IKÄKRIISI JA AVIOERO: Kannattaako eroaminen keski-iässä?

IKÄKRIISI JA AVIOERO: Kannattaako eroaminen keski-iässä?

Keski-iässä voi iskeä ikään ja henkiseen kasvuun liittyvä luonnollinen muutosvaihe, niin kutsuttu ”ikäkriisi”, joka ilmenee yleisenä tyytymättömyytenä esimerkiksi työtä tai puolisoa kohtaan – yleensä siis juuri niitä asioita kohtaan, jotka vievät suurimman osan ajastamme. Keski-iän ikäkriisi voi tuntua levottomuutena ja kärsimättömyytenä, kun alkaa tunnistaa asioita, jotka eivät tunnu hyvältä, mutta joita ei osaa parantaakaan. Ei ainakaan ihan suorilta käsin, välittömästi.

Keski-ikään mennessä elämä on muuttunut ympärillä moneen kertaan, mutta omat ajatus- ja toimintamallit voivat edelleen muistuttaa teini-iästä tai vähintään vuosien takaisista tavoista. Keski-iän kriisi on kasvunpaikka. Sekä parisuhteelle että ennen kaikkea omalle itselle.

Tässä artikkelissa käydään läpi ikäkriisin ja parisuhdeongelmien välistä yhteyttä:

Onko keski-iän ikäkriisi edes todellinen ilmiö?

Rakkauden (r)evoluutio-kirjassa moni tositarina haastattelemiltani miehiltä ja naisilta kertoi tarinaa keski-iän kriisistä ja sen monista ilmentymistä, esimerkiksi salasuhteista tai vähintäänkin yhden yön jutuista. Moni oli myös omia eropohdintojani aikoinaan kommentoinut: ”Onkohan sinulla vaan ikäkriisi vai miksi ihmeessä haluat erota?” Ymmärsin kysyjän tuskan – olihan hän minulle rakas ja tärkeä ihminen, mutta olin perehtynyt keski-iän ikäkriisi -teemaan jo ennen kuin vastasin kysyjälle omista eropohdinnoistani ja niiden perusteluista. 

Rakkauden (r)evoluutio – Parempi parisuhde vai erinomainen ero?-kirjaan koostin ajatuksia muun muassa näin:

"Kun eroaa nelikymppisenä, saattaa kuulla kommenttia siitä, että ero olisi vain keski-iän kriisin aiheuttama täysin typerä päähänpisto ja siksi ei missään tapauksessa saisi erota. Samoin saavat toisinaan kuulla ne, jotka kipuilevat suhteissaan lasten synnyttyä tai muutettua pois kotoa. Kuitenkaan esimerkiksi keski-iän kriisin olemassaoloa ei tutkijoiden, muun muassa maailmankuulun psykologian tohtorin Kathleen Stassen Bergerin, mukaan ole pystytty edes todentamaan, vaan vanha 1970-luvulla tehty virhetulkinta on jäänyt elämään ihmisten uskomuksissa. Ja miksi erosta pitäisi syyttää mitään kriisejä? Kriisihän on useimmiten vain tapahtuneen muutoksen virstanpylväs, joka osoittaa sen, kuinka vahvalla pohjalla parisuhde oikeastaan on. Kriisi avaa silmät kaikelle ympärillä olevalle, myös parisuhteelle. Kriiseillä on oma hyvä tarkoituksensa, ja ihmisen tehtävä on kasvaa. Jos kasvuaan tukee kehittämällä itseään niin, että oma itsetuntemus ja itsetunto kohenevat, on ymmärrettävää, että samalla saa voimia elämänmuutoksiin, myös mahdolliseen eroon."

Kati Niemi: Rakkauden (r)evoluutio - Parempi parisuhde vai erinomainen ero?

Mutta mistä sitten johtuu, että niin moni parisuhde ajautuu kriisin juuri keski-iässä? Tässä kirjoituksessa puran keski-iän ikäkriisi-teemaa, ja käyn läpi ratkaisujen lisäksi myös valikoituja tilastotietoja keski-ikäisten parisuhteista ja avioeroista eri ikävuosina.

Miksi parisuhteessa tulee ongelmia juuri ”keski-iän ikäkriisin” aikaan?

Jos parisuhteen roolit ja kommunikointitavat ovat jämähtäneet menneisyydessä kelvollisiin uomiinsa eikä suhteessa ole totuttu joustavuuteen, viimeistään elämänkriisit ravistelevat suhdetta väkisin pois vanhoista uomistaan. Uusi parempi uoma löytyy, jos molemmat ovat valmiita muutokseen. Muutos vaatii joustavuutta omissa suhtautumis- ja toimintatavoissa.

Joskus muutos edellyttää onnistuakseen niin suurta joustavuutta, että suhde ei taivu siihen. Kun ihmiseen sattuu, hän etsii siitä ulospääsykeinonsa tavalla tai toisella. Moni kiertää parisuhde- ja yksilöterapian kaukaa ja treffaa mieluummin kolmansia pyöriä selvitäkseen jälleen yhden kuukauden eteenpäin.

Mutta mitä muita vaihtoehtoja olisi?

Olisiko parisuhteesta mahdollista vielä luoda entistä parempi?

Voiko keski-iän ”ikäkriisistä” voi selvitä edes yksin, saati yhdessä puolison kanssa?

Kuinka paljon parisuhdettaan voisi tai kannattaisi muuttaa, jotta se ei päättyisi eroon? Esimerkiksi avoimesta suhteesta ja etäsuhteesta voit lukea näistä artikkeleista:

Miksi parisuhde- tai ikäkriisi on myös hyvä asia?

Iän eli varttumisen myötä luonnollisesti (ja toivottavasti!) tapahtuva henkinen kasvu ei tapahdu tasaisena seesteisyyden matkana kohti jotain autuaaksi tekevää taivasta, vaan usein pienten kriisikeskittymien kautta. Henkiselle kasvulle on tehtävä tilaa, koska kasvutilaa eli aikaa herkistyä muutokselle löytyy harvoin sattumalta. Aikaa kasvulle eli muutokselle on järjestettävä ihan itse.

Keski-iässä moni elää itse sanoittamiaan ”ruuhkavuosia”, ja montaa rautaa taotaan vain siksi, kun muutkin tekevät niin. Mallitamme muita ja juoksemme oravanpyörässä, kuten kanssakulkijammekin. Mitä kovempaa kiiruhdamme puolisomme ja itsemme ohi, onnellisuutemme kaikkoaa ja parisuhteemme kuivuu kasaan. Positiivinen muutos edellyttää tilaa ja aikaa. 

Positiivinen parisuhde edellyttää yhtälailla tilaa ja aikaa nauttia puolison seurasta, jotta ei kokisi olevansa vain tiskirätti ja lasten kuskaaja keski-iän ”ruuhkavuosien” keskellä. Kukaan ei halua elää elämäänsä muiden orjana – ei töissä eikä kotona – mutta harva silti järjestää itselleen tilaa ja aikaa elää vapaammin ja antoisammin. Ikäkriisin iskiessä urapaahtajan tuulilasiin, tilaa ja aikaa on järjestettävä, jos sitä ei ole aikaisemmin ymmärtänyt tehdä. 

Onko keski-iän ikäkriisi siis vain huono asia vai pitkään kaivattu muistutus asioista, joilla oikeasti on merkitystä ”ruuhkavuosinakin”?

Keski-ikäisen valittajan ikäkriisi näkyy ja kuuluu sekä töissä että kotona.

Jos työpaikalla ei koe saavansa kehittyä haluamaansa suuntaan (tai edes johonkin suuntaan!), työpaikkaa tekee mieli vaihtaa. Jos parisuhteessa ei koe saavansa kehittyä haluamaansa suuntaan tai ylipäätään nauttimaan parisuhde-elämästä, alkaa tehdä mieli vaihtaa moista puolisoa

Mutta muutos omassa elämässä ei tapahdu ulkoisia tekijöitä – työpaikkaa ja puolisoa -vaihtamalla. Ne ovat toki joskus edellytyksiä sille, että kasvuvaraa löytyy vielä tulevillekin vuosikymmenille, mutta ikäkriisi ei seläty pelkästään sillä, että hyppää toiseen työpaikkaan tai salarakkaan syliin.

Työ- tai parisuhdekriisi ei ratkea myöskään valittamalla elämän rankkuudesta ja niistä iänikuisista ”ruuhkavuosista” (edellä mainitut ”ruuhkavuodet” ovat lainausmerkeissä tässä artikkelissa mainitsemastani syystä: KORONAKRIISI JA RUUHKAVUOSI: Rakkautta enemmän kuin stressiä?). Jos keski-iän ikäkriisi sytyttää sinussa ratkaisukeskeisen elämänhalun sijaan vain itkijänaisen valittajasielun, onko ihme, jos ajan myötä sekä työsi että parisuhteesi maistuvat puulta? 

Jos et etsi kestäviä työkaluja tilanteesi ratkaisemiseen eli sisäisen kehitysmatkasi kulkemiseen, keski-iän ikäkriisisi ei helpotu eikä haihdu kuin taivaan tuuliin ihan itsestään. Vaikka selviäisitkin hitusen kevyempään suvantovaiheeseen pelkän uupumuksesi myötä, kun et jaksa taistella vastaan, seuraava ikäkriisi voikin viedä viimeiset mehusi.

Milloin olet tarpeeksi vanha kasvaaksesi tietoisesti etkä vain ajelehtimaan seuraavaa ikäkriisiä kohti?

Missä vaiheessa olet sen ikäinen, että haet konkreettisia keinoja työstää itseäsi ja kohdata kulloisessakin elämänvaiheessasi vastaan tulevat haasteet ja kriisit ratkaisukeskeisesti? Jos lykkäät sitä sisäistä kasvukipuasi, jonka keski-iän ikäkriisi sinulle lahjoitti, et saa kaikkea sitä hyötyä ja arvokkaita oivalluksia, joita sinun oli tarkoitus oppia.

Lue täältä, miksi aivan liian moni aikuinen ihminen jättää kasvutilansa ottamatta eikä kehitä itseään tietoisesti: Miten parantaa hyvinvointiaan itsensäkehittämisen avulla?

Ikäkriiseistä puhutaan paljon, vaikka pikemminkin kriisit ovat normaaleja muutoksen virstanpylväitä. ’Kriisi’ sana voi luoda ikään liittyvälle normaalille kehitykselle ikävän kaiun. Jos olet lukenut blogiani tai Rakkauden (r)evoluutio-kirjani, tiedät, että tartun ikävältä kalskahtaviin sanoihin, jotta ne eivät pääse salakavalasti ruokkimaan kasvulle haitallista negatiivista maaperää mielemme syviin kerroksiin. Täältä voit lukea esimerkiksi kriisi- sanan mehustelusta: KORONAKRIISI JA RUUHKAVUOSI: Rakkautta enemmän kuin stressiä?

Miten sinäkin selviät omasta parisuhde- ja kasvukriiseistäsi keski-iän ”ikäkriisin” aikaan?

Minullakin on ollut kasvukipuni. Minäkin olen repinyt itseäni kasvuni polulla, kunnes lopulta olen oppinut vastaanottamaan kasvun sen kaikkine kipuineen. Valmis en vielä ole enkä toivottavasti tule olemaan milloinkaan elämäni varrella. Uskon, että kasvu on osa elämää ja ilman kasvua elämä on jo ohi. Siksi mieluummin otan vastaan yhä runsaampana kasvavan elämänpolkuni kaikki huiput ja pohjat, kuin tyytyisin vain tasapaksuun, harmaaseen elämään ilman kipuja.

Olen aina ollut kovin innokas kehittämään ja kehittymään, keksimään ja ideoimaan, luomaan uutta ja muuttamaan maailmaa. Se on ollut kivaa. Olen nauttinut siitä.

Mutta kivuliainta on ollut muuttaa itseäni.

On sattunut havahtua iän myötä omiin typeriin päähänpinttymiini ja välillä rumiin käytöstapoihini. Olen halunnut piilottaa rumat ikävät jutut ja keskittyä vain positiivisesti parempia uusia, kivoja juttuja kohti.

Kunnes tarpeeksi pyristeltyäni tulin elämässäni kohtaan, jossa minun oli kohdattava rumimmat sanani sisälläni, tunnusteltava niitä ja vastaanotettava ne. Tunnettava se suru ja kipu, josta nuo sanat kertoivat. Olivat jo vuosikausia kertoneet. Tämä sisäinen tunnetyö tapahtui ohjatusti vuosien NLP-opintojeni aikana (NLP = Neuro-Linguistic Programming; ks. www.nlpyhdistys.fi).

Tapasin mahtavia ihmisiä, jotka olivat myös valmiita vastaanottamaan omat kasvukipunsa. Yhdessä kasvaminen oli helpompaa.

Miksi pelkkä tahdonvoima ja posiitivinen ajattelu eivät auta?

Luonteessani on helposti innostuvuuden lisäksi myös runsain mitoin uteliaisuutta ja sinnikkyyttä. Olin koko menneisyyteni ajan tottunut menemään vaikka läpi harmaan kiven, mutta tuolloin aikoinaan osasin käyttää vain tahdonvoimaani ja positiivista ajattelua.

Vuosien henkisen kasvun opintojeni myötä olen oppinut yhdistämään aikaisempiin työkaluihini myös runsain mitoin hiljentymistä ja nöyryyttä sekä surutyötä oman itseni kanssa.

Aikaisemmassa kirjoituksessa kirjoitinkin, miten tietoinen surutyö voi olla avain paljon parempaan, pysyvämpään ja kestävämpään hyvinvointiin kuin pelkkä positiivinen ajattelu ja tahdonvoima, joiden varassa navigoin elämässäni nuorempana. Mutta lisäksi menneisyydessä vahvistamani sinnikkyyteni auttoi minua tekemään henkistä työtäni pidemmän kaavan kautta, syvältä ja voimalla.

Uteliaisuuteni puolestaan piti mielenkiintoni yllä, kun tutkin vankimpia ”totuuksiani” eli lopulta hölmöimmiksi osoittautuneita uskomuksiani yhä useammasta näkökulmasta ja pyöritin sisäistä mutavettäni sellaisessa pesukoneessa, että vihdoin sain pyykkini puhtaaksi. Ainakin siltä osin, mitä vielä kykenin itsessäni näkemään – uutta mielenkiintoista big dataahan syntyy mieleemme joka päivä lisää, joten myös voimallista, surullista, rikasta, antoista ja lopulta niin hauskaa uskomustyötä saan onnekseni varmasti tehdä loppuikäni! Ikäkriiseistä ja niiden suvantovaiheista riippumatta! 🙂

Onneksi minulla on nykyisin kuitenkin runsain mitoin työkaluja työstää omia pieniä ja isoja kriisejä sekä ihan niitä tavallisia muutostilanteita sekä työ- että kotielämässä.

Miten minä kehitin itseäni selättääkseni oman kasvu- ja ikäkriisini keski-iässä?

NLP:ssä opin lukuisia hyviä menetelmiä, joilla pääsin aimoharppauksin eteenpäin elämässäni. Sekä työ- että kotirintamalla. Monen muun tavoin keski-iän kriisini aikaan vaihdoin sekä työpaikkaa että päätin avioliittoni. Nautin uudesta työelämästäni sekä sinkkuelämästäni ja sen jälkeisestä uudesta parisuhteestani.

Mutta mielenkiintoinen työ, iloinen sinkkuelämä tai hyvä parisuhde eivät ole perusonnellisuuteni juurisyitä vaan seurauksia.

Onnellisuuteni kumpuaa itsestäni. Ei työstä eikä miehestä tai miehistä ympärilläni. Sekä keski-iän ”ikäkriisi” että kasvuni kriisini läpi lähti itsestäni. Tietoisen mentaalityöskentelyn ja harjoittelun kautta. Valmennuksen avulla ja muiden ihmisten tuella. Kasvoin ottamaan apua vastaan enkä vain sinnittelemään itsekseni hammasta purren niin kuin nuorempana.

Vuosien opintojen, treenaamisen ja apuopettajana toimimisten jälkeen vihdoin serfifioiduksi NLP Trainer-kouluttajaksi valmistuttuani kirjoitin kirjani Rakkauden (r)evoluutio – Parempi parisuhde vai erinomainen ero?, minkä jälkeen jatkoin mielen syviin vesiin eli alitajuntaan ja tiedostamattomaan mieleen sukeltamista hypnoosiopintojen parissa.

Lopulta suoritin myös Suomen Hypnoosiliiton ja lontoolaisen hypnoterapiainstituutin järjestämän hypnoterapian ammattitutkinnon ja valmistuin Kliiniseksi Hypnoterapeutiksi valmiina auttamaan valmennusasiakkaitani entistä monipuolisemmin ja syvemmin.

Rakastan sitä, kun saan auttaa asiakastani möyhimään omaa mieltään ja ajatuksiaan, joista myös se ikäkriisi tai ne avioeroajatukset kumpuavat. Kun siis kaipaat monenlaisia työ- ja kotielämän ongelmatilanteita rakastavaa, ratkaisukeskeistä valmentajaa rinnallesi kulkemaan ja tukemaan sinua omassa ainutlaatuisessa syväsukellusoperaatiossasi, ota yhteyttä!

Täällä olen nytkin vain kännykkäruudun toisella puolen valmiina jeesaamaan sinua 🙂

Kun haluat muutosta elämääsi keski-iässä, se ei tapahdu ilman, että ainakin jokin asia – ajatus – muuttuu sinussa itsessäsi ensin.

Kun pidät nykyistä parisuhdettasi huonona, et tule saamaan parempaa parisuhdetta pelkästään vaihtamalla kumppaniasi. Surullista – ja siltikin niin totta.

Vaikka sinun voi olla paljon helpompaa toimia jonkun uuden kumppanin kanssa, joka vastaa enemmän niitä odotuksia, joita sinulla on nykyisin tähän ikääsi päästyäsi, myös sinun tulee toimia toisin. Toiminnastasi suuri osa, 95%, pohjautuu tiedostamattomiin ajatuksiisi, joista läheskään kaikki eivät ole absoluuttisen tosia faktoja eivätkä edes hyvää tekeviä, vaikka luulet niin.

Me kaikki haluamme olla fiksuja ja filmaattisia, sekä tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja hyväksytyiksi sellaisina kuin olemme. Silti toisinaan meidän itsemme kannattaa muuttaa edes jokin vastaan hankaava toimintatapamme – ja siihen kannustanut uskomuksemme – jotta nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tuleminen kävisi edes hitusen helpommin. Jos parisuhteesi nykyisen kumppanisi kanssa on susisurkea, todennäköisesti et itsekään ole toiminut absoluuttisen fantastisesti matkasi varrella.

Ehkä olet välillä tiuskaissut edes väsymyksestäsi tai ehkä et ole osannut ottaa sinua kismittäviä asioita esille rakentavasti.

Ehkä olet puhunut liian painokkaasti vain omista näkökulmistasi, tai ehkä et ole tuonut näkökulmiasi esille tarpeeksi.

Ehkä olet turvautunut pelkkään toimintaan, kun olisi tarvittu myös kauniita sanoja, tai ehkä juutuit jankkaamaan vain samaa tarinaasi uudelleen ja uudelleen, vaikka olisi tarvittu kerrankin sitä konkreettista toimintaa ja hyviä tekoja eikä vain hyvyydellä teorisointia.

Ehkä et ollut valmis puolisosi ideoihin ja esimerkiksi seksiehdotuksiin, tai ehkä toit omat ideasi ja ehdotuksesi esille tökerösti tai tylysti kuuntelematta puolisosi mielipiteitä.

Ehkä sinulla oli vahva mielipide joka asiaan etkä ottanut puolisosi näkökantoja huomioon, tai ehkä sinulla ei ollut mielipidettä yhdestäkään asiasta ja muutuit harmaaksi, konkreettisesti mitään sanomattomaksi ”ihan sama”-peesaajalle.

Ehkä olit liian kiltti jees-mies tai -nainen, tai ehkä kuritit kumppaniasi kovilla sanoilla tai merkitsevällä hiljaisuudellasi.

Tiedostatko tiedostamattomat ajatuksesi, jotka loivat ikäkriisisi ja jotka sinun on kohdattava viimeistään nyt keski-iässä?

Ehkä näistä edellä mainituista vastakohdista löydät jonkin asian, jota sinä teit väärin ja typerästi, ja jonka tiedät, että niin et missään nimessä ”normaalisti” toimisi uuden upean unelmakumppanisi kanssa.

Mutta jostain syystä olet ehkä toiminut hölmösti nykyisen kumppanisi kanssa kerta toisensa jälkeen, vuosien saatossa. Olet omaksunut tapoja, joista on tullut tiedostamattomia rutiineja sinulle.

Kun toiminnastasi 95% perustuu tiedostamattomiin ajatuksiin, niin kuinka tietoinen olet nyt niistä mahdollisesti sitkeimmistä uskomuksistasi, jotka ovat majoittuneet alitajuntaasi lapsuudestasi, nuoruudestasi ja parisuhteenne alkuhetkistä saakka?

Jos valitsisit tuosta 95%-big datasta nyt edes sen yhden, haitallisimman uskomuksesi ja muuttaisit sen, jotta se ei aja sinua samaan jamaan uudessakin parisuhteessasi, niin mikä se olisi?

Jos et ole tottunut tutkimaan uskomuksiasi pintaa syvemmältä, niin mistä lähtisit liikkeelle itseesi tutustumisessa ja itsesi kehittämisessä, jotta tästä ikäkriisistä ylipääseminen ja myös tulevien vuosien kohtaaminen sujuisi mukavammin ja rakentavammin?

Myös ”keski-iän ikäkriisi” aiheutuu ajatusten, tunteiden ja toiminnan symbioosista. Ja samasta kehästä käynnistyy myös ratkaisujen ja onnistumisten kierre.

Jos haet muutosta vain parisuhteeseesi etkä itseesi, parisuhteesi joutuu varsinaiseen eropainekattilaan. Jos fokusoit vain puolisosi ja parisuhteenne epäkohtiin etkä huomaa itseesi vuosien saatossa kumuloituneita, nykyhetkessä epäkelpoja toiminta- ja ajatusmallejasi, ennustan näin reteästi tässä ihan suorilta käsin, että tulet ajautumaan eron partaalle nopeammin kuin luulet.

En silti ennusta sinulle eroa, koska moni parisuhde keikkuu eron partaalla vuosikymmenet ilman että he eroavat, mutta ilman että he myöskään parantavat parisuhdettaan. Tiedät varmasti tällaisia tapauksia omassa lähipiirissäsi. Ja todennäköisesti olet tiedostamattasi myös mallittanut heitä ja mahdollisesti omaksunut joitain heidän tavoistaan ajatella tai kohdata haasteita. Olemme toistemme keskiarvoja, jos ajaudumme elämässämme tiedostamattomalla autopilotillamme.

Parisuhdettaan ei voi parantaa, ellei parisuhteen ainoat osapuolet – sinä ja puolisosi – muuta itsessänne edes yhtä toimintatapaa. Toimintatapojaan voi hioa teknisesti, mutta kun toiminnasta kuitenkin suurin osa perustuu ajatusten autopilottijärjestelmäämme, niin miten voisit mitenkään muuttaa toimintaasi pysyvästi ja rakentavasti paremmaksi ilman, että muutat jotain perustavanlaatuista omissa ajatuksissasi?

Toiminta pohjautuu ajatuksiin (tiedostamattomiin ja tietoisiin), jotka puolestaan vaikuttavat tunteisiin. Tunteet taas ajavat meitä toimintaan nopeammin kuin ehdimme ajatella – tietoisesti. Ajatukset, tunteet ja toiminta ovat sisäistä symbioosiamme. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä yksikään muutu helposti ilman, että sitä tukeneen korttitalon muut palikat asettuvat myös hieman uudelleen paikoilleen, paremmalla tavalla.

Keski-iän ikäkriisi laittaa elämän ja parisuhteen peruspalikat uuteen uskoon

Ikäkriisissä elämän peruspalikat voivat tuntua olevan aivan sekaisin ja hujan hajan, mikä voi ottaa päähän ankarasti. Mutta hämmennyksestä itsestään ei pidä hämmentyä sen enempää, vaan ottaa tuo hämmennyksen tuoma avoin tila vastaan mielenkiinnolla ja avoimin silmin.

Kun palikat eivät ole entisillä paikoillaan vaan sikinsokin ympäriinsä, niin välillä olevan kasvutilan hahmottaa helpommin.

Kasvu ei nouse jämähtäneisyyden maaperästä.

Parisuhteen peruspalikoita on helpompaa siirrellä, kun moni niistä tuntuu olevan aivan levällään. Jos yrität rakentaa tismalleen samaa rakennelmaa, jota sinä ja puolisosi kyhäsitte parikymppisinä toisiinne tutustuessanne, elät menneisyyttäsi.

Usko siihen, että vaikka olit onnellinen menneisyyden asetelmassasi, sinä voit olla vähintään yhtä onnellinen tulevaisuuden asetelmassasi, joka vastaa sitä ajanhetkeä, jossa te nyt elätte.

Sinä et ajattele enää samoin kuin parikymmentä vuotta sitten läheskään kaikesta, joten miksi sinun parisuhteesi pitäisi olla menneisyytesi mausoleumi?

Keski-iän ikäkriisi muodostui menneiden vuosien myötä, joten miksi yrität hakea ratkaisua samasta menneisyydestäsi?

Moni saattaa syyllistää puolisoaan siitäkin, kuinka puoliso ei ole ollenkaan entisensä ja miten parisuhdekin oli paljon parempi vuosia sitten. Kasvun kieltäminen parisuhteelta, puolisolta ja itseltä on tuhoisin tie, jonka voit valita – tiedostamattomasti tai tietoisesti – keski-iän kriisistä yli yrittäessäsi. Tästä teemasta kerroin tässä kirjoituksessa: ”Älä koskaan ikinä muutu, rakas!” Aikuisten oikeesti?

Mitä tiukemmin olet yrittänyt pitää kiinni menneisyydestäsi, vaikka vuodet ovat vierineet, sitä isompi jännite on muodostunut todellisen nykyhetkenne ja toimintamallisi välille.

Kiitä menneisyydestäsi ja elä tässä hetkessä. Katso, minne asti parisuhteenne peruspalikat ovat siirtyneet ja pyöritelkää niitä käsissänne kuten mielissännekin. Keskustelkaa, minkämuotoisista palikoista haluatte yhteisen elämänne rakentaa ensi vuodelle älkääkä kuvitelkokaan, että ensi vuoden mallikaan pätee briljanttina enää vuosikymmenen päästä.

Jos vuosia sitten lapsenne eivät olleet vielä syntyneetkään, yhtä lailla tiedät, että vuosien päästä lapsenne asuvat jo omillaan. Jos vuosia sitten paiskitte uraputkessa töitä, yhtä lailla tiedät, että vuosien päästä olette eläkkeellä.

Jätä menneisyytesi ja tulevaisuutesi omalle päänsisäiselle aikajänteellesi, ja keskity nykyhetkeen. Mitä haluat nyt? Entä puolisosi? Mistä nauttisit juuri tänään? Entä puolisosi?

Sinun ei tarvitse haluta samaa parisuhdesisältöä, esimerkiksi seksiä, kuin halusit vielä vuosia sitten. Eikä sinun tarvitse tänään osata nauttia sellaisesta sisällöstä ja seksistä, jota himoitsetkin vuosien päästä enemmän kuin koskaan. Elä tässä ja nyt. Tänään. Puolisosi rinnalla. Avoimin mielin ja sydämin. Ota uudet ajatuksesi vastaan ja päästä vanhoista irti. Uusiudu ja anna itsesi kasvaa tietoisesti, etsimällä mielenkiintoisia itsensäkehittämiskursseja ja henkilökohtaisen sparraajan. Ja salli sama puolisollesi.

Parisuhteesi ei takaa perusonnellisuuttasi. Ei tämä nykyinen eikä unelmoimasi uusi parisuhdekaan.

Yltiöromanttisesta ajatuksesta, että vain parisuhteen tulisi tehdä meistä autuaan onnellisia, kannattaa luopua. Ainakin jos haluaa sellaisen autuaan onnellisen parisuhteen.

Kun osaat luoda elämäsi uudelleen jokaikinen aamu, jokaisen hengityksesi myötä, huomaat voivasi nauttia onnellisesta elämästä joka hetki. Myös surun hetkellä perusonnellisuutesi on läsnä. Silloin kun puolisosi on rinnallasi ja silloinkin, kun hän ei ole.

Jos ripustaudut kumppaniisi, upotat teidät molemmat vuosien saatossa. Kenenkään tehtävä tässä elämässä ei ole kantaa muita ihmisiä harteillaan ja raataa toisen onnellisuuden eteen. Me teemme toisemme onnellisiksi ihan vaan sillä, että nautimme saadessamme katsella toistemme riemua tai kun voimme saada tuntea olevamme avuksi tukiessamme läheistämme hänen surunsa keskellä.

Jos olet tyytymätön parisuhteeseesi, olet ennenkaikkea tyytymätön itseesi. Muuta itsessäsi niitä tapojasi – esimerkiksi ripustautumistasi – jotka sinulle luovat ahdistusta lopulta. Etsi itsellesi uusia mielenkiinnonkohteita – ei välttämättä kuitenkaan sitä salarakasta, ellet kuvittele jälleen tulevasi onnelliseksi vain imemällä toisen – salarakkaasi – energiaa. Ravitse itse itseäsi, ja huomaat, kuinka muutkin ihmiset nauttivat seurastasi. Tulet huomatuksi, nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi, kun vain olet omana itsenäsi etkä vaadi iloa ja inspiraatiota itsellesi vain muilta.

Muut eivät koskaan voi tehdä sinua perusonnelliseksi, koska perusonnellisuus on oma, sisäinen tunteesi. Muut voivat ilahduttaa sinua ja naurattaa sinua ja helliä sinua, mutta tunteesi on silti aina omasi. Koska tunteesi on vain sinun omasi, sinä voit ja sinun tulee tehdä itsesi onnelliseksi eikä vain odottaa onnellisuuspalkintoa puolisoltasi – tai siltä salarakkaaltasi, jonka syliin pakenet omaa tyhjyyttäsi ja oman mielesi sisäistä erotabuasi.

Muutoksen vastustaminen lisää vettä myllyyn parisuhde- ja ikäkriisissä.

Parisuhteen muutoksen vastustaminen aiheuttaa ikäkriisin lisäksi parisuhdekriisin. Elämän luonne on eläväistä, muuttuvaista, jatkuvasti uudelleenmuotoutuvaa ja kehittyvää. Jos kahlitset kehityksen parisuhteessanne, parisuhteenne alkaa väistämättä kuihtua. Jos estät rakkauden luonnollisen elämän, parisuhteenne kuolee.

Avioliittonne ei toki siihen välttämättä heti lopu, koska usein moni jää suremaan jo kauan sitten kuollutta rakkauttaan murehtimalla menetettyä ilman uskallusta ja kykyä herättää sitä enää henkiin. Toisinaan rakkauden leskien onkin parempi päästää irti toisistaan lopullisesti, jos koko liekki on jo sammunut. Joskus on helpompaa ja antoisampaa sytyttää liekki uudelleen vain omassa itsessä ja etsiä elämäänsä uusia inspiraatioita ja ihmisiä.

Kun oma liekki palaa vahvana, uusi parisuhde löytyy kuin itsestään. Uusi parisuhde ei kuitenkaan löydy tai siitä ei tule pysyvä ja elävästi antoisa vuosien ajaksi, jos tuon uudenkin parisuhteen vaatii omaksi pelastusrenkaakseen.

Samoin vanhan sammuneen liekin voi saada sytytettyä uudelleen vasta sitten, kun parisuhteen ja puolison ei enää kuvittele olevan se ainoa autuaaksi tekevä pelastus ikäkriisissä.

Avioero ei tee autuaaksi, kun sinun tehtäväsi on kohdata oma itsesi viimeistään nyt keski-iässä.

Avioero ei ole ainoa vaihtoehto päästä pattitilanteesta.

Sen sijaan että eroaa puolisostaan pysyvästi, voi riittää, kun irtisanoutuu vain siitä parisuhteen muodosta, jossa on elänyt puolisonsa kanssa. Puolison kanssa voi rakentaa kahden ihmisen välisen suhteen, parisuhteen, uudelleen jokaikinen aamu, päivä ja ilta. Sinun ei tarvitse elää surkeaa parisuhdettasi enää sen kuoleman jälkeen, vaan voit luoda rakastamasi ihmisen kanssa uudenlaisen suhteen välillenne.

Koska parisuhde on kuitenkin vain teidän kahden välinen tila eikä mikään absoluuttinen möykky, josta ottaa kiinni ja ravistella se paremmaksi, parisuhteenne muuttuu paremmaksi vain teidän kahden myötä. Molempien panostuksella.

Kuten sinun ei pidä ripustautua puolisoosi, sinun ei myöskään pidä olla ainoa parisuhteenne uudelleenluoja ja kannattelija. Jos puolisosi irtisanoutuu huonon, kuolleen suhteenne lisäksi myös sinusta ihmisenä, teidän on parempi erota. Sinä et voi pakottaa ketään parisuhteeseen etkä mihinkään ihmissuhteeseen sinun kanssasi.

Jos olet ainoa parisuhteessanne kärsivä ja sitä parantamaan pyrkivä osapuoli, pyydä puolisoasi joko ottamaan vastuunsa teidän kahden aikuisen ihmisen välisestä suhteesta tai ota ero suhteenne lisäksi myös hänestä. Sinä et tarvitse riippakiveä elämääsi, kuten sinunkaan ei pidä olla rasite kenellekään.

Anna puolisollesi vapaus sinusta, jos se on ainoa keino, jolla hän voi vihdoin kokea elävänsä. Anna myös itsellesi vapaus puolisostasi, jos sen aika on tullut. Hyviäkään parisuhteita ei ole luotu kestämään aina ikuisesti, yhteiseen hautaan saakka. Joskus lyhytkin parisuhde – tai salasuhde – voi antaa itselle omaan elämään enemmän kuin koskaan olisi voinut toivoa, ja silti siitä irtipäästäminen voi olla parasta, mihin tuo suhde olisi voinut koskaan päättyä.

Keski-iän kriisissä elämä voi tuntua vuoristoradalta, mutta tuleviin parisuhde- ja ikäkriiseihin voi valmistautua ja minimoida vahingot.

Ikäkriiseiksi kutsuttuja muutoksen virstanpylväitä tulee elämänmittaisella polulla useita, ja siksi parisuhde tulee luoda uudelleen siinä mukana – jos haluaa parisuhteensa kukoistavan loppuelämän eikä kuolevan puolivälissä matkaa, keski-iässä tai viidenkympin villityksen tai kenties eläkkellejäännin vuoksi.

Jos elämä muuttuu ympärillä ja siitä huolimatta sama vanha parisuhde laahaa perässä muuttumattomana, ikuisuuspohdinta ”erota vai ei” käynnistyy jälleen uudelleen ja uudelleen jokaisen henkisen kasvun kriisin myötä.

Keski-iän ”ikäkriisi” voi tuntua varsinaiselta vuoristoradalta. Kaikki eivät pidä vuoristoradasta edes huvipuistossa, ja tosielämässä mahan lisäksi voi mennä sekaisin koko elämä. Jos paniikki iskee päälle, kun näkee muutoksen tarpeen ilman uskallusta ja kykyä navigoida sen läpi, ahdistus lisääntyy. Pitkittynyt ahdistus vaikeuttaa nukahtamista ja heikentää unenlaatua, mitkä ruokkivat ongelmia sekä parisuhteessa että muussa elämässä. Ongelmat työpaikalla tai omassa terveydessä lisäävät stressiä, mikä pahentaa tilannetta entisestään.

Stressi ja unettomuus ovat typerimmät syyt, joille omaa parisuhdettaan kannattaa uhrata, koska sekä stressinhallintaan että unettomuuteen löytyy paljon parannuskeinoja. Tiesitkö, että hypnoosi-sana on saanut nimensä Kreikan mytologian Hypnoksesta eli unen jumalasta? Nyt varmaan arvaat jo edes osittain, miksi hypnoterapia on niin tehokas esimerkiksi stressinhallintaan ja unettomuuteen – ja sitä myöten monenlaisen ongelman ratkaisuun levollisemmin mielin. Ensiavuksi lue esimerkiksi nämä artikkelit:

Miten keski-iän ikäkriisi näkyy avioliitto- ja erotilastoissa?

Alla olevista graafeista näet, miten vielä 1990-luvulla monet menivät naimisiin alle kolmekymppisinä, mutta sittemmin avioitumisikä on siirtynyt myöhemmäksi. Vaikka naimisiin mennään vanhempana kuin vielä parikymmentä vuotta sitten, avioerot osuvat silti useimmiten samoihin aikoihin 40-50 ikävuoden kieppeille. Avioero ei ole siis vain avioliiton kestoon sidottu tekijä vaan puolisoiden omaan ikään – tai siihen keski-iän kriisiin – yhdistyvä muutosvaihe. 

Alla on vain naisten iät avioitumis- ja erohetkellä. Tarkempia naimisiinmeno- ja erotilastoja sekä miehistä että naisista löydät esimerkiksi seuraavista artikkeleista:

Naisten ikä ensimmäistä avioliittoa solmittaessa

 

Avioeronneiden naisten ikä avioerohetkellä

 

Avioeroja on eniten keski-iässä (Lähde: Tilastokeskus)

Keski-iän ikäkriisi ei aina pääty avioeroon. Silti joskus avioero keski-iässä on paras keino auttaa itseä kasvamaan uutta kohti.

Kaikkia parisuhteita ei saa luotsattua kriisien läpi. Kaikkia parisuhteita ei ole tarkoitettu kestämään läpi elämän, eikä se silti tee niistä parisuhteista muita huonompia. Parisuhteen pituus ei mittaa sen hyvyyttä ja merkityksellisyyttä. Olen itse elänyt muutaman ihmissuhteen läpi ja jokainen niistä on kasvattanut minua paljon.

Nykyisessä parisuhteessani tunnen saavani kasvaa vapaasti enkä pelkää hetkeä, jolloin jommankumman omat kasvukivut veisivät meitä hetkittäin kauemmas toistemme luota. Kasvu on aina hyvästä. Muutos tapahtuu syystä silloinkin, kun emme kasvumme juurisyytä vielä tiedostaisi.

Avioero keski-iässä on melko tavallinen juttu. Se ei silti tarkoita, ettetkö sinä ja puolisosi pystyisi kohtaamaan keski-iän kriisinne yhdessä ja parantamaan parisuhdettanne nimenomaan sen ansiosta, että molemmat avaudutte vastaantulleelle ”ikäkriisille” ja ennen kaikkea toisillenne. Parisuhteen parantaminen on mahdollista, kun yhdessä olette valmiita vastaanottamaan sekä toistenne että oman itsenne kasvun kipuineen kaikkineen.

Kunhan etsitte ratkaisukeinoja tietoisesti myös sen koko 95%-lisäkapasiteettinne eli alitajuntanne uusiutuvan voiman hyödyntäen, niin yhdessä keksitte varmasti parhaimman tavan luoda parisuhteenne uudelleen jokaikinen aamu.

Voimia Sinulle ikäkriisin ajoittaisen hämmennyksen keskelle, ja iloa uuteen päivääsi!