Kun yhteinen aika parisuhteessa ei tunnu riittävältä.

Yhteinen aika parisuhteessa vähissä – Onko se välttämättä syy ongelmiin?

Laita hyvä kiertoon!

Tuntuuko sinusta, että teillä ei ole riittävästi yhteistä aikaa puolison kanssa ja siksi yhteytenne on alkanut rakoilla? Jotkut pariskunnat sanovat eronneensa, koska he vaan kasvoivat erilleen yhteisen ajan puuttumisen vuoksi. Toiset puolestaan kertovat eron syyksi sen, että he halusivat enemmän omaa aikaa, kun yhdessä vietetty aika telkkarin ääressä alkoi maistua valjulta “sisko ja sen veli”-touhulta. Saatatkin miettiä, kumpi onkaan ensisijaista: riittävästi omaa aikaa vai se yhteinen aika parisuhteessa – ja mistä löytyisi keinot parhaaseen balanssiin?

Entä jos se monien parisuhdeasiantuntijoidenkin kailottama parisuhdeongelma (ja siksi sinunkin omaksuma “hyvä selitys” vaikkapa orastavalle erolle) eli yhteisen ajan vähyys” ei tarkemmin tutkailtuna olekaan se ongelma, joka kaipaa ratkaisua?

Entä jos syy parisuhdeongelmiin majaileekin muualla? Silloin ongelmia ei ratkaista vain yhteistä aikaa lisäämällä.

Tai mitä jos sen Oikean Ongelman saisitkin ratkaistua jopa ihan itseksesi – täysin ilman sitä yhteistä aikaa puolisosi kanssa? Millaista tuon Oman Ajan kannattaisi olla, jotta se ei kuljeta sinua yhä kauemmas siitä puolisostasi, jonka kanssa haluaisit viettää sitä yhteistä aikaa ainakin antoisammin – ellei enemmänkin?

Mistä syvempi yhteys voisi syntyä välillenne silloinkin, kun välillänne on fyysistä välimatkaa vaikkapa sen kiireisen työkalenterin ja -matkojen vuoksi?

Jos yhteisen ajan vähyys on kroonista, älä etsi ratkaisua vain sieltä mistä luulet sen löytyvän.

Monien parisuhdeongelmien juurisyy pohjautuu puolisoiden välisen yhteyden puuttumiseen tai pätkimiseen. On selvää, että yhteenkuuluvuuden tunne helpottaa vuorovaikutusta kiireenkin keskellä stressaantuneena, ja syvällinen yhteys tekee myös seksistä paaaaaljon antoisampaa kuin minkäänmoinen temppujumppa minkä tahansa sänkytaiturin kanssa.

Parisuhteessa on tärkeää järjestää yhteistä aikaa päästäkseen yhteyteen toisen kanssa – se on selvä, mutta toisaalta kuitenkin vain puolitotuus.

Yksilöiden välinen toimiva, syvä yhteys ei synny kronologisen ajan minuuttimäärästä eikä katkea yhteisen ajan puutteesta. Niinpä pelkkä parisuhdeajan kalenterointi ei ole se toimivin avain syvälliseen yhteyteen.

Kalenteri ei aina anna myöten yhteisille laatuhetkille puolison kanssa – ei ainakaan kahden kesken ilman lapsia. Kalenterien yhteensovittaminen ei aina vaan onnistu. Ei ainakaan niin hyvin, että sitä yhteistä aikaa järjestyisi niin paljon kuin uskot auttavan rakkaudennälkääsi. Koska sinun kannattaa ratkaista niitä asioita, joihin voit vaikuttaa, niin jätetään siis tällä erää ne ajanhallintavinkit väliin. (Tämän jutun luettuasi voit vilkaista vinkit siihenkin miten yhteistä laatuaikaa saa järjestymään lapsiperheessäkin.)

Koska yhteys toiseen ihmiseen ei synny yhteisen kronologisen ajan tahdissa, niin vastaavasti oma aika voi olla erinomainen väylä antoisampaan yhteiseen aikaan.

Merkityksellinen yhteinen aika parisuhteessa ei edellytä kalenterin raivausta lapsivapaalle illalle eikä teidän parisuhde kaadu siksi, että puolisollasi ei ollut sinulle niin paljon tyhjää kalenteriaikaa kuin tunsit riittäväksi.

Kirja: Parisuhde, Eroaminen, Avioero

Rakkauden (r)evoluutio -kirja

* Kuunnellaksesi äänikirjana tai lukeaksesi Rakkauden (r)evoluutio -kirjan jopa täysin ilmaiseksi hyödynnä kumppanuuslinkkejä tällä sivulla. Suhde on ”ihan ok”, mutta jotain puuttuu – kannattaako erota

Ajan riittävyys on kunkin henkilökohtainen tulkinta eikä mikään konkreettinen elementti, jonka puute rikkoo ihmissuhteita automaattisesti.

Tietysti sinulla on oikeus katsoa yhteysongelmianne vain ajan riittämättömyyden kautta ja saat ratkaista yhteyden katkeilemisen keskittymällä kalentereihinne. Sinä saat selittää parisuhdeongelmanne yhteisen ajan vähyydellä, jos haluat ja olet aivan varma siitä, että olet oikeilla jäljillä. 🙂

Muista kuitenkin, että yhteisen ajan riittämättömyys (eli tulkintasi Yhteisestä Ajasta) voi kuitenkin parhaimmillaankin olla vain osatotuus ongelmienne syistä.

Tai kenties tunteesi yhteisen Ajan vähyydestä on vain seuraus monesta muusta välillänne vallitsevasta tekijästä, joita tietoinen mielesi ei voi analysoida kaikenkattavasti, vaikka alitajuntasi ja tiedostamaton mielesi pyrkii noita vastauksia nostamaankin pintatietoisuuteesi. (Lue esimerkiksi täältä alitajunnasta tai tiedostamattomasta mielestä).

Kun ajan riittämättömyyden tunne on oma tulkintasi, niin onko ongelmana oikeastaan tämä mystinen Aika itsessään vai tulkintasi, jotka kumpuavat itsestäsi? Tai onko parisuhdeongelmien syy joissain muissa asetuksissanne, joiden käyttäminen vaikuttaa kalenteriaikanne priorisointiin?

Ongelmien selittelyn sijaan kannattaa etsiä ratkaisuja.

Jos esimerkiksi “yhteisen ajan vähyys ei olekaan ongelma”-ajatus aiheuttaa sinussa pientä sisäistä kapinaa, mahtavaa – olet uuden oivaltamisen äärellä aina kun vanhoja ajatusmallejasi koetellaan! Silloin tästä kirjoituksestani on sinulle hyötyä emmekä heitä meidän kummankaan aikaa hukkaan tämän blogikirjoituksen parissa 🙂

Voitin itseni eli ajatukseni yhteisen ajan riittämättömyydestä saadakseni antoisaa parisuhdeaikaa

Avioeron jälkeen deittailun alkumetreillä minulla ei ollut vielä selkeää mielikuvaa siitä miehestä, jollaisen kanssa haluaisin ryhtyä parisuhteeseen. Pidin speksit suht’ avoimina eli karusti kärjistettynä “kaikki kelpasi” (rakas lukijani, älä naura siellä!), jotta en karsi timantteja pois omien ennakkoluulojeni vuoksi.

Pari deal breakeria sentään minullakin oli. Pitkän NLP-polkuni ansiosta tiedän elämänarvoni ja kunnioitan tarpeitani, joiden mukaisia valintoja pyrin luonnollisesti tekemään myös seuralaisteni kohdalla.

Tiesin, että minulle fyysinen läheisyys on tärkeää, joten halusin kumppanikandidaatin olevan päivä- eikä iltatöissä (saati vuoro- tai viikonlopputyössä), jotta tapaamiset onnistuvat arki-iltaisin ja viikonloppuisin. Ainakaan en halunnut etäsuhdetta, jossa puoliso asuisi pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja näkisimme vain viikonloppuisin – jos silloinkaan.

En kuitenkaan osannut tunnistaa näitä ennakkoluulojani virheellisiksi, vaan luulin joidenkin deittikriteereideni olevan vain minun arvojeni mukaisia, järkeviä minimivaatimuksia.

Olin aikoinaan luullut parisuhdeongelmien syyksi pitkälti juuri yhteisen ajan puutteen, jota yritin ratkaista kalenteroimalla yhteisiä mukavia pikkupiristyksiä puolisoni kanssa ja keksimällä yhteisiä harrastuksia. Vaikka nämä eivät lopulta kuitenkaan tuottaneet kaipaamaani tulosta, luulin oman ratkaisupalettini olevan kuitenkin toimiva enkä ymmärtänyt tarkastella kriittisemmin omaa uskomustani kronologisen ajan riittämättömyydestä.

Etsin siis uutta kumppania niillä spekseillä, jotka edelleen luulin parhaiksi mahdollisiksi ja ylläpidin tuttua uskomustani “yhteinen aika parisuhteessa on tärkeää, jotta suhde kukoistaa”.

Entä jos yhteinen aika parisuhteessa ei olekaan se ongelma, joka sinun kannattaa ratkaista saadaksesi antoisampaa parisuhdeaikaa?

Tutustuttuani monenlaisiin mukaviin miehiin, aloin hiljalleen hahmottaa minulle sopivan miehen ääriviivoja. Ja kappas kuinka ollakaan – löysin aivan ihanan miehen!

Mutta hän asui pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja teki vieläpä ilta- ja viikonlopputöitä – ei siis lainkaan minun tyyppiäni!

Onneksi hän kuitenkin sai puhuttua minut edes yksille treffeille. (Hän on varma karismastaan, ansaitusti!)

Ensitreffit olivatkin oikein onnistuneet. Suhteemme eteni nopeasti, koska muut speksini olin saanut kirkastettua noin 80 tapaamani miehen kautta (kiitos heille!) ja tämä mies tuntui olevan nyt todellakin juuri sopiva minulle. Jokaisen tapaamisen myötä tämä mies alkoi tuntua yhä vahvemmin juuri minun mieheltäni. Mieheltä, jota olin etsinyt tietämättä mitä kaikkea olinkaan kaivannut.

Meidän rakkaussuhde tuli kuitenkin mahdolliseksi vasta, kun sain edes hieman loivennettua omaa “parisuhteessa yhteinen aika on tärkeää”-uskomustani. Tein töitä itseni kanssa, itsekseni niinä arki-iltoina ja välillä viikonloppuisinkin, kun tuo rakkauteni kohde oli töissä eikä lähelläni.

Vahvat ennakkoajatukseni “tarvitsen paljon fyysistä läheisyyttä” ja “haluan jakaa arkeni mieheni kanssa” sain pyöriteltyä uuteen uskoon vasta, kun tapasin tämän ihanan miehen, jonka kanssa yhteistä aikaa olikin vähemmän kuin olin olettanut olevan “minimimäärä” antoisan parisuhteen luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Yhteys välillemme syntyi yhteisen ajan vähyydestä huolimatta.

Entä jos sinunkaan kohdalla yhteisen ajan vähyys ei ole se parisuhdeongelma, jota sinun kannattaa ratkaista? Entä jos sinäkin löydät omasta itsestäsi ne keinot, joilla saat tuntea syvää yhteenkuuluvuutta yhteisestä kronologisesta ajasta riippumatta? Mitä kaikkea sinä haluat mahdollistaa itsellesi parisuhteessa tarkastelemalla kriittisemmin omia asetuksiasi?

Paljonko aikaa parisuhteen syventäminen tai ylläpitäminen “vaatii”?

Ihastuminen on helppoa (eli nopeaa), koska ihastumisen tunne liikehtii lähinnä siellä kevyessä yläpilvessä, jossa eteneminen käy kuin leikiten lähes missä tahansa speksit suurin piirtein täyttävässä seurassa.

Vaikeampaa (eli hidasta) on puolestaan tunnistaa itsessä ja varsinkin toisessa tuntemattomassa ihmisessä niitä piirteitä, joiden helliminen synnyttää syvän rakkauden.

Jotta orastava suhde saisi edes mahdollisuuden syventyä kevyestä ihastumisesta kestävämmäksi rakkaudeksi asti, kumppanin piirteiden syvempi tunnustelu on kuitenkin ensisijaisen tärkeää, vaikkakin myös vaikeampaa eli enemmän aikaa “vaativaa”. Monogamisen parisuhteen voi tietysti sopia syntyvän jo kevyemmän tutustumisvaiheen aikana, jopa ensitreffeillä, jos kumpikin haluavat satsata all in, vaikka ei vielä tunnekaan toista (hyvä niinkin!). Mutta jos parisuhteen sijaan haluaa rakkaussuhteen, niin se ei synny vain sopimalla.

Kun kaipaat rakkautta ja hyvää parisuhdetta, minkälaista ajallista panostusta se edellyttää? Paljon yhteistä aikaa ja monenlaista tekemistä kahdestaan? Vaiko kenties jopa enemmän sitä henkilökohtaista omaa aikaa ihan vaan itsensä äärellä? Millainen mikstuura niistä yhteisen ja oman ajan elementeistä kannattaisi luoda parisuhteen perustan tasapainottamiseksi ja puolisoiden välisen yhteyden syventämiseksi?

Mitä aika oikeastaan on tässä yhteydessä, kun on kyse tavallaan ajattoman tuntuisesta rakkaudesta?

Kun kaipaat enemmän aikaa puolison kanssa, niin mitä oikeastaan kaipaat enemmän?

Yhteinen aika parisuhteessa on tärkeää siis ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla. Ajan kronologisen määrän mittaroinnin sijaan on kuitenkin olennaisempaa kysyä itseltään, millä tavalla ja millä tasolla itse haluaa tuota yhteistä aikaa eli yhteyttä tuntea puolisonsa kanssa.

Liian moni pariskunta panostaa yhteiseen aikaan lähinnä tutustumis- ja rakastumisvaiheessa, minkä jälkeen he jäävät lepäämään laakereillaan tuohon helpon tuntuiseen rakkaudelliseen tilaan. On helppoa toimia rakkaudellisesti, kun tunne on vielä vahva ja ihastumisen ensivaiheen energia tuoreessa muistissa.

Yhteistä aikaa tarvitaan kuitenkin ennen kaikkea suhteen syvenemiseen tuota pintaleijuntavaihetta kestävämmälle tasolle. Mutta tuolloinkaan yhteisen ajan tasoa ei kannata jättää vain näennäisiin pintaliitokerroksiin.

Yhteinen aika parisuhteessa ei ole vain sitä, että hankitaan yhteinen harrastus, sovitaan elokuva- ja ravintolailtoja muutaman kerran vuodessa tai pyydetään isovanhemmat hoitamaan lapsia siksi aikaa, kun juhlitaan kaveripariskuntien kanssa pikkujouluja tai tupareita. Yhteinen aika ei ole vain kalenteroitavaa kronologista aikaa, joka kulutetaan yhdessä tuoden ympärille ihania ihmisiä tai inspiroivaa hälyä.

Yhteinen aika ei mittaa vain ajan kulumista eteenpäin vaan myös tuon ajallisen yhteyden syvyyttä tai kaistaleveyttä samaa aaltopituutta, jolla sitä kortilla ollutta kronologista aikaa eletään todeksi. Sitä ehkä nopeastikin ohi kulkevaa hetkeä, jossa molemmat sukeltavat syvemmälle toisiinsa. Kohtaavat toisensa sielujen syvimmissä kosketuskerroksissa tai unelmien lentotasoilla liitäen.

Antoisa yhteinen aika puolison kanssa ei kulje kello kädessä.

Yhteinen laatuaika parisuhteessa ei vaadi kronologista kellorauhaa, koska rakastavaisten yhteys ei synny tavanomaisella kellotaajuudella. Parisuhde voi olla hyvinkin syvällinen, vaikka yhteisen kalenterin aika näyttäisi olevan kortilla.

Kun tuon syvemmän taajuuden tavoittaa toisen kanssa, sinne on yhä helpompaa ja nopeampaa kulkea. Molemmat tietävät reitin eikä silloin kummallakaan ole kiire fokusoida muualle. Kiireiset kalenterit unohtuvat ihan itsestään ja molemmat haluavat lähestyä toista juuri siinä lyhyessäkin ajanhetkessä.

Aivan kuten hypnoterapiavastaanotoillani hypnoosiin pääsee sitä nopeammin ja sitä syvemmälle, mitä useammin on oman reittinsä transsia kohden kulkenut. Kaikki hypnoosi on itsehypnoosia, ja loppujen lopuksi hypnoottinen transsi on “vain” tila, jossa luodaan. Esimerkiksi luodaan rakkautta itseä ja läheisiä kohtaan.

Olen aistinut, että rakkaudessa lienee samoja piirteitä kuin hypnoosissa. Reitti rakkauteen kulkee sitä nopeammin ja sitä syvemmälle, mitä useammin on itse saanut kulkea rakkauden tilaan. Ja kun puolisot löytävät sellaisen yhteisen tilan, jossa luoda rakkautta, sitä helpompaa ja nopeampaa on kulkea tuonne sielujen syliin yhteisissä lyhyissäkin ajanhetkissä.

Jos yhteinen aika parisuhteessa on vähissä, mitä voit tehdä ihan itseksesi parisuhteenne parantamiseksi?

Kuten hypnoositilaan pääsemistä voi (ja kannattaa) harjoitella itsekseen (=itsehypnoosi), niin myös tuohon rakkaudelliseen transsitilaan pääsemistä voi (ja kannattaa) harjoitella itsekseen. Välillä siis ihan ilman sitä rakasta puolisoa, joka saa harjoitella itse omaa polkuaan tuonne rakkauden tilaan eli yhteiseen aikaan.

Yhteinen aika parisuhteessa voi parantua sen ansiosta, että molemmat ottavat omaa aikaa pysähtyäkseen oman itsensä äärelle ja harjoitellakseen omaa sujuvinta reittiään levollisen hyväksynnän tilaan.

Milloin viimeksi sinä pysähdyit ja hiljenit kuulemaan oman sisäisen rakkautesi viestin? Kun kuulet sen, voit myöhemmin jakaa tuon tarinasi myös sille rakkaallesi, jota odotat luoksesi sinne yhteisen rakkautenne luomistilaan.

Yhteiseen Aikaan.

Rakkauden syvyyttä ja parisuhteelle annettua aikaa ei mitata luksushotelliyöpymisten ja gourmet-illallisten määrässä eikä arki-iltojen yhdessä vietettyinä tv-tunteina. Ne ovat kiva lisä ja mukavia elämän piristäjiä, vaan eivät syvällisen rakkauden lähtökohta.

Jos sinä kaipaat enemmän yhteistä aikaa puolison kanssa ja hän kokee tarvitsevansa enemmän omaa aikaa, niin oivallatko, miten löydätte syvemmän yhteyden välillenne eriävistä kronologisen ajan tarpeistanne riippumatta?

Yhteistä aikaa parisuhteessa voi olla tarpeeksi myös etäsuhteessa

Sinkkuaikojeni “en ryhdy etäsuhteeseen”– ja “parisuhdeaikaa ei ole tarpeeksi, jos minä olen päivätöissä ja mies on iltatöissä”-ennakkoajatukseni olivat niitä parisuhdekriteerejäni, jotka olen saanut oivaltaa typeriksi vihdoin sen ehkä 80:nnen tapaamani miehen kanssa. Ja hyvä niin!

Tuo mies on nykyisin rakas kumppanini, joka tekee ilta- ja viikonlopputöitä ja jonka kanssa (yhdessä ja erikseen) asutamme edelleen kahta asuntoa, koska entisistä avioliitoistamme saamiemme lasten koulu- ja harrastuselämä pyörivät vanhoilla paikkakunnillaan. Aktiivisen arkielämän sovittaminen yhteen ajallisesti olisi meille tällä hetkellä turhan haastavaa eikä se tekisi oikeutta kummankaan lapsille.

Niinpä joka toinen viikko olemme arkipäivät omien poikiemme kanssa tahoillamme ja sitten viikonloppuisin saamme koko köörin koolle jompaan kumpaan kotiimme. Ja taas joka toinen viikko, kun lapsemme ovat toisten vanhempiensa luona, olemme kahdestaan jommassakummassa kodissamme. Ja silloinkin mieheni ja minun päivärytmit käyvät osin eri tahdissa.

Vaikka tuo kalenterin tarjoama yhteinen aika kahdestaan puolison kanssa tai koko köörin kera onkin ihanaa laatuaikaa sekin, niin fyysisesti yhdessä viettämämme aika ei ole silti se ainoa aika, jolloin tunnemme yhteyden välillämme.

Tiedät, että yhteydenpitoon on nykyisin monenlaisia välineitä, joten niitä vinkkejä en tässä ryhdy luetteloimaan. Nimittäin loppujen lopuksi olennaista siinä yhteenkuuluvuuden tunteessa on se meidän jokaisen oma, itse kulkemamme reitti toisen sielun luo. Ja sen reitin sinäkin voit opetella kulkemaan – ihan itseksesi ollessasi. Oman rakkauden tunteesi luo.

Jos teidän parisuhteenne on ajautunut ongelmiin ja huomaat välillä pyöriväsi myös erota vai ei-ajatusluupissa, saatat helposti poimia parisuhdeasiantuntijoiden vinkeistä “yhteinen aika on tärkeää”-toteamuksen ja varsinkin etäsuhteessa se voi tuntua liian rankalta vaatimukselta parisuhteen parantajaksi. Suhdetta ei kuitenkaan välttämättä kannata heivata, vaikka yhteys olisikin katkeillut sen yhteisen ajan puuttuessa.

Lue myös keinoista, joilla pidät etäsuhteen vireänä.

Miten paljon voit parantaa parisuhdettanne, vaikka teillä ei ole yhteistä harrastusta eikä muutakaan yhteistä aikaa kalenteroituna ettekä saa lapsenvahteja mistään?

On liian helppoa selittää itselleen esimerkiksi parisuhdeongelmien juurisyyksi aikapulan ja yltyä jopa piiloutumaan “ruuhkavuodet”-tyyppisten kevyiden heittojen alle. On päivänselvää, että kalenterin huokoistaminen on yksi keino parisuhteen parantamiseen vaikkapa sitä yhteistä aikaa “ottamalla”.

Tuon ajan ottamisen sijaan on kuitenkin olennaisempaa pohtia, mitkä ovat ne sinun sisäiset draiverisi, jotka haluavat sinun antavan aikaasi puolisollesi ja sille sisäsyntyiselle rakkaudelliselle tilalle, jossa voitte todella kohdata toisenne itsenne kautta kulkien.

Jos ihan hetken sadasosaksi unohdat olevasi juuri nyt parisuhteessa juuri nykyisen kumppanisi kanssa, niin pysähdy pohtimaan mikä sinulle on tärkeää parisuhteessa ylipäänsä. Entä elämässä kokonaisuudessaan?

Kun löydät vastauksia itsestäsi, voit peilata niitä puolisosi kanssa keskustellen ja alkaa löytää sitä reittiä toistenne luo, jotta saatte laadukkaasta yhteisestä ajasta uutta pontta parisuhteeseenne. Ja jos se syvällinen keskustelu tuntuu vielä vähän vaikealta teille, niin lue täältä, miten syvällinen keskustelu aiheesta kuin aiheesta onnistuu (+katso video).

Rakasta itseäsi voidaksesi rakastaa toista ja anna puolisosi rakkauden auttaa sinua rakastamaan itseäsi yhä syvemmin.

Olet varmasti kuullut lukuisia kertoja “rakasta ensin itseäsi, jotta voit rakastaa toista”. Se ei ole pelkkä fraasi, vaan ensisijaisen tärkeää. Ja yhtälailla toisen ihmisen syvä rakastaminen auttaa rakastamaan itseäkin yhä enemmän.

Mikä olisikaan levollisempaa kuin saada rakastaa toista ihmistä, joka auttaa sinua rakastamaan omia toiveitasi, unelmiasi, tarpeitasi – itseäsi sellaisena kuin olet?

Kun siis kaipaat antoisampaa Aikaa syvällisessä yhteydessä puolisoosi, niin mitä kaikkea kaipaatkaan?

Rakkaudella,
Kati

P.S. Jos yhteisen Ajan riittämättömyys vie sinut toisinaan ‘Erota vai ei?’-ajatusluuppiin, muista, että peliä ei ole vielä todellakaan menetetty! Kun haluat löytää omat vastauksesi joko parempaa parisuhdetta tai yhtälailla erinomaista eroa kohti, tule mukaan verkkovalmennukseeni, johon voit osallistua aivan itseksesi. Ja juuri niissä hetkissä, jolloin teillä ei ole sitä yhteistä aikaa kumppanisi kanssa 🙂

Kliininen hypnoterapeutti, NLP-valmentaja, Tietokirjailija Kati Niemi

Ajanvaraus

Coaching-, hypnoterapia- ja NLP-valmennus-ajanvaraus etänä ja kasvotusten tällä sivulla. Tervetuloa voimaantumaan! “Kiitos kaikesta tuestasi tämän vuoden aikana!🤗 Sinä koppasit minut turvaverkkoon, kun olin putoamassa; en

SAA VIIKOITTAISTA INSPIRAATIOTA

OTA YHTEYTTÄ!

UUSIMMAT

Laita hyvä kiertoon!

Mitä ajatuksia tämä artikkeli herätti sinussa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lataa ilmainen e-kirja "Rakastan sinua, mutta..."

4 avaimen työkalupakki turhauttavan ‘Erota vai ei?’-ajatusvyyhdin selkiyttämiseen.