Perfektionistin oletetaan uurastavan hullun lailla tavoitteidensa saavuttamiseksi – ja näin usein onkin. Mutta yhtä lailla perfektionistin toimintaa saattaakin ilmentää toimimattomuus, lamaantuminen liian kovan onnistumisen paineen ja epäonnistumisen pelon vuoksi. Jos olet perfektionisti ainakin joillain elämänalueilla, niin kummasta ääripäästä tunnistat itsesi?
Jos tunnistat itsesi täydellisyyden tavoittelijaksi ja pohdit, voisitko joustavoittaa mielesi malleja, lue tämä juttu ajatuksella. Ja mielellään itseäsi piiskuroimatta, vaikka perfektionistille se vaikeaa onkin.
Otetaan muutamia oivalluttavia (=ärsyttäviä / huvittavia) esimerkkejä sekä työ- että yksityiselämän puolelta havainnollistamaan tätä teemaa 🙂
"Negatiivista kommunikointia oli päivittäin. Koin puolisoni syyllistävän minua tekemisistäni tai toimintatavoistani esimerkiksi lapsen hoidossa tai television katsomisessa. Puolisoni halusi minulta enemmän kuin itse halusin antaa, jolloin huomasin meneväni vain kauemmas, sillä haluan itse päättää, mitä teen. Riitelimme ihan turhistakin asioista ja mietin, että riitelymme varmasti vaikuttaa lapseemme, vaikka emme varsinaisesti huutaneet juurikaan. Lapsi kuitenkin aistii kireän ilmapiirin."
Ai, miksikö halusin oivalluttaa sinua tästä teemasta? Lukaisepa tämä kirjoitukseni omasta taustastani, niin ymmärrät kyllä 🙂
Perfektionisti työelämässä
Perfektionistin stereotyyppi on se tavoitteita kohti itseään ja muita säälimättä tähtäävä työmyyrä. Tiimiläisenä hän vaatii itseltään ja tiimikavereiltaan paljon, mikä uuvuttaa joko hänet itsensä tai hänen kollegansa ajan myötä. Työohjeita noudatetaan pilkuntarkasti silloinkin, kun olisi tarpeen nähdä metsä puilta ja priorisoida päähommat esimerkiksi aikataulupaineiden vuoksi.
Jos perfektionisti ei saa mahdollisuutta käyttää normityöaikaansa täydellisyytensä hiomiseen, työpäivät venyvät ylitöiksi, joista hän muistuttaa kollegoitaan ja esihenkilöään: “Kun on niin paljon töitä, joita ei ehdi tehdä”. Tokihan näin monilla työpaikoilla onkin, että vaatimukset ovat liian suuria, ja työmäärää ihan oikeasti pitäisi kohtuullistaa. Mutta perfektionisti on taitava luomaan extratyötä itselleen silloinkin, kun sitä ei kukaan häneltä odottaisi.
“Mutta kun hommat pitää tehdä kunnolla tai ei lainkaan!”, ajattelee hän.
Jos perfektionisti ei päädy burnoutiin ja sairaslomalle, hän vaihtaa työpaikkaa moittien edellistä työnantajaansa ja esihenkilöä, joka ei osaa priorisoida. Mutta parantumaton perfektionisti, joka ei hoida itseään, löytää ennen pitkää itsensä samankaltaisesta tilanteesta seuraavastakin työpaikasta.
Yksi trendisana tätä teemaa kuvaamaan on ‘huijarisyndrooma’. Se kuulostaa jo miltei diagnoosilta, johon turvautua, jos ratkaisujen löytämisen hitaus turhauttaa työelämän täydellisyyden tavoittelijaa.
Täydellisyyttä tavoitteleva esihenkilö/johtaja
Ja kyllä, on myös niitä esihenkilöitä ja johtajia, jotka eivät osaa priorisoida ja ohjeistaa työntekijöitään niistä oikeasti relevanteista pilkkujen paikoista. He ajavat tiiminsä joko burnoutin tai boreoutin partaalle, sairaslomille ja muiden työnantajien palvelukseen.
He ovat mahdollisesti edenneet johtoasemaan oman uurastuksensa ansiosta ottaen itselleen lisää vastuuta voidakseen yltää parempiin suorituksiin, kun aiemmat suoritukset tuntuvat jo liian vähäpätöisiltä.
Ja hän ei halua tuntea itseään vähäpätöiseksi, vaan siirtää moiset epävarmuuden tunteet syrjään vaikka väkisin.
Hän ottaa vastuulleen suuria tavoitteita ja sälyttää kovat kriteerinsä myös tiimiläisilleen. Projekteissa ei riitä perussuoritus ja tavoitteisiin pääsy, vaan on luotava jotain extraordinary ja toimintaa mullistavaa. Kehitys on parasta mitä hän tietää, joten hän kehittää niitäkin asioita, joita ei tarvitsisi. Hän keksii pyörän uudelleen, jotta hänen oravanpyöränsä ei tuntuisi pyörivän paikoillaan.
Hän turhautuu työntekijöihin, jotka “ovat vaan töissä täällä”. Heidän tilalleen hän rekrytoi itsensä kaltaisia työnarkomaaneja, toisia perfektionisteja, jotka ymmärtävät sentään hyvän päälle.
Jos johtavassa asemassa oleva perfektionisti on mukavuudenhaluinen, hän haluaa pitää saavutetut etunsa jumittamalla samassa täydellisyyden norsunluutornissaan vuosikymmeniäkin. Hän ei uskalla ottaa sitä riskiä, että uudessa työpaikassa hän joutuisikin kokemaan myös epäonnistumisen eli oppimisen hetkiä.
Jos hän taas on täydellisyyden tavoittelunsa lisäksi myös helposti kyllästyvä ja tähtää aina vaan suurempiin suorituksiin, hän vaihtaa työpaikkaa mielellään. Työpaikan vaihdoksen hän ottaa superprojektina, jossa hän haluaa ylittää omatkin odotuksensa, joten työpaikan vaihdoksen aikaan hän ei muuta ehdikään tehdä kuin töitä, töitä ja töitä.
Vähempi ei hänelle riitä edes työpaikan vaihdosten aikaan.
Perfektionisti yrittäjänä
Perfektionisti saattaa empiä yrittäjäksi lähtemistä oikein pitkän kaavan kautta, koska täydellistä yritysideaa ei millään löydy tai hän ei koe olevansa täydellinen uudella liiketoiminta-alueella. Jos hän kuitenkin löytää rohkeuden ryhtyä yrittäjäksi, hän haluaa luonnollisesti luoda yrityksestäänkin täydellisen eikä epäonnistumisia (eli tekemällä oppimista) katsota hyvällä.
Yrittäjä, joka tunnistaa itsessään perfektionistin piirteitä, voi löytää itsensä tekemässä suureellisia suunnitelmia, koska vähempihän ei riitä. Hän haluaa innovoida isosti, paremmin ja suuremmin kuin muut yrittäjät. Hän haluaa suorituksillaan osoittaa myös ex-kollegoilleen, miten mahtaviin suorituksiin hän pystyy yrittäjänäkin.
Perfektionistisella yrittäjällä on tuhat rautaa tulessa, mutta yhdestäkään raudasta ei meinaa tulla valmista. Koska “valmis” tarkoittaisi hänelle täydellisyyttä, jota hän ei koskaan saavuta suunnitelmiensa tasoisesti.
Hän on se yrittäjä, joka tekee töitä aamusta iltaan ja/tai viikonloppuisin, eikä pidä lomia. Hän kaipaa lepoa, mutta ei koe olevansa sen arvoinen.
Siksi hän ei myöskään laskuta omasta työstään sen tosiasiallisen arvon mukaisesti, vaan alihinnoittelee itsensä. Hän ei koe olevansa omien yliodotustensa tasolla. Hän selittää levon ja lomien puutteen yliyleistämällä ja ulkoistamalla sisäisen kipunsa: “Ei yrittäjällä ole mahdollisuutta pitää vapaata. / Yrittäjää riistetään viranomaisten toimesta /….”
Tämä kierre on juuri niin vahva kuin ylisuorittajan uskomukset omasta heikosta arvostaan, jota hän yrittää nostaa yhä uudelleen ja uudelleen kovemmilla suorituksilla.
“Otsa hiessä sinun on leipäsi ansaitseman.”
“Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat.”
(näistä lisää esimerkkejä täällä)
Kun yrittäjä uupuu uurastukseensa, hänen kehonsa antaa periksi ennen kuin hän mindshiftaisi omaa tavoitetasoaan.
Perfektionistin elämäntavat: lepo vs liikunta
Perfektionisti niistää kehonsa viimeiset mehut uurastuksensa alttarille. Työpäivää ei missään nimessä voi huokoistaa edes 5 minuutin rauhallisilla hengitystauoilla, saati, että hän ehtisi istahtaa kahvitauolle työkavereidensa kanssa. Kahviin hän takertuu kuitenkin kuin viimeiseen oljenkorteen, ja ryystää kofeiinit kitaansa näennäistehokkaasti meilejään selaillen.
Tehotahtinsa ylläpitämiseksi hän selaa somea vessanpytyllä, koska somen vilkkuvat valot ja pikakelauksella vaihtuva kuvafeedi osuu rytmiltään hänen hermostonsa tykitystahtiin. Lepohetkeä ei pidetä edes vessan hiljaisuudessa, koska kavereihin on pidettävä yhteyttä edes virtuaalimaailmassa.
Tosiasiassa hänen keskittymiskykynsä ei riitä oikeasti kavereidensa tosielämäkuvien kommentointiin, vaan hän mieluummin ruokkii perfektionismiaan sometähtien filtterikuvilla. Ne antavat hänelle sitä lisäbuustia, jota hän kuvittelee kaipaavansa, jotta saavuttaisi samanlaiset pilvilinnat ja high fly-elämäntyylin kuin idolinsa.
Vaikka perfektionisti on ylläpitänyt tykitystahtiaan aamusta iltaan, päivästä toiseen, kuukaudesta seuraavaan, hän ihmettelee kavereilleen, miten hän ei saa illalla unta pelkästään sormiaan napsauttaen. Ikäänkuin hänen aivonsa pitäisi osata tehdä äkkijarrutus sillä silmänräpäyksellä, kun perfektionisti on päättänyt nukkua tehounet ennen aamukuuden herätystään.
Kun perfektionisti ei löydä ulospääsyä mielensä sisältä levollisempaa elämää kohti, hän turruttaa tuskansa ylenpalttisella syömisellä, sokeripommeilla, alkoholilla, tupakalla tai muilla päihteillä. Ne luovat hänelle hetkellisen illuusion energiatasojen ylläpidosta, vaikka tosiasiassa akut ovat jo vähissä.
Vaihtoehtoisesti hän pukee sisukkaan surunsa päälle triathlon-asun, juoksee itseään pakoon yhä pidemmillä supermiestaipaleilla tai hukuttaa sisäisen lapsensa hädän kauhomalla kroolia kovempaa altaan päästä päähän. Kunnes onkin jo kiire kuristautua kravattiin tai jakkupukuun, ja juosta pää kolmantena jalkana duunipalaverienkin välissä.
Täydellinen painonhallinta
Jos taas perfektionisti ei harrasta liikuntaa fanaattisesti yhä kasvavien tavoitteidensa saavuttamiseksi, hän tuudittaa sisäistä lastaan tiedostamattomilla “ota suklaa suruun”-mantroillaan tai perjantai-illan “nyt oon kyllä niin ansainnut tän”-herkuillaan.
Hän tuudittautuu uskomaan arjen hallintansa olevansa yhä hyvässä kuosissa, kunhan vaan ehtii nollata kovalevynsä tyylikkäällä laatuviinitissuttelullaan.
Ja kunhan täydellinen ulkokuori ei vaan prakaa…
Mutta ajan (ja viimeistään vaihdevuosien) myötä hänen vyötärölleen kertyy liikakiloja tai hormonitoiminta voi mennä “ihme ja kyllä” sekaisin eestaas-kurituksesta ja -herkuttelusta/laiskottelusta.
Tehokkuuden nimissä hän ryhtyy pikadieetille tai napsii sopivan auktoriteetin omaavan “lääkärin suosituksesta” diabetes-, verenpaine- ja kilpirauhaslääkkeitä sen sijaan, että hän pysähtyisi tarkastelemaan elämänsä sisältöä ja rytmiä raakarehellisesti.
Sellainen kuluttaisi vähissä olevaa energiaa liikaa, joten moinen itsetutkiskelu lykkääntyy jälleen “ensi kesälomaan” tai “sitku asuntolaina on maksettu”. Tai kun lääkärikunta ei keksi enää tehokkaampia lääkkeitä pika-avuksi perusongelmaan.
Kun perfektionistin paino ei putoakaan tai kunto kohoa niin nopeasti kuin hän itseltään ja supermies-personal traineriltään odotti, hän heittää hanskat tiskiin sohvalle lysähtäen ja tunkee suklaata suuhunsa kahta kauheemmin:
“Jos en onnistu tavoitteideni mukaisesti asettamassani ajassa, en tee mitään.”
Tavoite siirretään syrjään, kunnes taas tammikuussa otetaan itseä niskasta kiinni: “Nyt mä teen kaikkeni! Siis kaiken muun kuin ratkaisen pintaongelmieni perimmäisen juurisyyn…”
Deiteillä ja parisuhteessa täydellisyyden tavoittelijan kanssa
Kaikki ovat vähintään kuulleet – elleivät omakohtaisesti kokeneet – niitä nalkuttajia, jotka kertovat kumppanilleen, miten leivänmurusia ei saa jäädä pöydälle tai missä paikassa mikäkin tavara pitää säilyttää. Siisteys on puoliruokaa, sanotaan, ja järjestys on hyvästä.
Mutta mihin jäi lempeämpi suhtautuminen siihen henkilöön, jota hän ainakin salonkipuheissaan kutsuu kullakseen? Mutta kova kulta ja kiiltävät pinnat ovat tosiasiassa hänelle tärkeämpiä itsetunnon kiillotuskohteita.
"Nälviminen ja nalkutus valtaavat takuuvarmasti sen tilan, jonka niille antaa. Taitavan nillittäjän yhä mieleenpainuvammat valituksenaiheet eivät lopu kesken yhden parisuhdetragedian aikana. Perinteisten hammastahnatuubien vääränlaisten puristelujen lisäksi on kuultu kettuilua siitä, kuinka tuuletusikkunaa raotettiin väärällä tavalla ja kuivahtanutta leipää leikattiin liian äänekkäästi."
Deittimaailmassa täydellisyyden tavoittelija saattaa käydä joko aktiivisesti tai heittää hanskat tiskiin ennen kuin uskaltautui ekoillekaan deiteille. Mikään tai kukaan ei ole hänelle tarpeeksi hyvää, joten joko hän hyppii kukasta toiseen tai jättää surkimusten tapailun muille. Hän kritisoi deittimaailmaa joko surkeista sattumuksista tai siitä, miten muilla on vaatimukset liian korkealla, joten hän ei viitsi vaivautua mittauttamaan omaa markkina-arvoaan edes ensideiteillä.
Perfektionismi & Deittailu: Miten päästä eroon perfektionismista?
Perfektionismi: Deittailu voi jäädä tuloksettomaksi, kun perfektionisti etsii aina vaan vielä parempaa kumppaniehdokasta.
Jos hän lähtee deiteille, hän odottaa toisen täyttävän tarpeensa ennen kuin on niitä edes ilmaissut, ja siksi moittii jälkikäteen, miten deitit olivat surkeat ja koko deittailu on nykyään ihan perseestä. Hän haukkuu deittiapit, joiden pitäisi olla aina vaan parempia ja hienompia, jotta hänen itsensä ei tarvitsisi asettaa sisintään alttiiksi, vaan voisi pelkillä pintaklikkauksilla napsia itselleen loistotyypin.
Jos suhde vakiintuu, perfektionisti rakentaa heille täydellisen pesän ja luo täydellisen projektisuunnitelman: kaksi lasta, kultainen noutaja ja omakotitalo. (näistä esimerkkejä lisää alempana)
Jos suhde päättyy, perfektionistille ei riitä se, että suhde päättyy, vaan sen pitää päättyä täydellisen hienosti. Hänen on pakko pysyä exänsä kaverina, vaikka hänen olisi viisaampaa pysyä kaukana tästä. Mutta “hyvä ero” ei tarkoita hänelle pelkästään sitä eroa, joka tekee molemmille hyvää, vaan se tarkoittaa hänen kuvitelmissaan jotain ikuista kaverisuhdetta vaikka väenväkisin kulissien kannattelemiseksi avioauvonkin päätyttyä.
”Ei täällä tyylipisteitä jaeta eron ’hyvyydestä’, joten tyylipisteitä ei kannata myöskään pyrkiä keräämään ja odottaa jotain arviota ’Hyvä ero, arvosana 4.2’. Olemattomalla teknisellä osaamisella ja puutteellisella taiteellisella näkemyksellä on rämmitty. Joissain eroprosessin asioissa sujuu hienommin, mutta joissain asioissa mokaa.”
Täydellisyyden tavoittelijan kotona ja juhlissa
Perfektionisti järjestää juhlia juhlien järjestämisen vuoksi – ei juhlittavan henkilön tai kutsuttujen vieraiden vuoksi. Juhlaruokia suunnitellaan kuukausia ja valmistellaan päiväkausia. Järjestelykomiteaan on pakko jokaisen perheenjäsenen osallistua uhkailujen ja kiristyksen hengessä, vaikka muille riittäisi juhlapöytään vähemmätkin antimet suoraan kaupan pusseista.
Mutta “hyvää ruokaa tarjoo kunnon väki”, ja nimipäivävieraillekin on tarjottava sen seitsemää sorttia, koska naapurinmaijakin sometti kulmakunnan prameimmista juhlista.
Kilpavarustelu ei pysähdy aina vaan laadukkaampiin autoihin, suurempiin taloihin, tyylikkäämpään sisustukseen ja prameampiin ruokatarjoiluihin, vaan materialisoitunut henkien taisto näkyy ja kuuluu kaikkialla. Vähintäänkin somessa, jos ystäviin ja naapureihin ei muuten ehditä pitää yhteyttä kilpavarustelun rahoittamisen ja ylläpidon viemän ajan vuoksi.
Kilpavarustelu vie ajan ja energian myös parisuhteelta ja siltä perheeltä, jota perfektionisti haluaa kasvattaa kumppaninsa kanssa edes hampaat irvessä siihen asti, että sosiaalisesti hyväksyttävä lapsiluku on täynnä ja se lapsuudesta asti unelmoitu omakotitalo on rakennettu.
"Vain minä tunnuin kaipaavan sekä seksiä että vielä yhtä lasta perheeseemme. Puolisoni alkaessa puhua haaveestaan muuttaa isompaan asuntoon sanoin, ettei näin pieni perhe tarvitse niin isoa asuntoa ja vetosin lapsitoiveeseeni. Puolisoni siihen sitten suostuessa sain taas pitkästä aikaa seksiäkin edes tiettyyn aikaan kuukaudesta."
"Pitkän parisuhteemme aikana yhä uudelleen uskoin parisuhteemme muuttuvan, kunhan puitteet muuttuvat: kun saamme lapsen tai kun muutamme uuteen asuntoon tai mitä tahansa uutta kun tapahtuu, suhteemme parantuisi. Mutta eihän se ihan niin mennyt. Muutimme neljä kertaa suhteemme aikana ja lopulta viidennen kerran vihdoin erilleen. Sehän on ihan perinteinen juttu, että ihminen muuttaa ulkoisia tekijöitä, kuten vaikkapa hiustyyliään ja pukeutumistaan, uskoen siten itsekin muuttuvan paremmaksi. Ihminen muuttaa aina vaan ympäristöään, esimerkiksi työtään ja asuntoaan, luullen elämänsä muuttuvan myös siltä osin, mitä tuntee sisällään itseään tai puolisoaan kohtaan."
Täydellinen ydinperhe
Perfektionisti saa turvaa luokitteluista “ydinperhe”, “eroperhe” ja “uusperhe”, koska perheen muodolla on enemmän merkitystä kuin sen sisällöllä.
Täydelliseen ydinperheeseen kuuluvat täydellinen äiti, täydellinen isä ja täydelliset lapset.
Uuden lapsen odotusaika sujuu täydellisesti ilman terveyshuolia ja stressiä, ilman synnytyspelkoja. Synnytys sujuu ongelmitta ja ilman kipulääkityksiä, jotka on tarkoitettu vain heikoille kitisijöille – ei täydellisille tuleville äideille.
Vauvan huoneessa on täydellinen sisustus valmiina jo kuukausia ennen lapsen syntymää, ja jokainen tavara ja värisävy on täydellisesti mietitty.
Lapsi puetaan täydellisesti, ja häntä ulkoilutetaan täydellisissä lastenvaunuissa, jotka maksavat pienen auton verran.
Lapsen syöttötuolin on oltava täydellinen designjakkara eikä mikään Ikean halpismuovituoli. Lapsen ruoka on täydellistä itsetehtyä luomuruokaa, joka tarjoillaan täydellisestä Muumi-setistä. Soseet aloitetaan tietysti vasta täydellisen imetyksen jälkeen, eikä lapselle tietenkään tule antaa pizzaa tai karkkeja. Ne ovat merkki heikkoudesta, jota ei täydellisessä ydinperheessä sallita.
"Exäni on lukenut varmaan kaikki lastenkasvatusoppaat. Niitä sitten suoritettiin. Vielä vuosia eron jälkeenkin hän jaksaa valittaa, jos joskus unohdan täyttää jonkun koululapun. Kaiken pitää olla niin täydellistä."
Viimeistään ennen lapsen kouluikää on muutettava täydelliselle asuinalueella, jotta lapsi saa vain täydellisiä kavereita, täydellisen koulun ja täydelliset harrastusryhmät.
Tai siis pelkkä harrastaminenhan ei riitä, koska täydellinen perhe tähtää täydellisiin suorituksiin. Kilpaurheilu ja täydellinen viulunsoitto tai piano-opistossa ahkerointi pyhittää täydellisen perheen viikon.
Koulun arvosanojen on oltava täydellisiä, tai muuten valitetaan surkealle opettajalle tulikivenkatkuisilla Wilma-viesteillä. Tarvittaessa annetaan täydellisiä lahjoja opettajille, jotta arvosanat olisivat jatkossakin hyviä.
Täydellinen äiti ja isä luotsaavat koulun vanhempainyhdistystä vaikka hampaat irvessä läpi, kun muut laiskimukset eivät vaivaudu edes kuivakakkua myyjäisiin leipomaan. Täydellinen perhe tuo monta mehevää leivonnaista, ei kuivia kakkuja tai reunoilta palaneita pipareita.
Muuten täydellinen ydinperheidyllikin menisi pipariksi, ja sellaista riskiä ei parane ottaa, eihän?
Perfektionistin uusperhe
Jos perfektionisti kuitenkin uurastuksestaan huolimatta kokee eron, se on hänelle häpeällinen epäonnistuminen eikä onnistunut silmien avaus ja tarpeellinen toimeen tarttuminen.
"Kirjasi on mitä mainioin opus turhankin pitkään sinnitelleelle ydinperhesissille! Suurkiitos rakentavista ajatusvinkeistäsi! Hyvä kiertää kauttasi monelle tilanteessaan kärvistelevälle."
Jos täydellisyyteen pyrkivä ei eron jälkeenkään lähde hoitamaan kipuaan, hän laastaroi sen seuraavalla suhteella mahdollisimman nopeasti. Kun itsekritiikille ja itsensä kehittämiselle ei anna aikaa, ongelmia ei ole.
Jotta hän saisi rakennettua uudelleen jo kertaalleen kaatuneet kulissinsa, hän alkaa luomaan uudelleen turvallisen tuntuista kaavaa: naimisiin, edes yksi lapsi lisää, ja se omakotitalo.
Täydellisyyden tavoittelijan uusperhe ei ole hänelle pelkästään rakas ja tärkeä, vaan hän ylistää sitä muiden ihmisten “tavallisista” uusperheistä ylisanoin. Heidän uusperheensä on oikein harvinaisen erityislaatuinen spesiaalitapaus, jonka on nyt vihdoin ja viimein paikattava kaikki aiemmatkin kipukohdat.
Perfektionisti haluaa kontrolloida sekä uusperheensä jokaista jäsentä kattonsa alla ja sen ulkopuolella. Kun hänen kumppaninsa lapset aiemmasta liitosta elävät, syövät ja nukkuvat tämän exän luona, perfektionisti haluttaa ulottaa kontrollilonkeronsa tämänkin tontille: miten on elettävä, miten on syötävä ja milloin on mentävä nukkumaan.
Jos kerran edellisellä kerralla kulissit kaatuivat, sen ei parane tapahtua uudelleen, joten kontrollin ja kurin on oltava kovaa.
Ken rohkenee tehdä toisin kuin täydellisyyden tavoittelija sanelee, hän saa kuulla kunniansa, kunnes alkaa tanssia perfektionistin pillin tahdissa. Neutraalin kunnioittava yhteydenpito ei kelpaa, vaan kontrollin vahvistamiseksi vaaditaan “luottamusta” vaikka väkipakolla, jos (kun) se ei luonnistu luonnollisen levollisen kanssakäymisen merkeissä.
Perfektionisti lomalla
Jos perfektionisti lomailee, hän lomailee prameasti ja jakaa lomastaan 68 valokuvaa somessaan. Hän kiukuttelee kumppanilleen, joka haluaisi lomailla rennosti eikä poseerata jokaisessa kadunkulmassa. Täydellistä parisuhdeidylliä ja lomaa rakentava perfektionisti kuitenkin opettaa kumppaninsa ja lapsensa hymyilemään vaikka irvistämällä ennen kuin he saavat syödä jo jäähtyneen gourmet-ruokansa.
Jos ei ole kuvaa tapahtumista, niitä ei tapahtunut.
Ja jos perfektionistin elämässä ei tapahdu superjuttuja jatkuvasti, hän tuntee itsensä epäonnistuneeksi.
Toipuva perfektionisti
Perfektionistin perusmoodi onkin se, että hän tuntee itsensä lähtökohtaisesti epäonnistuneeksi.
Esimerkiksi uuden työn opettelussa hän ei vertaa tämänpäiväisiä onnnistumisiaan aikaisempaan osaamistasoonsa, vaan tavoittelemaansa osaamistasoon. Ja tuo tavoitetaso kasvaa jatkuvasti. Siksi hän ei koskaan saavuta sitä tunnetta, että hän olisi riittävän hyvä.
Hän ei riitä itselleen. Hän ei ole tarpeeksi hyvä omasta mielestään missään asiassa, vaikka tosiasiassa hänen ainoa harjoiteltava asia olisi se, että hän tuntisi olevansa tarpeeksi hyvä itselleen.
Kun perfektionisti havahtuu ongelma-asetuksiinsa, hän saa mahdollisuuden alkaa toipua. Mutta perusmoodinsa vuoksi hän kokee, että hän ei edes itsetutkiskelussa ja itsensäkehittämisessä ole tarpeeksi hyvä eikä etene tarpeeksi nopeasti. Hän on asettanut itselleen jälleen korkeat tavoitetasot siinä, miten olla inhimillinen ihminen.
Kun hän tiedostaa tarvitsevansa oppia rentoutumaan, hän haluaa oppia rentoutumaan nopeasti ja paremmin kuin kukaan muu.
Kun hän tiedostaa tarvitsevansa parantaa untaan, hän haluaa oppia nukahtamaan nopeasti ja nukkumaan mahdollisimman paljon syvää unta. Hän parjaa itseään yöllisistä heräämisistä, mikä palauttaa hänet jälleen alkuperäiseen ongelmaansa: pitäisi oppia nukahtamaan ja parantamaan unen laatua.
Kun hän tiedostaa tarvitsevansa pudottaa painoaan tai kohottaa kuntoaan, hän haluaa hoitaa ne äkkiä kuntoon, pois päiväjärjestyksestä. Jos hänelle muistuttaa painonhallinnan ja kunnon olevan suoraan kytköksissä autonomisen hermoston toimintaan, hän stressaantuu, koska hän tiedostaa kyllä pääongelmansa: hermoston ylirasittuneisuuden ja resilienssin puutteen.
Mutta kun hän viimein nöyrtyy ja hyväksyy kipeimmän oppiläksynsä, hän saa mahdollisuuden alkaa oikeasti toipua.
Toipuminen ei kysy itsekuria, vaan sitoutumista.
Sitoutumista omaan itseen niinäkin hetkinä, kun se “vanha mieli” marmattaisi ja sättisi siinä vieressä, ja houkuttelisi palaamaan vanhoihin “täydellisiin” tapoihin. Koska niissä hän sentään on hyvä – ehkä jopa omasta mielestään, ainakin verrattuna uudenlaiseen levollisuuden mindshiftaamiseen, joka alussa saattaakin tuottaa vain keskinkertaisia tuloksia eikä sitä täydellisyyttä.
Sitoudutko sinä aitoon itseesi vai siihen mielikuvaan, jonka mielesi on luonut sinusta?
Sitoutuminen omaan sisäiseen muutokseen ei ole helppoa, mutta prosessia voi helpottaa monin tavoin (lue täältä).
On luonnollista haluta olla hyvä, vielä parempi, täydellinenkin, koska haluamme tulla muiden hyväksymiksi. Hyväksyntä kuitenkin sekoitetaan liian usein ihailuun, jopa pelonsekaiseen ylöspäin katsomiseen ja kateellisten katseiden keräilyyn.
Ja aivan liian usein tuo koko humppa rahoitetaan meidän todellisen minän kustannuksella, muitakin ihmisiä siinä sivussa satuttaen.
Syvällisempi muutos alkaa siitä hetkestä, kun oivallat pinnallisesti ilmaantuvien oireiden taustalla olevan perimmäisen juurisyyn.
Todellinen oivaltaminen kysyy voimia ja sinnikkyyttä. Sitä sinulla selvästi on: jaksoithan lukea tämänkin artikkelin loppuun asti 🙂
Jos tämä juttu herätti sinua kivasti tai kipeästi, jaa ilosi tai tuskasi sillekin läheisellesi, jonka kenties kannattaisi oivaltaa jotain omakohtaisesti.
Syvällisempiin muutoksiin rakkaudella voimaannuttaen,
Coach Kati
Kliininen hypnoterapeutti, NLP Trainer -valmentaja
"Kati on aivan ihana persoona ja todella ammattitaitoinen mentori/coach. Suosittelen Katia erityisesti kaikille yrittäjille ja johtotehtävissä oleville, jotka työskentelette vastuullisissa ja paineensietokykyä vaativissa ympäristöissä. Olen kehittänyt Katin kanssa resilienssiä, itsetuntemusta, esiintymistaitoja sekä saanut tukea stressaaviin tilanteisiin ja päätöksiin. Katin kanssa työskentelyssä parasta on se, että Kati ottaa huomioon ihmisen kokonaisuutena ja hänen kanssaan pystyy keskittyä ja kehittää juuri pinnalla olevia asioita. Hänen kanssaan on erittäin helppo ja mukava työskennellä. Kiitos Kati ihanasta ja sydämellisestä palvelusta! Suosittelen 5/5!"
Monipuolinen mindshiftaus tukenasi
Minkälaista muutosta kaipaat? Tuen sinua mielelläni!
“Olen todella kiitollinen tästä ohjauksesta. Katilla on mieletön kyky kaivautua ongelmien ytimeen, auttaa kohtaamaan ne ja ratkomaan niitä. Tapaamisten jälkeen on aina voimaantunut ja kevyt olo, mieli täynnä toivoa.”
Varaa ilmainen etätapaaminen kanssani kuullaksesi miten yksilöllisesti etenevä, korkeatasoinen Hyvä, Parempi, Minä! -valmennusohjelma auttaa sinua:
Hypnoosin kesto ja tarvittava hypnoterapiatapaamisten määrä
Kuinka monta kertaa hypnoosia tarvitaan? Kuinka kauan yksi hypnoosisessio kestää? Hypnoosin kesto ja hypnoosihoito-tapaamisten määrä.
Elämän suunta hukassa? Uusi keino, kun olet eksyksissä elämässä
Tunnen olevani eksyksissä elämässäni ja koko elämän suunta on hukassa. Mistä löytyy uusi suunta elämälle? Hyvä, parempi, oikea elämänsuunta?
Mielen rauhoittaminen: 18 vinkkiä itsensä rauhoittamiseen
Itsensä rauhoittaminen: Miten voin rauhoittua, kun mieli käy ylikierroksilla? Hyvät vinkit rauhoittumiseen. Mielen rauhoittaminen
Hyvä uni: 14 vinkkiä nukahtamisen helpottamiseen ja nukkumiseen
Palauttava, hyvä uni syntyy luonnollisesti, kun käytät toimivia keinoja nukahtamisen helpottamiseksi ja laadukkaan unen pohjustamiseksi.
Rentoutuminen: Hyvä ilmainen rentoutusäänite stressinhallintaan
Miksi rentoutuminen on vaikeaa? Stressinhallinta ja kyky rentoutua. Miten oppia rentoutumaan arjessa? Rentoutusharjoitus. ÄÄNITE
Miksi tietoinen mieli epäilee tiedostamattoman mielen vahvaa voimaa?
Onko tiedostamattoman mielen voima ja sen valjastaminen oman potentiaalin realisoimiseksi vain huuhaata ja ajanhukkaa? Mitä tiedostamaton on?
Alitajunnan voima: Alitajunta ohjaa vauhdilla vääräänkin suuntaan
Hypnoosi ja alitajunnan voima. Vaikean päätöksen tekeminen ja tavoitteen saavuttaminen onnistuu, kun alitajunta on valjastettu tueksi.
Miksi tietoinen mieli ja tahdonvoima eivät riitä tavoitteesi saavuttamiseen ja junnaat paikallasi?
Tietoinen mieli ja tahdonvoima jäävät alitajunnan voiman ja tiedostamattoman mielen alle. Hypnoterapeutin vinkit tavoitteen saavuttamiseen.
