Vappuheila, Helluntaiheila, Kesäheila… Kaikenmoisia heiloja riittäisi kyllä sinkulle Tinderissä ihan joka lähtöön, mutta miten sellaisen saisi vierelleen mieluusti ihan pysyvästi? Ei tietenkään väkisin vääntäen vaan rennoin mielin…!
Se ratkaisun avain taisi tulla jo siinä: “Rennoin mielin”.
Oma mieli on se suurin este. Eivät universumin vääränlaiset tähtikuviot tai muut “Kohtalon oikut”.
Oma mindsettini rakkauselämän suhteen on nykyisin melkoisesti erilainen kuin vielä 5 tai 10 vuotta sitten, saati nuoruudessani.
Aina välillä vielä nykyäänkin havahdun siihen, miten onnellinen olen siitä, että olen antanut itseni alkaa elää yhä enemmän toisenlaista elämää kuin minkä aikoinaan kuvittelin itselleni “oikeaksi ja hyväksi”. Onneksi en enää usko läheskään kaikkiin niihin ajatuksiini, jotka vielä aikoinaan tunsin täysin omikseni!
Olin aikaisemmin vannonut itselleni esimerkiksi sen, että minähän en ainakaan sitten mitään hoppuile uudessa parisuhteessa “sitten joskus”, kun sellainen löytyy. Olinhan haastatellut niin monia onnellisissa ja onnettomissa parisuhteissaan olleita sekä eronneita miehiä ja naisia siitä, minkälaisia virheitä kannattaa välttää, jotta kovalla kiireellä kyhättyä suhde ei karahtaisi kiville ennenaikaisesti:
”Eroni jälkeisessä ekassa vakavammassa seurustelusuhteessa me tehtiin kaikki mahdolliset virheet siinä, miten nopeasti esiteltiin lapset toisilleen ja muutettiin yhteen lasten kanssa juurikaan keskustelematta. Ajattelimme, että aikuiset tekevät päätökset. Mutta olisi meidän pitänyt ottaa lapset paremmin mukaan ja kuunnella heitä. Meillä oli vaan niin helvetin kova kiire ja ajettiin lopulta täysillä päin seinää. Kun yksi lapsista alkaa ensin voida huonosti, sen jälkeen lopulta ei enää kenelläkään ole kivaa. Tuon eron jälkeen en todellakaan enää kiirehdi uudessa suhteessani.”
Tästä eräästä haastattelusta oivalsin monta muutakin tärkeää asiaa mm. uusperheen perustamisesta, ja olin vakuuttunut, että itsehän en sitten ainakaan sen “oikean miehen” tavatessani kuulu näihin hätähousuihin ja hoppuilijoihin!
Koska minullahan ei ole mikään kiire juosta kenenkään syliin päätäpahkaa, vaan katson kyllä sitten ihan saletisti paaaaljon harkitummin, että vastaavatko sen tapaamani “unelmamiehen” ja minun arvomaailmat ja toiveet elämältä ennen kuin ainakaan lapsiani hänelle esittelisin.
Enkä tosiaankaan muuttaisi yhteen kenenkään kanssa ennen kuin satavarmasti tunnen hänet läpikotaisin.
Mutta kuinkas kävikään…!
Yhtäkkiä minun Vappuheila olikin jo myös helluntaiheila ja vielä ennen juhannusta jo avomieheni… Mitä ihmettä oikein tapahtui?
Tässä kohdin voisin jakaa sinulle, ihana Rakkauden (r)evoluution lukija, hieman omaa henkilökohtaista tarinaani siitä, mistä löytyikään se minun oma “helluntaiheila”, jonka kanssa vietin leppoisaa aikaa myös tänä Helluntaina.:-) Meillä on nyt lapsivapaa viikko, joten heräilimme hiljaisessa kodissa kaikessa rauhassa ja aamupalan syötyämme lähdimme kävelylle. Aurinkokin välillä pilkahti, ja ilma oli ihanan raikas. Pitkän kävelyn jälkeen pysähdyimme ravintolan terassille kunnon lounaalle, ja kotiin saavuttuamme päätimme alkaa tehdä vielä hieman läppärihommia. Tätä helluntaiheila-bloggaustani tässä naputellessani tuo mieheni viimeistelee omalla koneellaan tulevan viikon futisleirijärjestelyjään.:-)
Mutta palataan sinne kolmen vuoden taakse…
Keväällä 2019 olin siis vasta tavannut nykyisen puolisoni, jonka kanssa olin sekä Vappuna että Helluntaina, ja sitten lopulta myös koko kesän ja yhä edelleen…!
Supernopeasti tuon ensitapaamisemme jälkeen tämä “helluntaiheila” oli tosiaan se, jonka kanssa viettäisin koko kesän ja halusin katsoa kerralla kaikki kortit – juuri niin kuin olin vannonut, etten tekisi. Hätähousuina heti Helluntain 2019 jälkeen kesäkuun puolivälissä teimmekin jo yhteiset asuntokaupat lähes 50 kilometrin päässä omasta kotipaikastani!
Kyllä! 🙂
Juuri niin kuin minun ei pitänyt, ja juuri siksi olen näin onnellinen! 🙂
Mitä ihmettä minulle oikein tapahtui?
Mokasinko nyt pahasti, kun en toiminut niin kuin “piti”?
Minä, joka olen aina ohjannut itseäni niin suunnitelmallisesti ja olen hyvin tarkka, kenen matkaan lähden…?
Eihän minulle pitänyt käydä näin, eihän…?
Tuo uusi Tinder-deittini (lue juttuni tästä Tinder-matchistä) eli nykyinen avomieheni lähti tuolloin 2019 omasta sinkkukämpästään Sipoon Nikkilässä samalla, kun itse luovuin omasta sinkkukämpästäni Espoon Tapiolan ytimessä.
En muuttanut siksi, että tarvitsin uuden asunnon tai että vanhassa olisi jotain vikaa. Vaan muutin ihan vaan tuon ihastukseni, rakkauteni, vuoksi! 🙂
Itseasiassa minä todella rakastin Tapiolan pikkukotiani, jonka ikkunoista avautui aivan mielettömän upeat näkymät puolen Espoon ylle (ks. alla kuva pupukorvien taustalla). Se oli korkea kerrostalo kukkulan päällä, ja ihan paras paikka katsella uudenvuoden raketteja! Kaikki palvelut olivat lähellä, ja tunsin olevani elämän keskellä, ihmisiä ympärilläni. Kävelyretkeni veivät helposti kauniiseen merenrantaan ja myös stadiin pääsi nopeasti metrolla.
Kaikki oli siis hyvin siltä osin, enkä tavallaan millään olisi halunnut luopua tuosta ihanasta kodista.
Tapiolassa muuttomiehet kantoivat kamani kuorma-autoonsa, jossa hädin tuskin takaseinä peittyi, vaikka kyydissä oli kaikki romppeeni sinkkukodistani! Näistä alla olevista kuvista näet tyhjilleen jääneen Tapiolan kämppäni ja noin mitättömän pienen muuttokuorman, joka lähti Sipoota kohti…
Sinkkukodissani minulla oli toki ihan normaalisti kaikki tarpeellinen: keittiönpöytä tuoleineen, sohva ja sohvapöytä, iso jalkalamppu, parisänky, joku lipasto ja jonkin verran astioita, vaatteita ja muuta rompetta, mutta silti tuo muuttokuorma näytti tuolla rekan perällä ihan naurettavan pieneltä! Mietin, että näin helppoako se elämänmuutos oikeasti onkin, vaikka se tavaroiden pakkaus tuntuu aina niin ylimääräiseltä ja usein myös hurjan isolta työltä? Siivoaminen ja pakkaaminen taitavat olla ne suurimmat työt, kun taas lopputulos mahtuu aina yllättävän napakasti pakattuna pieneenkin tilaan 🙂
Osittain tätä tavaran vähyyttä selitti kyllä myös se, että tuolloin alkukesällä 2019 minulla oli vielä toinen koti exäni kanssa ja siellä tietysti vielä paljon mm. vaatteitani.
Avioeron jälkeisinä ensimmäisinä vuosina mehän olimme exäni kanssa niinkin “epätavallisen hyvissä” väleissä, että jaoimme mieluusti yhteisen kodin (lasten kanssa vuorotellen toki) ja matkustimme ulkomaillakin ja mökkeilimme Suomessakin yhdessä.
Monethan ihmettelivät sitä, miten tulimme niin hyvin toimeen keskenämme, mutta meillä ei ollut mitään syytä, miksi emme olisi tulleet toimeen. Kumpikaan ei ärsyttänyt toista omalla asumisen tyylillään ja elämisen tavallaan 🙂
Annoimme toisillemme vapauden emmekä pyrkineet vaikuttamaan toistemme elämään myöskään lastemme kanssa. Yhteisessä kodissa elettiin lasten ehdoilla eikä ainakaan minua tippaakaan häirinnyt, jos välillä jotain exäni rompetta oli jossain näkyvillä. Molemmat olimme perussiistejä eikä kumpikaan päällepäsmäröinyt toistemme elämisen tapaa.
Sittemmin meidän vapaat sinkkuelämät ohjasivat meitä kauemmas toisistamme ja tuo 3 vuotta hyvin toiminut, varsin mutkaton asumisjärjestelykin muuttui. Mutta tosiaan osittain nimenomaan tämä asumisjärjestelymme selitti tuota minimaalista muuttokuormaani Tapiolasta Sipooseen. Tuolloin keväällä 2019 Sipoon kotiani ostaessani tuo jaetun asumisen malli oli meille se kätevin ja lasten toivoma ratkaisu eron jälkeen. Voit lukea lasten vuoroasumisesta vs vanhempien vuoroasumisesta eli jaetun asumisen mallista, sekä tuosta eroni jälkeisestä elämästäni jaetun asumisen aikaan Rakkauden (r)evoluutio-kirjasta.
Helluntaiheila, jonka kanssa oli “liian hyvää ollakseen totta”?
Olimme uuden mieheni kanssa tavanneet tosiaan vasta huhtikuussa ja vielä Vappua yhdessä viettäessämme en tosiaankaan ollut satavarma siitä, miten polkumme etenevät tulevina viikkoina.
Kaikki oli joka tapaamisella hyvin ja olin “yllättävän” onnellinen hänen kanssaan, mutta silti oma mieleni ei antanut vielä lupaa “vaihtaa vapaalle” ja antaa palaa vaan.
Jarruttelin. “Ettei nyt vaan sattuis mitään”.
Etten vaan rakastuisi päätä pahkaa ihan kontrolloimatta 🙂
Etten vaan olisi se hätähousu hoppuilija, joka sitten jälkikäteen saa nuolla haavojaan, kun antoi rakkauden koskettaa liian syvältä, liian nopeasti.
Kun tämänkertaisen Tinder-matchini kanssa kaikki vaikuttikin olevan “liian hyvää ollakseen totta”, pidin itseni valppaana.
Olen paljon näin jälkikäteen vielä pohtinut sitä, että miksi jarruttelin niin paljon ja miten kuitenkin jostain syystä samanaikaisesti osasin höllentää tuota henkistä jarruani juuri sopivasti…
Jotenkin se yhdessäolo tuntui jopa “liian helpolta”. Oli rentoa olla toisen kainalossa eikä minulla ollut enää kiire minnekään.
Kiireettömyyden ja “ajan pysähtymisen” tunne saikin lopulta aikaan sen, että asiat etenivät ihan hurjan nopeasti!
Jotenkin salakavalasti jätin kaikki vanhat periaatteeni siitä, miten ei kannata laittaa hynttyitä yhteen liian nopeasti eikä ainakaan ostaa (eikä vuokratakaan) yhteistä kämppää tuosta noin vaan rakkauden ensihuumassa.
Äitinikin varoitteli, että “ettehän te nyt voi mitään asuntoa yhdessä ostaa, kun ettehän te ole vielä edes tapelleet!” 🙂
Mistä lie näitä meidän uskomuksia kertyykään…? 🙂
Mutta kaikista oman pääni sisäisistä ja muiden ihmisten varoituksista huolimatta niin vaan sitä mentiin sen miehen matkaan…
Sydän vei ja minä vikisin…
Tästä ihanasta yli 100-vuotiaasta jugend-talosta Nikkilän vanhan mielisairaalan alueella ostimme kattohuoneiston, josta ei näy sentään ihan puolen Sipoon ylle kuten Tapiolan kämpässäni Espoossa, mutta vanhoista ruutuikkunoista avautuu mieltä rauhoittava maisema kauniisiin puutarhoihin talon molemmin puolin. En yhtään ihmettele, miten tämä alue toimi niin hyvin mielen parantolana! Onkin niin ihanaa saada vastaanottaa täällä myös omia hypnoterapia- ja valmennusasiakkaitani. Hekin joskus tykkäävät käyskennellä näissä puutarhoissa ja lepuuttaa mieltään jo ennen kuin heillä on varattu aika luonani. Tässä kuvassa näet hieman syksyisempää maisemaamme, jolloin koko talo näkyy puiden takaa hieman helpommin:
Miten se “helluntaiheila” tarttuikaan matkaan näin pysyvästi?
Muistan vieläkin ne ensimmäiset Tinder-viestit, joita lähettelimme mieheni kanssa huhtikuussa 2019. Sain hänestä lämpimän vaikutelman jo pelkkien viestien perusteella ja ajattelin, että ehkä tällä kertaa ei olisi ainakaan mikään ihan peruspeluri kyseessä.
Vaikka sain hänestä erittäin hyvän ensivaikutelman jo Tinder-viestittelyssä, niin kuitenkin meidän erilaiset elämänpiirit ja -rytmit arveluttivat minua ennen kuin olin edes ensitreffeille asti ehtinyt. Näistä meidän erilaisista lähtötilanteista ja elämien yhteensovittamisesta sekä rakkaudellisen mindsetin luomisesta kirjoitin täällä.
Olen nykyisin yhä vakuuttuneempi siitä, miten se meidän oma mindset ja perustavanlaatuinen arvomaailma on se kantava voima, josta käsin myös ne onnelliset rakkaustarinat syntyvät.
Toimivaa parisuhdetta luodaan arkisissa valinnoissa, joiden ei tarvitse olla ikuista kompromissin kompromissia, jos molempien pohjavire on suht’ samansuuntainen.
Uskon, että meidän molempien “kevyt” suhtautuminen parisuhteen luomiseen “tulee, jos on tullakseen”-tyyppisesti, auttoi meitä molempia pysymään juuri oikeanlaisessa, rennossa mielentilassa. Emme kumpikaan vääntäneet suhdetta kasaan väkisin, vaan katsoimme mitä tuleman pitää.
Puhuimme myös siitä, että on totaalisen, täydellisen ookoo, jos meidän välille ei synny sitä parisuhdetta, jota me kuitenkin etsimme.
Meillä kummallakaan ei ollut tarvetta miellyttää toista eikä olla yhtään enempää tai vähempää kuin oikeasti olemme.
Kumpikaan ei peitellyt itseään, joten saimme tuntea tulevamme rakastetuiksi omina itsenämme.
Me molemmat olimme kuitenkin täysin varmoja jo ennen toistemme tapaamista siitä, että ylipäätään haluamme parisuhteen ja seksiseikkailut saivat alkaa jäädä. Toki tiesimme, että seksiseikkailut jatkuvat, kunnes sopiva kumppani osuu kohdalle, mutta emme varsinaisesti pitäneet ovia auki sekä seksiseikkailuille että parisuhteen muodostamiselle. Molempien tavoite oli sama, ja olimme valmiit katsomaan, josko se “parempi puolisko” löytyisi toisistamme.
Olimme siis saaneet jo rillutella tarpeeksi, ja kaipasimme syvällisempää ihmissuhdetta. Kumppania, joka ihan oikeasti kulkisi siinä vierellä.
Onkin huvittavaa, että kun vähiten yritin saada suhdetta syntymään, sitä helpommin se luonnistui ihan vaan itsestään. Minulla ei ollut tarvetta miellyttää toista, koska luotin vakaasti siihen, että jonain päivänä kohdalleni osuu se mies, joka oikeasti haluaa juuri minut. Joten ei ollut myöskään mitään väliä sillä, että vastaan tuli ne noin 80 miestä, joiden kanssa suhde ei vaan ottanut syttyäkseen. Tiesin, että minulla ei ollut tarvetta takertua myöskään Herra Numero 90:een tai Herra Numero 230:een, koska tiesin täysin varmasti, että The Päivä kyllä vielä koittaisi.
Ja juuri niinhän se koitti. Silloin kun en sitä väenväkisin odottanut.
Ja juuri nämä meidän samankaltaiset perusvireet taisivat miellyttää meitä molempia niin, että lopulta “kiirehdimme” tässä suhteessa nopeammin kuin missään aikaisemmassa!
Ja juuri niin kuin “minä en missään nimessä tekisi” 🙂
Mistä tällaiset erilaiset fakkiutuneet kuvitelmamme – uskomuksemme – oikein kumpuavat ja vaikuttavat meidän deittielämäämmekin?
Millaisia “sääntöjä” sinulla on? Oletko tietoinen niistä kaikista? Ihan varmasti?
Vai uskotko, että sinulla ei ole mitään tällaisia mahdollisia alitajuisia blokkeja kuten minulla oli?
Ja myönnän, että minulla ei ollut pelkästään tätä “ei saa hoppuilla rakkauselämässä”-sääntöä, vaan monia muitakin uskomuksia mm. siitä, minkätyyppinen mies minulle sopisi parhaiten. 🙂
Ja jotain menneisyyden kaikuja liittyy myös tähän mystiseen Helluntaihin, jolloin mukamas pitäisi olla se helluntaiheila tai muuten saisi koko pitkän kuuman kesän kärvistellä ihan itsekseen!
Aika hulvatonta, vai mitä? 🙂
En tiedä, hokiko sinunkin lähipiiri sinulle lapsuudesta asti “jollei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä!”? Ja nimenomaan negaation kautta, painokkaasti vanhaan perisuomalaiseen tapaan.
Olikohan tuokin usein kuulemani “kansanviisaus” jopa jokin alitajuinen lähtölaukaus sille, miksi nykyisin valmennan ja bloggaan niin mielelläni kaikenlaisista heiloista ja riiuureissuista ympäri vuoden, ettei kukaan rakkaudenkipeä suomalainen vaan jäisi ilman sitä maagista heilaa juuri helluntaina? Asiaahan voi varmistella hyvissä ajoin, läpi vuoden…! 🙂
Helluntaiheila-/Kesäheila-mindset kuntoon, jotta se rakkaus roihuaa vielä syksylläkin! (Ehkä myös ensi vuonna!)
Tosiaankin melko mystisiä ovat mielen syöverit meillä itse kullakin, mutta ainakin itse oletan, että omat alitajuiset draiverini tähän inspirointi- ja valmennustyöhöni ovat kertyneet muistakin elämänkokemuksistani ja varmasti monista muistakin kansanviisauksien kaltaisista letkautuksista, joita alitajuntaani iskostui lähimmäisiäni tiedostamattani mallittaessani… Ukkini vanhaa perintöä ovat kyllä monet kielikuvat, joita sittemmin myös äitini – ja nykyisin myös minä – viljelemme ihan vahingossakin, tiedostamattamme.
Tietysti.
Niinhän se mieli toimii.
Tiedostatko sinä jotain tällaisia mahdollisia ajatusmalleja, joita olet omaksunut ties miltä ukilta tai kummin kaimalta? Vai minkä luulisit olevan tällä hetkellä se pidäke, minkä vuoksi se sinun helluntaiheila ei ole vielä ottanut jäädäkseen rinnallesi kulkemaan?
Kun iloiset treffit ja värikäs sinkkuelämä kiinnostavat sinuakin joko tulevaa helluntaita tai koko kesää ajatellen, niin buukkaa rakkauselämän inspiraatioaikasi kanssani etänä videoyhteydellä tai kasvotusten Espoon Leppävaarassa tai Sipoon Nikkilässä.
Tässä myös muutama lukuvinkki sinulle:
Ja jos sinulla onkin jo se oma ihana helluntaiheilasi, niin helli häntä nyt koko sydämestäsi ja saat pidettyä hänet rakkaanasi myös ensi viikolla ja hyvällä tuurilla koko kesän – ehkäpä ihan vuoden ympäri!
Itse lopettelen nyt tältä erää tämän spontaanin Helluntaiheila-bloggaamiseni, kun tuo rakas miehenikin on pikkuhiljaa saanut omat ensi viikon futisleirityönsä valmistelut viimeisteltyä. 🙂
Ai, niin… Pikkupaljastus vielä….
Sinulle, ihana Rakkauden (r)evoluution vakiolukija ja valmennusasiakkaani, voin paljastaa tässä jo hieman etukäteen:
Ensi viikolla asiakastöideni ja opiskelujeni lomassa rustailen myös upouutta verkkovalmennusta! Kyllä! 🙂 Olen ihan superinnoissani, koska niin moni on jo kysellyt minulta juuri tätä valmennusta, niin on ollut kyllä ihan todella antoisaa antaa kaikkeni tähän valmennukseen! Jokaista valmennusosiota koostaessani mieleni palaa yksittäisiin asiakkaisiini ja niihin sähköpostitse tositarinoitaan jakaneisiin ihaniin naisiin ja rohkeisiin miehiin, joiden luokse sydämeni aina kulkee, kun pyrin heitä tukemaan taas askeleen eteenpäin elämässä…
(Ja HUOM! Aina saat laittaa vinkkejä verkkokursseista, joita toivoisit minulta seuraavaksi! Kokoan näitä aina asiakkaideni pyyntöjen pohjalta!)
Verkkovalmennusta rakennan hitaasti mutta varmasti toki näiden normaalien asiakastöideni rinnalla eli vielä ehdit varata myös oman henkilökohtaisen sparrausaikasi tälle kesälle kanssani etänä tai kasvotusten livenä täällä.
Kesällä täältä blogin eri kategorioista löydät helposti paljon luettavaa helluntaiheila-deittailujen lisäksi myös mahdollisen parisuhteesi parantamiseen ja tietysti myös lisäinspiraatioksi siihen kuumaan seksihellekesäänkin joko tuoreen tai tutumman kumppanisi kanssa. Nyt näin lasten koulujen jo päätyttyä ja Helluntain heilasteltuamme kukin tahoillamme se rakkauden kesähän on jo todellakin vihdoin täällä!
Minkälaisia kesäsuunnitelmia sinulla on? Toivottavasti olet yhtä innoissasi tästä kesästä kuin minä! Elämän parasta aikaa tämä valon ja lämmön aika! 🙂
Iloista ja aurinkoista alkavaa KESÄKUUN (!) viikkoa sinulle!
Rakkaudella
valmentajasi Kati
Kliininen hypnoterapeutti, NLP Trainer-valmentaja
[email protected]
Puolisoiden erilaisuus: Mistä löytyy yhteinen sävel parisuhde-elämään?
Miten puolisoiden erilaisuus vaikuttaa parisuhteen onnistumiseen? Onko kumppanin erilaisuus rikkaus vai rasite?
Deittiuupumus: Nettideittailu turhauttaa, ahdistaa ja masentaa
Mitä tehdä, kun nettideittailu väsyttää ja turhauttaa, mutta haluan löytää rakkauden ja parisuhteen? Väsymys deittailuun. Deittiuupumus.
Hyvä deitti-ilmoitus: Millainen on paras deittiprofiili nettideittailussa?
Minkälainen on hyvä deitti-ilmoitus? Millainen on paras nettideittiprofiili? Miten kirjoittaa hyvä treffi-ilmoitus? Entä kuvat? Esimerkit
Perfektionismi & Deittailu: Miten päästä eroon perfektionismista?
Perfektionismi: Deittailu voi jäädä tuloksettomaksi, kun perfektionisti etsii aina vaan vielä parempaa kumppaniehdokasta.
Paras deittisovellus 2024: 16 deittisovellusta vertailussa
Parhaat deittisovellukset vertailussa. Mikä on paras deittisovellus, kun etsit seuraa tositarkoituksella tai lyhyempiin lemmenhetkiin?
Ilmainen ekirja & video ‘Rakastan sinua, mutta…’ – Erota vai ei?
Vapaudu päättämättömyydestä ja suuntaa energiasi selkeämmin joko parisuhteen parantamiseen kestävällä tavalla tai vaihtoehtoisesti hyvän eron harkitsemiseen konkreettisen ratkaisukeskeisesti. ‘Rakastan sinua, mutta…’-ekirja ja 29-minuuttinen piirretty aikuisten
Alitajunnan voima: Alitajunta ohjaa vauhdilla vääräänkin suuntaan
Hypnoosi ja alitajunnan voima. Vaikean päätöksen tekeminen ja tavoitteen saavuttaminen onnistuu, kun alitajunta on valjastettu tueksi.
Sinkkuvanhemman parisuhde lapsettoman kanssa: Kannattaako?
Onnistuuko sinkkuvanhemman parisuhde lapsettoman kanssa? Jos oma lapsiluku on täynnä, kannattaako lapsetonta sinkkua deittailla?
Sinkkuvanhemman deittailu: Lapset ja deitti-ilmoitus
Mitä deitti-ilmoituksessa kannattaa kertoa lapsista tai lapsihaaveista? Miten sinkkuvanhemman deittailu onnistuu nettideittisovelluksissa?
Hyvät valokuvat deittailussa: Millaisia valokuvia deitti-ilmoitukseen?
10 vinkkiä millaisia ovat parhaat valokuvat deitti-ilmoitukseen! Deittailussa hyvät valokuvat tekevät deittiprofiilista kiinnostavan.
Lapsettoman deittailu sinkkuvanhemman kanssa
Lapsettoman deittailu sinkkuvanhemman kanssa ei ole ehkä helppoa. Joillekin sinkkuvanhemmille parisuhde lapsettoman kanssa on mahdoton ajatus
