaikkineensa tismalleen sellaisia, että ne eivät aiheuta sitä hermostorasitetta, jota epäilet esimerkiksi ADHD:ksi tai kahvipannun puutteeksi?
Sinunkin aivot oppivat sen mitä niille suollat. Jos treenautat niitä jatkuvalla somesäntäilyllä, aivosi sopeutuvat siihen. Silloin on kuitenkaan sitten turha ihmetellä, miten aivojesi reaktiivisuus ei hiljentynytkään juuri sillä sekunnilla, kun päätit sulkea somen ja aloittaa nukkumaan. Aivojen tehtävä on pitää sinut ennen kaikkea hengissä siinä ympäristössä, jossa yrität selviytyä. Sanotaan, että olemme 5 lähimmän ihmisen keskiarvo, ja tämä on aivojen neuroplastisen adaptaation ja hermostosi kautta totta valitettavasti niin hyvässä kuin pahassa.
Kun haluat valmentaa hermostoasi ja mieltäsi kestävällä tavalla, voit varata toiminnalliseen neurotieteeseen perustuvan, fyysisillä kehon asentotonustesteillä toteutettavan ja myös MBTI-persoonallisuustyyppeihin linkitetyn Senso-hermostokartoituksen sekä ajan rentouttavaan ja alitajuisia keskittymiskyvyn esteitä miellyttävällä tavalla purkavaan hypnoterapiaan (=hypnoosi+terapia ja coaching). Olet lämpimästi tervetullut myös siihen juuri sinun uniikin MBTI-persoonallisuusprofiilin kartoittavaan ja ne kattavat syväanalyysiraportit sisältävää MBTI-coachingiin.
Kestävällä tavalla parempaan keskittymiskykyyn ja aidosti vaikuttaviin muutoksiin motivoiden,
Coach Kati
Kliininen hypnoterapeutti, NLP Trainer -kouluttaja, sekä toiminnallisen neurotieteen akkreditoitu SensoCoach ja ReflexExpert
Sydänlähtöinen, intuitiivinen itsensäjohtaminen työelämässä
Voiko sydänlähtöinen, vahvasti intuitiivinen itsensäjohtaminen mahdollistaa myös työelämässä menestymisen?
Hermoston hyvinvointi sensomotorisella ja refleksivalmennuksella
Hermoston hyvinvointi vaikuttaa kaikkiin kehon toimintoihin, fyysiseen voimaan, stressiin, mielenterveyteen, ihmissuhteisiin, elämänlaatuun
MBTI-persoonallisuustyyppi pintaa syvemmältä (Myers-Briggs®)
MBTI Myers-Briggs® Suomi – Persoonallisuus syvällisemmin: Itsetuntemus, voimavarat, stressitekijät, ihmissuhteet työ- ja yksityiselämässä.
Psykofyysinen sensomotorinen hermostokartoitus vapauttaa
Hermostokartoitus paljastaa juuri sinun hermostoa luonnollisesti vapauttavat ja sytyttävät asennot, liikkeet, taipumukset ja vahvuudet.
Hypnoosin kesto ja tarvittava hypnoterapiatapaamisten määrä
Kuinka monta kertaa hypnoosia tarvitaan? Kuinka kauan yksi hypnoosisessio kestää? Hypnoosin kesto ja hypnoosihoito-tapaamisten määrä.
Mielen rauhoittaminen: 18 vinkkiä itsensä rauhoittamiseen
Itsensä rauhoittaminen: Miten voin rauhoittua, kun mieli käy ylikierroksilla? Hyvät vinkit rauhoittumiseen. Mielen rauhoittaminen
Hyvä uni: 14 vinkkiä nukahtamisen helpottamiseen ja nukkumiseen
Palauttava, hyvä uni syntyy luonnollisesti, kun käytät toimivia keinoja nukahtamisen helpottamiseksi ja laadukkaan unen pohjustamiseksi.
Miksi tietoinen mieli epäilee tiedostamattoman mielen vahvaa voimaa?
Onko tiedostamattoman mielen voima ja sen valjastaminen oman potentiaalin realisoimiseksi vain huuhaata ja ajanhukkaa? Mitä tiedostamaton on?
