Tasa-arvo parisuhteessa: utopia, saavutettu vai mennyt liian pitkälle?

Tasa-arvo parisuhteessa: utopia, saavutettu vai mennyt liian pitkälle?

Tasa-arvo parisuhteessa kuuluu nykypäivänä suomalaisten parisuhteiden perusoletuksiin.

Tunnetaanhan Suomi tasa-arvon mallimaana: Yleisen käsityksen mukaan tasa-arvo on Suomessa vähintään saavutettu ja puhutaanpa sen jopa menneen liian pitkälle! 

Tässä artikkelissa otetaan tasa-arvon päivän kunniaksi katsaus parisuhteen klassikkoaiheisiin tilastojen näkökulmasta ja selvitetään muun muassa:

  • Vieläkö on miesten ja naisten töitä? 
  • Kuka tekee eniten kotitöitä, entä palkkatöitä?
  • Kuka hoitaa lapset?
  • Kuka käärii isommat tienestit?
  • Kuka maksaa parisuhteessa viulut?

Mitä tasa-arvo parisuhteessa oikeastaan tarkoittaa? Pitääkö sen toteutumiseksi kellottaa kotityöt tasan, miesten jäädä koti-isiksi ja naisten käytellä sujuvasti moottorisahaa? 

Kun luet koko artikkelin, sinulle selviää, onko puhe suomalaisesta tasa-arvon ihmeestä totta tilastojen valossa. Ja se tärkein: Onko tasa-arvo mennyt liian pitkälle?

Tasa-arvo parisuhteessa: Kuka hoitaa lapset?

Äitiä ei enää nähdä ensisijaisena lapsen hoitajana, vaan ajatellaan ennemmin, että pitkään kotona lapsia hoitava äiti saattaa riskeerata uransa. Tästä riskistä huolimatta vanhempainvapaalle jäävistä 97-99 % on naisia. Eli 1-3 % isistä pitää vanhempainvapaata. Luku ei ole muuttunut sitten vuoden 1995. (Lähde: Kela)

Kyse ei ole siitä, että isien vanhempainvapaata ei kannatettaisi, sitä ei vain toteuteta käytännössä. Isien suhtautumista vanhempainvapaiden kehittämiseen kartoittanut tutkimus nimittäin selvitti, että vain 5 prosenttia vastaajista ei pitänyt isien vanhempainvapaiden edistämistä tavoiteltavana – eli 95 % kannatti sitä (Lindholm, 2012). Silti edelleen joka neljäs isä ei pidä lapsen saatuaan lainkaan vapaata ja isistä 1-3 % käyttää mahdollisuuden jäädä hoitamaan lastaan kotiin vanhempainvapaalle.

Tämä ristiriita selittyy osittain sillä, että äitien kotiin jääminen nähdään useimmiten henkilökohtaisena valintana. Eli lähes kaikki äidit tekevät saman henkilökohtaisen valinnan jäädä kotiin hoitamaan lastaan, kun isistä samaan ratkaisuun päätyy noin kaksi isää sadasta. Selitys ei taida olla ihan aukoton? 

Tutkimuksessa selvisi myös, että vaikka isien vanhempainvapaata kannatetaan, täysin yhtäläistä vastuuta lasten kotihoidosta ei kuitenkaan kannateta. Vain 32 prosenttia tutkimukseen osallistuneista ajatteli, että isän tulisi olla yhtä kauan kotona kuin äidin. 

Kiintoisaa oli myös se, että edellä mainituista seikoista huolimatta, vastaajista 48 prosenttia ajatteli, että sukupuolten tasa-arvo on jo toteutunut riittävästi. 

Summa summarum: Tutkimusten valossa isien jääminen kotiin hoitamaan omia lapsiaan on  lähes poikkeuksetta kannatettava ajatus, mutta sitä ei toteuteta käytännössä juuri lainkaan. Vaikka puhetta isien kotiin jäämisestä on nykyään huomattavasti enemmän, tilanne ei ole käytännössä muuttunut 20 vuoteen. Yhtäläistä vastuuta lasten kotihoidosta ei yleisesti kannateta.

Sukupuolten tasa-arvo on tärkeä asia suomalaisille – ainakin teoriassa

Yksi selitys edellisille, hämmentävillekin, tilastotiedoille voisi olla se, että sukupuolten tasa-arvoa pidetään Suomessa yleisesti tärkeänä arvona, mutta siihen ei kuitenkaan sitouduta yhtä vahvasti käytännön tasolla (Tasa-arvobarometri, 2017).

Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että naisten kotiin jäämistä perustellaan henkilökohtaisten mieltymysten lisäksi hyvin usein taloudellisilla syillä – eli miesten paremmalla palkalla. Monilla on asiasta harhaluuloja, toteaa THL:n erikoistutkija Johanna Närvi (HS, 18.3.2021). Nordea on esimerkkien kautta laskenut, että kahden työssäkäyvän vanhemman perheessä isän olisi usein taloudellisesti kannattavaa käyttää maksimimäärä isyysvapaata (YLE).

Epäsuhta vanhempainvapaiden käytössä ei vaikuta vain kyseessä olevan perheen talouteen: Tutkimusten mukaan sukupuolierot perhevapaiden käytössä ja kotitalouksien sisäisessä työnjaossa ovat merkittävimpiä tekijöitä työurissa esiintyvien sukupuolierojen taustalla (Kauhanen, 2017). Näitä ovat erot esimerkiksi palkkauksessa, urakehityksessä ja työllistymisessä. 

Lasten vuoroviikkoasuminen

“Hei Matti, miten olet suunnitellut yhdistäväsi työn ja vauva-arjen? Joudut nyt varmaan jättämään suunnitelmasi yrityksen kasvattamisesta jäihin siihen asti, kun lapset vähän kasvavat. Eihän ihminen kaikkeen veny, ja onhan lapset pieniä vain hetken.”

Sanoi: ei kukaan ikinä

Kuinka usein olet törmännyt moiseen keskusteluun? Itse en koskaan. Mutu-tuntumaani tukee myös tutkimus: Naiset kokevat miehiä useammin sukupuolestaan olevan haittaa työn ja perheen yhteensovittamisessa. Tasa-arvobarometriin vastanneista joka viides nainen (20 %) koki sukupuolestaan olevan haittaa ainakin jonkin verran, miehistä taas joka kymmenes (10 %) koki niin.

Vaikka äitiä ei enää nähdä ensisijaisena lapsen hoitajana, vaikuttaa siltä, että käytännön elämässä näkyy edelleen oletus äidin roolista ensisijaisena lastensa hoitajana. Sen lisäksi, että tästä käsityksestä kärsivät naiset, talous ja tasa-arvo, se aliarvioi miehiä pahasti tekemällä heistä äidin apulaisia, lastenvahteja omille lapsilleen.

Miehistä puhutaan ikään kuin he olisivat kykenemättömiä hoivaan ja muihin “naisten töihin”. Naiset ryhtyvät helposti kuin äideiksi puolisoilleen, ja sitten ihmettelevät, kun miehet eivät tee kotitöitä tai hoida lapsia.

It takes two to tango: Pirttihirmut ja apupojat

Mistä tämä erikoinen dynamiikka on saanut alkunsa ja miksi se on edelleen voimissaan?

Mieti hetki vanhempiesi parisuhdetta ja työnjakoa, sitten isovanhempiesi ja muiden tuntemiesi vanhempien pariskuntien. Entä millaisen mielikuvan satukirjat, elokuvat ja romaanit antavat miehistä tasavertaisina vanhempina ja kodin hoitajina? 

Me emme synny tämä toimintamalli aivoissamme. Se on opittu, yleensä ensin tarkkailemalla omia vanhempiamme, jotka ovat oppineet sen tarkkailemalla omia vanhempiaan. Mutta mistä he ovat sen saaneet? 

Lähes aina, kun puhutaan suomalaisesta tasa-arvon ihmeestä, maanviljelys ja sota-ajat tulevat esiin. Nykyisen suomalaisen tasa-arvon nähdään juontavan juurensa olosuhteista, joissa naisten ja miesten oli työskenneltävä tasavertaisina rinta rinnan. Ehkä saamme lisäselvyyttä nykytilanteeseen kurkkaamalla tasa-arvoon historiaan parisuhteessa.

Tasa-arvo parisuhteessa: vuosilukuja

Suomalaisen vahvan naisen historia: Naiset miesten sijaisina

Sinun päiväsi, äiti, ovat nyt täynnä työtä ja loputonta aherrusta, Sinun kättesi on ehdittävä auttamaan sielläkin, missä ennen miesten kädet tekivät työtään.

Kirje suomalaiselle äidille, Kotiliesi 2/1940
Tasa-arvo parisuhteessa
Tasa-arvo parisuhteessa sodan aikaan: Evakkoja Kotkassa ja Heinolassa. Kuva SA Kuva.

Pientilavaltainen maatalous vaati täyttä työpanosta sekä miehiltä että naisilta. Elinkeinorakenteen muuttuessa naisille avautui työmahdollisuuksia myös teollisuudessa ja palveluissa ja toisaalta toimeentulo edellytti useimmiten myös naisten palkkatyötä.

Kun työikäiset, terveet miehet lähtivät rintamalle taistelemaan, valtaosa naisista jäi kotiin huolehtimaan arjesta. Naisten sodanaikainen työ saattoi koostua niin äitiydestä, vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä, tehdastyöstä kuin maataloustyöstäkin. 

Naiset toimivat siis samanaikaisesti sekä miehen sijaisina että äiteinä. Sijaisuus oli kuitenkin vain määräaikainen – oli selkeää, että kun miehet palaavat sodan päätyttyä rintamalta, he tarvitsevat työnsä takaisin ja naiset siirtyvät jälleen vain kodin piiriin. Siksi sanotaan, että 1940-luvulla vallitsi niin sanottu ”kotikultti” eli ajatus, jonka mukaan äitien ensisijainen paikka oli kotona. (Olsson 2018). 

Moderni keskustelu tasa-arvosta alkoi Suomessa 1960-luvulla, ja maatalousyhteiskunnan perinteiset sukupuoliroolit asetettiin kyseenalaisiksi. Kaupungistumisen aikana korostettiin, että perheen hoivaamisen, ansiotyön ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen tuli kuulua samoin perustein naisille ja miehille. (Erma, 2020).

Silti, päivätyön lisäksi, naisen odotettiin huolehtivan sekä kodista että lapsista. 

Tasa-arvo parisuhteessa: kaupungistuminen vei naiset töihin
Kaupungistumisen aikana korostettiin, että perheen hoivaamisen, ansiotyön ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen tuli kuulua samoin perustein naisille ja miehille. 

Vaimo pääsi työstään tavallisesti tuntia ennen minua, ja kun tulin kotiin, oli päivällinen valmiina, lapset puhtaina ja elämä entisellään. En oikein huomannutkaan, että vaimo kävi työssä, niin hyvin hän oli järjestänyt kaiken.

Eeva-lehti 7/1941

Vaan miten on nykyään: Ketä odottaa valmis päivällinen kotona?

Tasa-arvo parisuhteessa ja KUUMA PERUNA: Kotityöt

Aivan ajantasaista tietoa kotitöiden jakautumisesta ei ole, viimeisin julkaistu tutkimus on kymmenen vuoden takaa. Sillä mennään ja aloitetaan aiheesta, joka kuumentaa tunteita seksin lisäksi parisuhteissa lähes poikkeuksetta: kotityöt.

Naiset tekevät enemmän kotitöitä, keskimäärin 3 tuntia ja 41 minuuttia vuorokaudessa,  miehillä vastaava aika on 2 tuntia ja 33 minuuttia vuorokaudessa.  Mutta miehet tekevät enemmän palkkatöitä! kuuluu vasta-argumentti. Totta, mutta naisten kokonaistyöaika, eli koti- ja palkkatöihin käyttämä aika on silti suurempi. 

Yksi selitys eroon voi olla se, että naiset tekevät yleisimmin kotitöistä ne, joihin menee enemmän aikaa. Katsotaan siis seuraavaksi, mitä kuuluu naisten ja miesten töille! 

Tasa-arvoisen parisuhteen kannalta hyviä uutisia:

”Miesten tai naisten töistä” totaalikieltäytyviä on enää vähän!

Nähtävissä on siis kotitöiden sisällöllistä samankaltaistumista miesten ja naisten kesken. Tarkoittaako tämä sitä, että tasa-arvon saavuttamiseksi parisuhteessa kummankin on tehtävä kaikkia kotitöitä, ja mielellään tasan saman verran? 

Tasa-arvo parisuhteessa: Kotityöt eivät jakaudu tasan
Kotityöt voivat olla parisuhteen pahin riidanaihe ja eron syy, mutta kotityöt voivat olla myös hyvinvoinnin lähde. Lue lisää klikkaamalla kuvaa!

Tasa-arvo parisuhteessa: Puutarhatyöt ja ostokset tehdään yhdessä

Tasa-arvobarometri mittaa vastuun jakautumista kotitöissä. Sen aineisto koostui yli tuhannesta 15–74-vuotiasta vastaajasta, jotka asuivat avo- tai avioliitossa eri sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Vuoden 2012 tilanne lapsiperheissä, joissa on äiti ja isä, oli seuraava:

Tasa-arvo parisuhteessa

Sukupuolittaisten erojen kaventumisesta huolimatta monet kotityöt näyttävät olevan perheissä edelleen enemmän naisten kuin miesten vastuulla. Vastuuta jaetaan yleisimmin ostoksilla käymisessä ja puutarhanhoidossa.

Kokonaisvastuu kotitöistä on useammin naisilla

Sekä naiset että miehet kertovat, että kokonaisvastuu kotitöistä on useammin naisilla, selviää THL:n vuonna 2018  julkaisemasta tutkimuksesta. Naiset myös kokevat miehiä useammin olevansa liikaa vastuussa kotitöistä.

Tasa-arvo parisuhteessa romahtaa lapsen saannin myötä

Tasa-arvon kannalta lasten saaminen ei liity vain perhevapaiden jakamiseen. THL:n tutkimuksen mukaan lasten saaminen on vedenjakaja, joka muuttaa kotitöiden tasa-arvoa. Alle 45-vuotiaiden lapsettomien pariskuntien työnjako on selvästi tasaisempaa kuin pikkulapsiperheiden vanhempien.

Tämä johtuu siitä, että lähes poikkeuksetta äiti jää kotiin hoitamaan lasta. Työnjako rutinoituu ja jää voimaan, kun äiti palaa töihin. Viimeisimmän ajankäyttötutkimuksen mukaan työssäkäyviltä äideiltä kului lastenhoitoon keskimäärin 1 tunti 41 minuuttia vuorokaudessa, kun isien lastenhoitoaika oli 50 minuuttia. Tilanteen muuttamiseen auttaisi, kaikkien yllätykseksi: perhevapaiden tasaisempi käyttö. 

Kun kysyttiin vastuusta lastenhoidossa, se jakautui hyvin epätasaisesti: Lasten hoidosta on vastuussa 50 prosenttia naisista ja 2 prosenttia miehistä. Miehet ilmoittivat naisia useammin molempien puolisoiden olevan yhtä paljon vastuussa lastenhoidosta. (THL).

Vastuun kokemukseen liittyy läheisesti metatyön käsite.

Metatyö räjäyttää äidin pään

Metatyöllä tarkoitetaan ajatustyötä, josta ei tule taukoa. On ennakoitava, suunniteltava, selvitettävä, mietittävä, kalenteroitava – oltava aina tilanteen tasalla, tai mieluiten askeleen edellä, ettei homma levähdä kotona käsiin.

Onko lapsilla sopivat varusteet uintiin, luisteluun tai jumppaan? Onko lastenhoitaja pyydetty ensi perjantaiksi? Apua, vessapaperi on loppu. Kuka varaisi neuvolan? Ja hammaslääkäri. Mitä me viedään illanistujaisiin viemiseksi?

Metatyö on kokonaisvastuunottoa hommien hoitumisesta, eräänlaista perheen projektipäällikköyttä. 

Kun metatyöt haluaa saada näkyville, ne kannattaa listata. Kun kaikki on kirjattu, voi tarkastella a. onko kaikki hommat varmasti tarpeellisia, ja karsia turhaa ja b. katsoa, miten metatyö jakaantuu ja varsinkin c. keskustella fiiliksistä, joita aiheeseen liittyy.

Tasa-arvo parisuhteessa ja talous: kuka maksaa viulut?

Tasa-arvo parisuhteessa on mennyt monessa asiassa eteenpäin, mutta tutkimuksissa on havaittu tässäkin artikkelissa esiin moneen otteeseen tuotu ilmiö: kokonaisvastuu on usein naisella ja miehen osana on avustaminen.

Voisiko olla, että vastuun, kotitöiden ja lastenhoidon epätasaiseen jakautumiseen taustalla voisi olla käsitys miehestä perheen elättäjänä? Maksaako mies siis viulut, kun nainen vastaa kodista? Ei tarvitse tyytyä arvailuun, koska tasa-arvobarometri selvitti tätäkin asiaa.

Selvityksessä kävi ilmi, että kulujen puoliksi jakaminen on yleisin tapa hoitaa menot, myös silloin, kun mies tienaa enemmän. Ja mies tienaa: Tasa-arvobarometrin mukaan valtaosalla, eli 60 prosentilla pariskuntia, miehen tulot ovat jonkin verran tai huomattavasti kumppanin tuloja suuremmat.

Kulujen jakaminen tasan on tavallisempaa kuin kotitaloustöiden jakaminen tasan

, toteaa THL:n erikoistutkija Johanna Närvi tuoreessa Helsingin Sanomien haastattelussa (18.3.2021).

Puoliksi maksamisen valitsi menoerästä riippuen 40–62 prosenttia vastaajista, kun taas jakamisen tulojen mukaan valitsi vain 12–23 prosenttia. Kotitalouden menot siis maksetaan usein puoliksi, vaikka kumppaneiden tulot olisivat erisuuruiset. Jos ne jaetaan muuten kuin tasan, mies maksaa useammin suuremman osan kuin nainen. 

Raha, Omaisuus, Talous
AVOLIITON OMAISUUDEN JAKO – Vältä vaaranpaikat ajoissa! Lue lisää klikkaamalla kuvaa

Lukko, avain auringossa! 

Kerrataan vielä, että viimeisimmän tasa-arvobarometrin mukaan siis: 

  • 95% kannattivat isien vanhempainvapaille jäämisen edistämistä. 
  • Myös miehet pelkäävät yleisesti naisten kotiin jäämisen vaikuttavan naisten urakehitykseen.
  • Tasa-arvobarometrin mukaan isien vanhempainvapaalle ja hoitovapaalle jääminen  työpaikoilla arvioidaan helpommaksi kuin aiemmin.
  • Suurin osa vastaajista oli sukupuolesta riippumatta sitä mieltä, että miesten pitäisi voida osallistua enemmän lastensa hoitoon ja kasvatukseen. 

Silti:

  • 1-3 % isistä pitävät vanhempainvapaata.
  • Naiset hoitavat lapsia ja kotitöitä myös työn ohella enemmän.
  • Lasten hoidosta on vastuussa naisista 50 prosenttia ja miehistä 2 prosenttia. 
  • Naiset ovat yleisimmin päävastuussa myös kotitöistä.
Tämä ristiriita ei näytä siis olevan asenteista eikä mahdollisuuksista kiinni, mutta mistä ihmeestä sitten kiikastaa? 

“Naisten ja miesten roolit ovat loksahtaneet lukkoon ja sitä lukkoa on vaikea saada auki.”

Eeva Jokinen, yhteiskuntapolitiikan professori

Perinteiset sukupuoliroolit pitävät lukkoa yllä, jos emme aktiivisesti sitoudu muuttamaan asioita myös toiminnan tasolla. Vastuu ei ole yksin miehillä eikä yksin naisilla – eikä varsinkaan yksin yksilöillä. Epätasa-arvoisuus asuu vahvasti yhteiskunnan rakenteissa. 

Sukupuolirooleihin liittyvä ajattelu on usein hyvin automatisoitunutta, ja siksi on vaikea itse havaita. On myös vaikea hyväksyä, että itsekin ajattelee monista jutuista tavoilla, jotka pitävät yllä ja jopa edesauttavat epätasa-arvoa.

On myös hyvä erottaa syy ja vastuu: Ei ole sinun syysi, jos olet tietämättäsi ajatellut, sanonut tai tehnyt jotain tasa-arvon kannalta kyseenalaista (ellei se ole rikollista toimintaa!), mutta sinulla on vastuu parantaa omaa toimintaasi nyt ja tulevaisuudessa.

Koti voi olla naiselle vaarallinen paikka

Kun vitsaillaan tiukkapipoisista vaimoista, harvalla tulee mieleen, että eri sukupuolirooliodotusten lisäksi tyttöjen ja naisten ei ole ollut mahdollisuutta ottaa kovin rennosti, edes kotona. 

Miksi näin?

Valitettavasti tasa-arvosta parisuhteessa ei voi puhua ottamatta esiin sitä karua faktaa, että Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa naiselle. Väkivaltaa tapahtuu naisille varsinkin kotona – joka kolmas nainen kokee elämänsä aikana lähisuhdeväkivaltaa.

Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vasta vuonna 1994. Yksityisellä paikalla – eli vaikka kotona – tapahtuva pahoinpitely tuli virallisen syytteen alaiseksi vasta vuonna 2004.

Lisäksi tilastot kertovat, että:

  • Poliisin tietoon tulleiden raiskausrikosten tekijöistä 99 % oli miehiä.
  • Seksuaalirikoksiin syyllisiksi epäillyistä tekijöistä miehiä oli 95 %.
  • Uhreista 96 prosenttia oli naisia. 
  • 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi 15 vuotta täytettyään. 
  • Nainen oli uhri 83,6 prosentissa avio- ja avopuolisoiden sekä entisten avio- ja avopuolisoiden välisessä väkivaltatapauksissa. 
  •  77,8 prosenttia syylliseksi em. tapauksissa epäillyistä oli miehiä.
  • Väkivaltarikoksiin syyllisiksi epäillyistä tekijöistä miehiä oli 81 %.

Lisäksi naisia syyllistetään yhä heihin kohdistuvasta väkivallasta. Kokemusten vähättely on enemmän sääntö kuin poikkeus. Syytä raiskauksiin etsitään liian niukoista vaatteista, humalatilasta tai väärillä paikoilla oleskelusta väärään aikaan. Sen sijaan huomio ei keskity siihen, miksi miehet raiskaavat ja pahoinpitelevät ja miten sen saisi loppumaan.

Miten voi olla mahdollista, että vasta viime vuosina on toden teolla herätty kyseenalaistamaan tämän kauheuden normalisointia?

Ote rikoslain historiasta antaa ehkä jonkinlaista osviittaa: aviovaimo vapautettiin miehensä holhouksesta Suomessa vuonna 1930. 

Epätasa-arvon ytimessä on perusoletus, että nainen on alempiarvoinen ihmisenä

Vaikka alempiarvoisuutta ei enää lukisi laissa, naisen alemmasta ihmisarvosta juontaneet arvot, tavat ja ajatusmallit näkyvät kaikilla elämän osa-alueilla ja numeroina tilastoissa – edelleen. Koska kyseessä on huomaamatta opittu ajatusmalli, myös naiset itse ovat itse sisäistäneet tämän osaksi käsitystään normaalista maailmasta.

Tämä käsitys näkyy mainiosti esimerkiksi seuraavissa yleisissä kommenteissa: ”Kyllähän täällä Suomessa naisilla asiat on tosi hyvin” tai ”Kyllähän näissä asioissa on edistytty tosi paljon”. Siitä voi iloita, kyllä, mutta näillä argumenteilla katse kääntyy pois siitä faktasta, että tasa-arvoa ei ole saavutettu. 

Muutosta ei voi tehdä, ennen kun hyväksyy asian tilan todeksi.

Tasa-arvo parisuhteessa on mennyt liian pitkälle – Miehet eivät enää ole miehiä ja naiset naisia!

Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Tasa-arvo tarkoittaa, että olemme SAMANARVOISIA, että meillä on yhtäläinen arvo ihmisenä. 

Mutta miksi pitää halkoa hiuksia ja tunkea naisia kiintiöinä päättäviin elimiin ja pakottaa miehiä jäämään kotiin? Eikö kukin voi tehdä, mitä parhaiten osaa? 

Voi! Ja se onkin kaiken tasa-arvotyön tavoite! Että jokaisella, sukupuoleen katsomatta, olisi esimerkiksi mahdollisuus vapaasti valita omien vahvuuksiensa mukainen ala ja päättää, jääkö kotiin hoitamaan lapsia – tai imuroiko mieluummin kuin tekee kattoremonttia. 

Asia ei kuitenkaan vielä ole niin. Tyttöjä ja poikia ohjataan lapsesta asti erilaisten “nais- ja miestapaisten” toimintojen pariin, jotka he sitten harjoituksen myötä luonnollisesti osaavat paremmin aikuisena. Metatyötä tutkinut Susanna Luukinen vahvistaa tämän: tytöt on opetettu esimerkiksi huomaamaan kodin metatyöt, joten naisilla on enemmän niihin liittyviä taitoja. Näitä taitoja pidetään ”naistapaisena” toimintana, joka ei sovi miehille. 

Naisten matalampia palkkoja selitetään yleisesti naisten luontaisella kiinnostuksella hoiva-aloihin, kuitenkin jo pieniä tyttöjä kehutaan hoivaavasta käytöksestä enemmän ja heiltä odotetaan sitä enemmän kuin pojilta. 

Riitely parisuhteessa: missä tilanteissa sinä pimahdat?
Miksi riitely parisuhteessa noudattaa aina samaa kaavaa? Lue klikkaamalla kuvaa!

Tasa-arvo parisuhteessa: Nykyajan marinaa

Naiset ovat tiukkapipoja siksi, että he itse järjestävät sitä hommaa niin paljon ja viilaavat pilkkua. 

Äitiyden paineet ovat kovat, koska nykyäidit vaativat itseltään mahdottomia. 

Nykyajan miehet ovat vässyköitä, kyllä ennen miehet oli miehiä.

Itsehän en välitä, mitä muut ajattelee, enkä ole kokenut paineita mistään! 

Yllä oleva on pikkulasten vanhempien uupumuksesta kertovan lehtijutun kommenttiboksin satoa tältä vuodelta. Rooliodotukset istuvat tiukassa, eikä niistä niin vaan vapauduta. Vaikka niin halutaan yllä väittää, ihminen ei voi irroittautua sosiaalisesta vertailusta kokonaan. Yhteisön hyväksynnän saaminen ja pyrkiminen yhteyteen muiden kanssa on ihmisen psykologinen perustarve ja siten ihmisen kaiken toiminnan ytimessä.

Saunailtaan hallituksen luvall​a

Stereotyyppisen roolijaon lisäksi jumiin voi jäädä myös perinteiseen parisuhderetoriikkaan. Hallitukselta on pyydettävä lupa menoihin, ukko ei tee mitään ja vaimo aina nalkuttaa. Mitä tapahtuisi, jos valitusvirrestä luopuisi? Entä koko ajatuksesta, että vastuu oman elämän kurjuudesta on toisella ihmisellä? Ajatus voi tuntua pelottavalta: Jos kukaan ei “antaisi lupaa” tai “nalkuttaisi”, millaisia valintoja tekisin?

Mitä jos itse joutuisinkin ottamaan vastuun omasta elämästäni? 

Parisuhteenkin rooleihin tarvitaan sopiva vastanäyttelijä. Jos toinen on vaativa, toiselle jää vätyksen rooli. Jonkun on pakko olla aloitteellinen, tai mitään ei tapahdu. Näitä rooleja voi alkaa tietoisesti huomioida; Kun teen näin tai olen tekemättä noin, mikä roolini on, ja minkä roolin se sallii toiselle? Olenko juuttunut tiettyyn rooliin? Dynamiikkaan voi saada aikaan muutoksia yksinkin, muuttamalla omaa toimintaansa.

Tasa-arvo parisuhteessa: Onko se mennyt liian pitkälle?

Palataan vielä kerran kysymykseen: Onko tasa-arvo mennyt liian pitkälle?

Tasa-arvo ei voi mennä liian pitkälle. Se ei ole mahdollista. Jos Pekka on arvokkaampi ihminen kuin Elisa, ei ole tasa-arvoa. Jos taas Pekka ja Elisa ovat samanarvoisia, vallitsee tasa-arvo. Jos Elisa on arvokkaampi kuin Pekka, ei ole tasa-arvoa.

Jos on huolissaan tasa-arvon lisääntymisestä, oikea ilmaus sille olisi: Naiset ovat mielestäni lähestymässä liikaa yhtäläistä ihmisarvoa miehiin nähden. Jos on itse ollut etuoikeutetummassa asemassa, tasa-arvon lisääntyminen voi tuntua oman arvon alenemiselta. Sitä se ei kuitenkaan ole.

”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

Lausui Minna Canth aikoinaan.  

Nuorisobarometrin mukaan yläkouluikäiset tytöt tekevät kaksi kertaa enemmän kotitöitä kuin samanikäiset pojat. Lukioikäisten kohdalla ero oli kasvanut jo kolminkertaiseksi. Tämä barometri ei ole 1950-luvulta, eikä edes 1990-luvulta, vaan kuuden vuoden takaa.

Sosiaalisessa mediassa on levinnyt tyttöjen kasvattamiseen liittyvät sloganit, kuten: Kasvata tyttäresi enemmän kuin kasvattaisit poikasi, mutta mielestäni osuvampi neuvo kuuluisi: Kasvata poikasi niin kuin kasvattaisit tyttäresi. Usein nimittäin tasa-arvo-ongelmiin esitetään ratkaisuksi: Do it like a man! Eli taistele itsesi hierarkian huipulle. 

Tämä ajattelu kuitenkin vain vahvistaa pinttyneitä sukupuolikäsityksiä, joiden mukaan feminiiniseksi mielletyt piirteet ja taidot ovat vähemmän arvokkaita. Ajattelumalli ohjaa myös miehet hyvin ahtaaseen lokeroon. Lisäksi neuvo sysää vastuun epätasa-arvosta syrjintää kokeville sen sijaan, että peräänkuulutettaisiin muutoksia syrjivällä taholla, eli  arvoissa ja asenteissa, jotka mahdollistavat epätasa-arvoa ylläpitävät rakenteet, joista seuraavat sukupuolisidonnaiset oletukset sekä konkreettiset ongelmat, kuten palkkaerot, sukupuolittunut väkivalta ja hoivavastuun epätasainen jakaantuminen. 

Tasa-arvobarometrin mukaan vuonna 2017 vain viidesosa naisista ja vajaa puolet miehistä ajatteli, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia keskenään. Sukupuolten tasa-arvoon on tilastojenkin valossa vielä pitkä matka. 

Suurin osa tasa-arvobarometriin osallistuneista piti kuitenkin sukupuolten tasa-arvon lisääntymistä myönteisenä asiana, joka hyödyttää sekä naisia että miehiä. Se antaa toivoa. Hyvä asenne ja toivo ei kuitenkaan yksin riitä – tarvitaan toimintaa! 

Tänään, tasa-arvon päivänä voi kysyä itseltään: mitä minä voin tehdä, että kaikilla olisi mahdollisuus tasa-arvoisempiin parisuhteisiin ja elämään?

Minna Canth, suomalainen kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja

Tasa-arvo parisuhteessa
Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja ja ainoa suomalaisnainen, jolla on oma liputuspäivä. Minna Canthin päivä 19.3. on myös tasa-arvon päivä. Canthin elämäntyö on vaikuttanut suuresti Suomen tasa-arvon ja koulutuksen kehittymiseen.

Lähteitä:

Erma, M. (2020). Sota-ajan suomalaiset äidit: Äitiys ja sen merkitys naisten emansipaatiolle talvi- ja jatkosodan aikaisissa naistenlehdissä

Kansaneläkelaitos (2018). Isyysvapaauudistus lisäsi isien vapaiden käyttöä vain vähän. 

Lindholm, S. (2012). Suomalaisten suhtautuminen isien vanhempainvapaiden kehittämiseen. 

Lähisuhdeväkivalta 2017 Tilastoraportti 40/2018.

Rikoksentorjuntaneuvosto. Seksuaalirikokset. 

Sosiaali- ja terveysministeriö (2021). Tasa-arvo Suomessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) (2021). Tasa-arvon edistysaskeleita. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) (2021). Kotitöiden ja hoivavastuun jakautuminen. 

Teräsaho, M. & Närvi, J. (toim.) (2019). Näkökulmia sukupuolten tasa-arvoon: Analyyseja tasa-arvobarometrista 2017.